Risto Valtonen perkasi aihetta jo perusteellisesti joku aika sitten, mutta jatkan sitä, koska Facebookin listautumisesta nousi valtava kohu. Osakkeen hinta rojahti kolmessa viikossa 30 prosenttia, sulattaen yhtiön markkina-arvosta 30 miljardia. Raivostuneet sijoittajat ovat viemässä listautumista jopa oikeuteen. Facebookin syytetään antaneen sijoittajille väärää tietoa näkymistään, ja pääomistaja Mark Zuckerbergin rahastaneen sillä härskisti. Yhdysvaltojen oikeuslaitos tutkii varmasti syytteet, jos perusteita löytyy. Sijoittamisen kannalta kyse on joka tapauksessa myös arkisemmista ja sen vuoksi tärkeämmistä asioista.

Kuten Risto analysoi, Facebookin listautumiskurssi oli hirvittävän korkea.  Siihen oli leivottu valtavat odotukset. Yhtiön tuloksen olisi pitänyt liki kymmenkertaistua, jotta hinnoittelu olisi samalla tasolla kuin valtaosa maailman osakkeista, siis P/E välillä 10-20. Koska Facebookin kannattavuus oli jo huippuluokkaa, moista kasvua voi tulla vain liikevaihdosta. Tuossa mittakaavassa se on äärimmäisen harvinaista varsinkaan nopeassa tahdissa.

Noin kallis osake on aina miinakenttä, kuten todistivat lukemattomat it-yhtiöt, joihin kohdistui Facebookin kaltaisia unelmia 2000-luvun taitteen teknokuplassa. Huippuhinnoitellut osakkeet sopivat lähinnä sijoittajalle, joka tiedostaa suuren tappion mahdollisuuden. Listautumiseen osallistui kuitenkin paljon osakemarkkinoiden ensikertalaisia. Luultavasti he käyttävät Facebookia päivittäin, ja luottavat tuotteen rajattomiin mahdollisuuksiin. Yhdistelmä aiheuttaa helposti sijoittajalle vaarallista vauhtisokeutta.

Rahamarkkinoiden toistuvat paniikit korostavat kalliiden osakkeiden riskitasoa. Niiden kurssit romahtavat, kun sijoittajat hakeutuvat turvallisimpien arvopaperien satamaan. Tällaisen paniikin keskelle Facebookin listautuminen ajoittui. Romahdus heijasti yleismarkkinan liikettä, joskin keskimääräistä rajummin.

Kurssin vuoristorataa on tiedossa jatkossakin, koska markkinoilla tule paniikkeja jatkuvasti. Kalliit osakkeet sukeltavat niissä yleensä pahemmin kuin maltillisesti hinnoitellut, vaikka kaikki putoavat enemmän tai vähemmän. Huippukalliit osakkeet vaativat lehmän hermojen ohella sen verran vakavaraisuutta, ettei osakesalkun ropsaus vie yöunia. Näin siinäkin tapauksessa, että sijoitus olisi pitkässä juoksussa hyvä. Kurssipudotushan ei sinänsä ole tappio – sellaiseksi se muuttuu vasta, kun osakkeensa myy.

Facebookin tulevaisuutta yhtiönä en ala ennustaa, sen näyttää aika. Osakkeen korkean hinnan vuoksi kurssin toipuminen voi silti viedä vuosiakin, vaikka yhtiöllä menisi hyvin. Näin on käynyt monelle kalliille kasvuyhtiölle, kun niiden hinnoittelu on maltillistunut. Kokemattoman sijoittajan on sitä usein vaikea ymmärtää, saati sietää.

Facebookin opetus ei ole osakkeiden karttaminen, vaan riskien tiedostaminen. Riskitöntä sijoitusta ei ole. Kalliiden osakkeiden riskiaste on aina korkea. Turvallisia pikavoittoja ei rahamarkkinoilta löydy. Suurta huomiota herättävät listautumiset huippuhintaan tarjoavat niitä erityisen harvoin.