Turkki rämpii vakavimmassa kriisissä kymmeneen vuoteen, kun tuon ajan maata hallinnut maltillisesti islamistinen AK-puolue kouristelee korruptiovyyhdessä ja sisäisissä riidoissa. Jo kymmeniä hallituksen sisäpiiriin kuuluneita on pidätetty, ja usea ministeri on jättänyt paikkansa. Myrsky horjuttaa liki itsevaltiaan asemaan noussutta pääministeri Recep Tayyip Erdoğania. Vastaiskuna hallitus on erottanut jo pari tuhatta poliisia ja tutkijaa sekä puolueen jäseniä. Oikeuslaitoksen puhdistusta Erdoğan ajaa peräti perustuslain muutosta myöten. Sotku on paljastanut, kuinka kaukana oikeusvaltiosta Turkki yhä on.

Taustalla on AKP:n omalaatuinen valtataistelu toisen islamistisen järjestön Hizmetin kanssa. Liike tunnetaan huonosti ulkomailla, koska Hizmet ei ole edes virallinen kansalaisjärjestö, vaan löyhä aatteellinen verkosto. Sillä on Turkissa merkittävä asema, vaikka se ei sitä avoimesti tunnusta. Liikkeelle on vähän vaikea keksiä vertauskohtaa länsimaista. Ehkä joillain Pohjanmaan lakeuksien uskonnollisilla liikkeillä on paikallisella tasolla vastaava asema.

Hizmet tuki vuosia AKP:ta, koska järjestöillä on yhteinen vastustaja: maallinen kemalistinen eliitti, joka on hallinnut etenkin armeijaa. Sen aseman rapistuessa ovat islamistien ristiriidat nousseet pintaan. Korruption ohella Hizmetia hermostuttaa hallituksen itsevaltaisuus. Muitakin linjariitoja on.

Turkki on AKP:n valtakaudella ollut ulkomaisten sijoittajien suosiossa, koska hallitus on ajanut talouskasvua ja siinä onnistunutkin. Turkin talouskasvu oli vuosia vahvaa muuhun Eurooppaan verrattuna monien kehittyvien talouksien tapaan. Rahaa on sinänsä käytetty paljolti järkevästi, mm. infraa on rakennettu valtavasti. Turkissa on nuori ja yrittäjähenkinen väestö, ja mainittu Hizmet on osallistunut merkittävästi Turkin nousevan keskiluokan kouluttamiseen laadukkaiden yksityiskoulujensa kautta. Näkymät ovat olleet hyvät.

Nyt Turkki on syöksykierteessä, jonka lopputulosta on vaikea ennustaa, mutta hyvältä ei näytä. Hizmet tuskin luopuu taistelusta, jonka kiivaus tuskin sitä yllättää. Se on selvästi valmistellut iskuaan pitkään korruptiotutkimusten muodossa. Järjestön voimaa kuvaa, että tilanne on tullut selvästi AKP:n johdolle isona yllätyksenä.

Valtataistelu saa yhä jyrkempiä muotoja, ja ulkomainen raha pakenee maasta. Turkin liira ja pörssi ovat sukeltaneet, eikä ihme, maan tulevaisuus on todella epävarma. Itse en pistäisi lanttiakaan Turkkiin, vaikka sikäläiset osakkeet voivat näyttää nyt hinnaltaan houkuttelevilta.

Lyhytaikaisten vaikutusten ohella sotkulla on pitkäjänteiset seurauksensa. Turkki on havitellut vuosikymmeniä EU-jäsenyyttä, millä on ollut vahvat vastustajansa EU:ssa. Nyt Turkin jäsenyys etääntyy taas pitkillä loikilla. Olin aiemmin myötämielinen Turkin jäsenyydelle, enkä pidä maan valtauskontoa sinänsä ongelmana, semmingin kun väestö varsinkaan suurissa keskuksissa ei ole mitenkään uskonnollista – minkä huomaa jokainen Turkissa käynyt. AKP:n vallan kasvaessa sen linjat ovat kuitenkin jyrkentyneet vähän joka asiassa. Ja nyt se polkee surutta oikeusvaltion periaatteita. Tosin voi kysyä, noudattaako Hizmet niitä, jos sen kannattajat ryntäävät oikeuslaitoksen sisällä korruptiotutkimuksiin vasta kyllästyttyään liittolaiseensa. Ruokoton kuvio, miten asiaa pleraakin.

EU:n näkökulmasta Hizmetin ja sen perustaneen henkisen johtajan Fetullah Gülen opit eivät ole sinänsä ongelma. Hän kannattaa avointa ja globaalia markkinataloutta, vähemmistöjen oikeuksia ja kulttuurien välistä yhteistyötä. Mutta Hizmet ei ole puolue, vaan epämuodollinen hyväveliverkosto. Sellaisia löytyy kaikista yhteiskunnista, mutta Hizmetin mitassa se on poikkeuksellista. Demokraattisen kontrollin ulkopuolella suurta valtiollista valtaa käyttävät järjestöt istuvat huonosti terveeseen poliittiseen järjestelmään ja EU:hun, vaikka järjestön tavoitteet eivät sitä vastaan sinänsä sotisi. Mutta ei sellaiseen sovi AKP:n itsevaltaisuuskaan. Vyyhdestä kirjoittavan lehdistönkin kimpussa hallitus on entistä häpeämättömämmin.

EU on jo antanut vastalauseensa, ja sotkussa onkin varmaa vain yksi asia: valtataistelun lopputuloksesta riippumatta Turkin EU-haaveet ottavat siipeensä. Talouden kannalta se on sääli, koska EU kaipaisi Turkin taloudellista potentiaalia ja nuorta työvoimaa. Mutta Turkki on kehittynyt AKP:n valtakauden viime vuosina aivan väärään suuntaan, ja EU:ssa siihen reagoidaan taatusti sen mukaisesti, kun jäsenyys ei ole muutenkaan ollut myötätuulessa.