Valtio haluaa jatkaa asumisoikeusjärjestelmän rahallista tukemista
Ympäristöministeriö käynnistää lakihankkeen asumisoikeusjärjestelmän uudistamiseksi. Valtion tukeman asumisoikeusjärjestelmän suurin haaste on toimijoiden välinen luottamuspula, kertoo ympäristöministeriön tuore selvitys. Asumisoikeusjärjestelmä ja samantapainen osaomistusasuntojärjestelmä perustettiin Suomeen 1990-luvun alussa. Kynnys omistusasumiseen oli silloin korkea. Pitkiä asuntolainoja ei saanut ja uusien asuntojen omarahaoitusosuus (ostajan maksama osuus) oli suuri.
Vuoden 1990 jälkeen tilanne on muuttunut ja vuokra- ja omistus- asumisen ero on pienentynyt
- Pitkiä, jopa 30 vuoden asuntolainoja saa nyt joustavin ehdoin eikä kynnys omistusasumiseen ole enää suuri. Velan korot ja lyhennykset ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin vuokra-asunnon vuokra.
- Uusissa asunnoissa on jo valmiiksi merkittävä osa (50…75%) yhtiölainaa ja asukkaan maksettavaksi jäävä omarahoitusosuus on kohtuu pieni. Asunnon yhtiölainan voi halutessaan maksaa pois.
Asumisoikeusjärjestelmässä on ilmeisiä puutteita
Asumisoikeusjärjestelmässä on nyt tullut esille puutteita ja eri toimijoiden välistä luottamuspulaa. Asumisoikeusasunto on luonteeltaan vuokra-asunto, jossa vuokralainen maksaa suuren takuusumman ja vastineeksi häntä ei saa irtisanoa – hänellä on asumisoikeus. Ongelmia on syntynyt muun muassa seuraavista asioista:
- Asukkaat ovat tyytymättömiä siihen että heillä on varsin rajalliset oikeudet vaikuttaa asuntojen kuntoon ja hoitoon; he ovat asumisoikeuslain mukaan vain vuokralaisia
- Asuntoja operoiva taho ei aina luota kuntaan, jolla on velvollisuus sosiaalisin perustein valita vuokralaiset. Eikä edes asuntoja tärveleviä vuokralaisia saa lain mukaan irtisanoa.
- Asuntoja operoiva taho ei voi nostaa asuntojen vuokria vaikka ilmeistä korjaustarvetta (putkiremontti) olisikin. Laki estää yleistä vuokratasoa korkeammat vuokrat. Ja asukkaat luonnollisesti napisevat ala-arvoisesta kiinteistöhoidosta.
- Asukkaat haluaisivat usein myöhemmin elämässään ja vaurastuttuaan lunastaa asunnon itselleen samaan tapaan kuin omistusasunnon tai osaomistusasunnon ostaja. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista kun kyse on vuokra-asunnosta. Asukkaat kokevat olevansa epäoikeudenmukaisessa asemassa.
- Asukkaat ja kuntalaiset ovat tyytymättömiä jonotusjärjestelmään ja asukkaiden valintaprosessiin. Valtio rahoittaa asumisoikeusasuntoja ja valintaprosessissa määräytyy kenelle muutamalle tuo tuki annetaan ja ketkä jäävät ilman. Ei ihme että jonotus- ja valinta- järjestelmä herättää tunteita.
Valtio haluaa jatkaa asumisoikeusjärjestelmän rahoittamista
Miksi sitten asumisoikeusjärjestelmä on olemassa, jos siinä on näitä ongelmia? Syynä on valtion rahallinen tuki. Valtio haluaa maksaa järjestelmän ylläpidosta ja tukea näiden asuntojen rakentamista ja rahoitusta. Kokonaistaloudellisesti olisi luultavasti järkevämpää antaa tietyille sosiaalisin perustein valituille henkilöille suoraa rahallista tukea omistusasunnon tai osaomistusasunnon ostamista ja yhtiövastikkeen maksamista varten. Vältettäisiin turhaa byrokratiaa, rahaa kuluisi vähemmän, systeemi olisi oikeudenmukaisempi (joskaan ei oikeudenmukainen) ja tulos olisi asunnon kunnossapidon kannalta parempi. Mutta kun järjestelmä kerran on olemassa, niin valtio haluaa jatkaa sen toimintaa.
