Harva lienee nähnyt tuollaista otsikkoa. Sitäkin yleisempiä ovat olleet otsikot siitä, miten terve yritys joutuu saneeraukseen tai konkurssiin. Pari kommenttia.

Ensinnäkin aivan vakavasti olen harkinnut pyytää Fivaa selvittämään kuinka paljon Talvivaara ja Perä ovat puhuneet perättömiä. Tuossa on yksi esim. ja kymmenen muuta on varastossa. ”Kaupallinen tuotanto aloitettiin alkuvuodesta 2009, ja vuosittainen nikkelin tuotantomäärä on noin 50 000 tonnia” lähde.

Toisekseen ihmettelen sitä hokemaa, jonka mukaan 1980-ja 1990-luvuilla kymmeniä tuhansia terveitä yrityksiä joutui konkurssiin.

Jo ennen teollisuutta Suomessa sanottiin: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa.” Miten ihmeessä firma, jonka menot ovat tuloja suurempia, voisi olla terve?

Lopun sanon sillä varauksella, että olen jäävi kahdestakin syystä.

Ensinnäkin olen 20 ensimmäistä elinvuottani asunut Raumalla. Toisekseen kaksi raumalaista telakkayhtiötä on kolmessa korjaan neljässä tutkimusprojektissa maksanut minulle palkkaa ja palkkiota ehkä 7 ns. miestyövuoden verran.

Raumalla rakennettu alus Akademik Keldysh lienee yksi nykyajan tunnetuimmista aluksista, eikö se ole edes uponnut. Se Tampereella tehtyjen sukelluspallojen kanssa edustaa teknologiaa, jota maailmassa ei monessa paikassa liene. Tästä kaikesta ja paljosta muustakin luovuttiin kepein mullin ministeri Vapaavuoren sanoin: ”Valtio ei ole mikään tukiautomaatti.”

Talvivaarassa käsittääkseni on vuosien ajan hyvin kyseenalaisella menestyksellä koetettu tuottaa pelkkää raaka-ainetta jossain helvetin "kompostissa", mikä selvästikään ei ole toiminut. Juuri tällaisen puuhan edessä aletaan sitten parkua työpaikoista.

Kuinkahan paljon multaa Suomessa voitaisiin tuottaa, jos koko maa kompostoitaisiin?