Elämme tasavallassa, jossa äänioikeus on yleinen ja yhtäläinen. Koska äänestäjien ikä, koulutus, ammatti, varallisuus ja asuinpaikka vaihtelevat, intressit ovat erilaiset. Sijoittajien kykyä esittää omat näkemyksensä ei edistä sijoittajien halu yleensä piileksiä puskan takana näkymättömissä.

Eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi on nyt noussut julkinen velka. Palauttaisin mieliin pari asiaa. Vuonna 2007 pm. Matti Vanhanen lanseerasi käsitteen ”jakovara”. Valtiolle tuli kuulemma rahaa ovista ja ikkunoista ja suurin pääsärky oli, miten sen kaiken saisi kulumaan. Tuohon aikaan Suomen huoltosuhde oli erinomainen: huollettavia lapsia oli vähän ja suuret ikäluokat olivat vielä työelämässä (tosin kovaa kyytiä menossa juuri heille luotuun eläkeputkeen). Muutamassa vuodessa keksittiinkin, että oikeastaan eläkeläisiä on paljon ja nuoria työntekijöitä vähän. Vanhanenkin alkoi puhua ”kestävyysvajeesta”. Missähän mahtoi olla kaukonäköisyys, väestön ikärakenne kun on ainoita varmoja asioita yhteiskunnan tulevaisuutta suunniteltaessa.

Seuranneet Kiviniemen, Kataisen ja Stubbin hallitukset eivät mitenkään korjanneet valtiontaloutta. Sipilän hallitus jotain teki, mutta jostain syystä esim. hallituspuoluetta ”Sininen tulevaisuus” ei muistella kauhean suurella lämmöllä – siis jos joku nyt todella muistaa edellisen eduskunnan, aikaahan on kulunut jo ihan peräti neljä vuotta 🙂 

Koronan ja energian hinnan nousun takia oppositio on hallitukselta vaatinut tukitoimia, jotka ovat tietenkin vain lisänneet velkaa, joka nyt on jopa huomattu.

Ihan selvyyden vuoksi tuossa on vuosien takainen arvioni Sanna Marinista, mainitsin velan jo silloin. Oma kantani on, että 2007 olisi sopinut ottaa teelusikallinen hapanta yskänlääkettä eikä odottaa, että 2020-luvulla joudutaan ehkä amputoidaan alaraajat pois. Mutta se olisi edellyttänyt kaukonäköisyyttä myös äänestäjiltä, ehdokkaat tekevät mitä äänestäjät haluavat. Se on demokratiaa.