Asumisoikeusjärjestelmää ollaan paikkailemassa
Nyt valmistuneen selvityksen valmistuminen käynnistää ympäristöministeriön lainsäädäntöhankkeen asumisoikeusasunnoista annetun lain uudistamiseksi. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti asumisoikeusjärjestelmää uudistetaan itsenäisenä hallintomuotona rahoituksen, asukasvalinnan ja hakuprosessin osalta.
Asuntoasioita hoitavan maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan selvitys tarjoaa hyvän pohjan asumisoikeusjärjestelmän uudistamiselle.
”Asukkaiden ja yhtiöiden rooleja järjestelmässä on tasapainotettava. Asuntoja tehdään asukkaita varten, ja järjestelmän tulee olla toimiva asukkaan kannalta. Yhtiöiden talouden taas on oltava kunnossa, jotta asuntoja voidaan korjata ja rakentaa lisää. Uskon, että hyvällä yhteistyöllä saamme aikaan toimivan järjestelmän.”
Ympäristöministeriö kuulee hankkeen kuluessa laajasti asukkaita ja asumisoikeusyhtiöitä heidän näkemyksistään järjestelmän kehittämisestä. Ensimmäisiä kuulemisia on suunniteltu jo helmikuulle.
Asumisoikeus pk-seudulla kannattaa
En ymmärrä argumenttejasi. Asumisoikeusasumismuodon valinneet ovat itse päättäneet muuttaa tällaiseen välimuotoasuntoon vuokra- ja omistusasunnon välillä. He tietävät heti alussa, että asuntoa ei voi lunastaa itselleen. Lisäksi asumisoikeusasunnon haltijat voivat remontoida asuntoa mieleisekseen luvan kanssa ja pois muutettaessa remonttikuluja hyvitetään tietyin aikarajoituksin.
Kunta ei valitse asumisoikeusasuntojen asukkaita sosiaalisin perustein. Käytännössä ainut ehto on se, että hakijalla ei ole varallisuutta yli puolet tarjotun asumisoikeusasunnon alueella olevan vastaavanlaisen omistusasunnon markkinahinnasta. Yli 55-vuotiaille tällaisia rajoituksia ei ole. Harva asumisoikeusasuntoon haluava omistaa samanlaisen asunnon samankaltaisella alueella. Käsittääkseni tuollaisen asunnon voi myös myydä ennen asumisoikeusasunnon hakua. Ei kai kukaan pankkitiliä rupea tarkastelemaan. Asunnot myydään niille, joilla on pienin jonotusnumero eikä tuohon sotketa valtion tukia. Lisäksi asukas asunnon myydessään saa asumisoikeusmaksun (eri asia kuin suuri takuusumma) takaisin rakennusindeksillä korotettuna eli käytännössä asumisoikeusasunto on myös sijoittamista. Asukas on maksanut 15 % asunnon hinnasta muuttaessaan sisään ja saa summan takaisin korotettuna, kun muuttaa pois. Vastineeksi hän maksaa huomattavasti tavallista vuokraa huokeampaa vastiketta.
Käsittääkseni monelle perheelle asumisoikeusasunto on ainut kohtuuhintainen asumismuoto pääkaupunkiseudulla.
Argumentit ovat ympäristöministeriön tutkimuksen tuloksia
Nuo asumisoikeusasumisen ongelmia koskevat argumentit eivät ole omiani. Ne ovat ympäristöministeriön tutkimuksen argumentteja lainvalmistelua varten. Ne ovat syitä sille miksi lainvalmistelu nyt käynnistetään. Ainoa argumentti jota ei varsinaisesti esitetty ympäristöministeriön tutkimuksessa oli se, että asumisoikeusasuntoja hoitavat organisaatiot (vuokranantajat) ovat tyytymättömiä siihen että kunnat valitsevat asukkaat eikä vuokranantaja.
