Euroopan tilastokeskuksen, Eurostatin, viimeisimmästä julkaisusta voimme havaita, että Suomen vientiteollisuuden kilpailukyky on eräs Euroopan parhaita. Suomen vientiteollisuus kestää ja kasvaa vaikka palkkataso on korkea. Vientiteollisuuden kilpailukyvyn lieveilmiönä seuraa hintataso, joka on Euroalueen korkein, kuten oheisesta kuvasta havaitsemme. 

Suomen hintataso verrattuna muihin Euroopan maihin (Lähde:  eurostat)

Palkkataso asettuu sellaiseksi että tuonti ja vienti ovat tasapainossa

Palkkataso asettuu yleensä pitkällä aikavälillä sellaiseksi, että vienti ja tuonti ovat tasapainossa. Tästä huolehtii aikaa myöden terve järki ja oikea taloudenpito. Niin on tapahtunut myös Suomessa. Palkkamme ovat kivunneet ja vienti ja tuonti ovat suurin piirtein tasapainossa. Ja kun veintiteollisuus vetää ja porskuttaa niin palkatkin ovat korkeita.

Mutta ikävä kyllä kotimarkkinayritykset ja julkinen sektori ovat palveluvaltaisia ja niissä tarvitaan tekeviä käsiä ja palvelevia ihmisiä. Ja palvelutuotannon tehokkuutta on vaikea nostaa ja niinpä kotimarkkinoille tuotettujen palveluiden hinnat nousevat. Juuri niin on käynyt. Olemme Euroalueen kallein maa. Tämä on hinta, jonka joudumme vientiteollisuutemme kilpailukyvystä maksamaan. 

Mutta onko tässä mitään pahaa? Ilmiö menee juuri niin kuin talousteoria opettaa – vientiteollisuutemme kilpailukyky määrää meidän suhteellisen tulotasomme. Olemme Suomessa panostaneet vientiin ja olemme onnistuneet siinä, ja sen seurauksena hintatasomme on hieman muita korkeampi ja tämän me joudumme nyt sietämään.

Saksan kotimarkkinasektori on 20% meitä tehokkaampi

Kotimarkkinayritystemme toimintaedellytyksiä ja julkisen sektorimme toimintaa voidaan kuitenkin varmasti parantaa. Kotimarkkinasektorimme ei ole Euroopan parasta luokkaa. Esimerkiksi Saksa pärjää noin 20% paremmin (hintataso on 20% pienempi) vaikka saksalaisten tuntiansiot ovat meidän luokkaamme. Tuo 20% tehokkuusero on aika suuri ja varmaan jotain olisi vielä tehtävissä.