Tuli kuunneltua useampikin esitys ja näkemys sijoittamisesta viimeisen kahden päivän aikana Vero 2011-tapahtumassa, jonka yleisilmettä ja -sanomaa voisi luonnehtia erittäin varovaiseksi, jopa tylsäksi. Tälle ilmeelle luotiin pohja jo avauskeskustelussa, jossa kolmen suurimman puolueen puoluejohtajat (Kiviniemi, Katainen ja Urpilainen) tasapainoilivat tulevien veroratkaisujen nuoralla lähinnä keskinäiseen vaalitekniseen piikittelyyn sortuen. Muiden esiintyjien näkemysten varovaisuutta siivittivät Euroopan velkakriisi, Arabimaiden poliittinen kuohunta ja Japanin katastrofi. Liian monta epävarmuustekijää, joiden lopullista vaikutusta maailman talouteen ei uskalleta tässä vaiheessa arvioida.

Eniten ajattelemisen aihetta synnytti Jussi Hyödyn analyysi siitä, kuinka tällä hetkellä olemme maailman taloudessa ajautuneet tilaan, jossa perinteinen sidoskäyttäytyminen ohjauskorkojen, teollisen aktiviteetin, raaka-aineiden hinnan, inflaation ja sijoitusinstrumenttien arvostuksen välillä on muuttunut, mikä luonnollisesti heijastuu varovaisuutena tulevan ennustamisessa. Onko makrotalouden lainalaisuuksissa tapahtunut pysyvä muutos, joka tulee vaikuttamaan sijoituskäyttäytymiseen? Joka tapauksessa tämän hetken "epänormaalin" tilan uskotaan negatiivisesti vaikuttavan ensisijaisesti kehittyviin teollisuusvaltaisiin maihin, joista Kiina on hyvä esimerkki.

Viime vuosina on alueellisessa hajautuksessa kehittyviä markkinoita pidetty aika lailla yhtäjalkaa marssivana homogeenisena kokonaisuutena. Nyt on aika ymmärtää eri maiden ominaispiirteet, joista määräytyy ajallisesti voittajat ja häviäjät. Vero 2011-tapahtuman selkeä konsensus puolsi alueellisesti sijoittamaan Venäjään ja segmenttinä raaka-aineisiin.

Venäjän osalta oli mielenkiintoista ymmärtää maan vaatimaton pienten ja keskisuurten yritysten osuus bkt:stä. Yhteensä se on noin 20%, kun kehittyneissä länsimaissa luku nousee noin 40%:iin. Vahva keskiluokka merkitsee tervettä kansantaloutta, niin myös vahva pienten ja keskisuurten yritysten osuus.