Tuo mainitsemasi asia "Vastineeksi hän maksaa huomattavasti tavallista vuokraa huokeampaa vastiketta." perustuu siihen, että valtio maksaa asumisoikeusasumisen kuluja (takauksina yms.). Valtion sotkeminen tähän kuvioon, jota kritisoit, on sekin tuon ympäristöministeriön tutkimuksen mukainen asia. Siellä tuo asia todetaan. Sekään ei ole minun keksintöäni.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Jos valtion tuki lopetetaan tai vähennetään minimiin ja asumisoikeusjärjestelmä seisoo omilla jaloillaan, niin sitten se on hyvä ja säilyttämisen arvoinen. Toivottavasti lainvalmistelu päätyy hyviin korjaaviin toimenpiteisiin, jotka minimoivat järjestelmän kitkat.
Tukeminen
>Kokonaistaloudellisesti olisi luultavasti järkevämpää antaa tietyille sosiaalisin perustein valituille henkilöille suoraa rahallista tukea omistusasunnon tai osaomistusasunnon ostamista ja yhtiövastikkeen maksamista varten.
Mielestäni jokaisen ihmisen kulutuspäätökset antavat tärkeitä signaaleja hyvinvointivaltiolle. Siksi niitä signaaleja ei tulisi häiritä tukemalla kaikkea, jolloin päätäntävalta asioista siirtyy kansalaiselta byrokraatille ja/tai lainsäätäjälle. Ehdotan korkeaa perustuloa ja samalla ehdotan, että asioista päättäminen siirretään takaisin kansalaisille lopettamalla näiden tukeminen: asuminen, työnteko, rekrytointi, suon ojittaminen ja ojittamatta jättäminen, lapsenhoito, opiskelu, vanhuus, sairastaminen, lomailu, työpaikkamatkailu, järjestötoiminta, virkistäytymisalueen perustaminen, taimikonhoiton, vähävaraisuus, lapsuus, pienituloisuus, keskituloisuus, asunnon hankinta ja omistaminen, työkalujen ostaminen, yrityksen perustaminen tai pyörittäminen, innovointi, työttömyys, …
Lisäkaavoitus elvyttäisi taloutta ja ratkaisisi monta ongelmaa
Perusongelmamme Suomessa on se, että asunnot ovat liian kalliita. Jos asuntojen hintataso laskisi, niin yo. mukaista vuokraviritelmää ei tarvittaisi.
Asuntojen hinnat saadaan edullisemmiksi kun:
– valtio määrää kunnat kaavoittamaan 5-10% yli tarpeen
– tällöin tonttien hinnat laskevat
– rakennusviraston määräysviidakko puretaan kymmenenteen osaan
– kustannukset laskisivat merkittävästi
– "Kaavoittajan kotitalo" olisi vihdoinkin oikeasti "Omakotitalo"
Alemmat asunnon hinnat jättäisivät ostajille enemmän rahaa käyttöön ja se olisi todella elvyttävää kansantaloudellisesti.
Asunnonostajatkaan eivät pahastuisi siitä, että rahaa jää muuhunkin kuin asuntolainan lyhennyksiin.
Seuraisiko tästä jotain ikävää? Kyllä:
– kunnan virkamiehet joutuisivat huomaamaan, että heidän tulee toimia kuntalaisten hyväksi eikä kuntalaisten heidän hyväksi
– asunnon omistava kansa pelästyisi alempia hintoja. Sitten se tajuaisi, että asuntoa vaihdettaessa isompaa he maksavat vähemmän.
Tarvitaan keskustelua ja päätöksiä! Sitten toimenpiteitä ja tulosten seurantaa.