Yritysverotus
Yritysverotus pitäisi olla nolla ja yrityksestä saisi rahaa vain samalla tuloverolla kuin muutkin ihmiset. Tähän on monta syytä. Yksi on oikeudenmukaisuus. Nyt kannattaa itse tehdä vaikka lumenluonti, koska siitä saa paljon veroetua. Mikäli yhden hengen yritys hoitaisi talonmiehen hommia niin verotus olisi silloin neutraalimpaa. Tällöin tämä aputalkkari maksaisi vain kerran veroa eli tuoloveron. Suuryritysten alihankintayritykset olisivat samalla tasolla suuryritysten itse tekemän työn kanssa, koska ei kansainväliset yhtiöt paljon veroja maksa. Kolmas syy olisi se, että saisimme verosuunnittelua pois koska ei tarvitsisi asioita tehdä verojen vuoksi. Neljäs olisi tilinpäätösten keventyminen, koska verottajalla ei olisi motivaatiota ohjata kirjanpitoa. Ja viides syy olisi byrokratian keventyminen ainakin verohallinnossa.
Kaikki tulot pitäisi sitten verottaa tuloveroprosentilla. Tulot laskiessa huomioitaisiiin esim. osakkeen ostossa tapahtunut inflaation vaikutus. Eli jos olemme ostaneet osakkeen 100 eurolla vuosisitten ja nyt myymme sen 110 eurolla niin reaalinousu on 7 euroa josta maksetaan tulovero. Osingot verotetaan samalla lailla eli kokonaan, mutta vain kertaalleen. Samaten pitäisi myös tehdä lahja- ja perintöverolle eli ne menisivät suoraan tuloverolla.
Peintövero Ruotsin malliin
Ja minä kun olen sitä mieltä, että perintövero tulisi saattaa Ruotsin malliin, eli poistaa se kokonaan.
Tästähän on Vanhanen tehnyt esityksen, ensin määräaikaiseksi, toivottavasti lopulliseksi.
Se olisi oikeudenmukaista, eikä tarvitse verohallinnon huolta kantaa ao. verojen keräämiseksi.
Oikeudenmukaisuus
Miten Vierailijan mukaan on oikeudenmukaisempaa, että joku saa ilman omaa ansiotaan pienemmällä verolla rahoja kuin kansalainen joka tekee paljon työtä ja saa siitä palkkaa?
Verotus ei ole koskaan oikeudenmukaista, mutta verojakin tarvitaan.
T. Jarno
Näkökanta
Katson asiaa yksityisen kansalaisen näkökulmasta. Kansalaisen, joka on kouluttanut itsensä, ahkeroinut, velkavetoisella pääomalla saanut aikaiseksi perheelleen talon = kodin, kesämökin ehkä asunnonkin jälkikasvun asua opiskelupaikkakunnallaan, mahdollisesti säästänyt myös sukanvarteen osakkeiden jne muodossa.
Kun aikanaan jokaisen kohdalle osuva lähtö tulee, tapahtuu myös, yhtä kaikki, jokaisen kohdalle osuva perunkirjoitus ja sen seurauksena sitten kaikki laitetaan paperille, räknätään ja tuloksesta lankeaa perintöä saavalle lasku, josta selvitäkseen usein myös tätä ahkeran kansalaisen jättämää omaisuutta on realisoitava, jotta epäoikeudenmukainen verottaja tyytyy.
Ahkera kansalainen on siis ansiotuloistaan, ensin verot siitä maksettuaan, sivuun jäävällä osuudella toteuttanut monia hyviä asioita, antanut rahan kiertää mm. luomassa työpaikkoja rakentaessaan ja jalostaessaan jne…, yleensä myös aina kiinteästä omaisuudesta maksaessaan mm. kiinteistöveroja.
Kansalainen ei ymmärrä, että miksi tästä omaisuudesta on luovutettava osa verottajalle, kun verosuunnittelunkaan keinoin, sitä ei mitenkään näkymättömiin voi siirtää, sitten kun sen aika koittaa…
Ja kas kummaa, tämäkin asia enimmäkseen koskee pääasiassa maan taloutta eniten pyörittävää tahoa, vahvaa keskiluokkaa.
Ylemmällä eliitillä on varaa palkata asiantuntijoita, ja mahdollisuuksia, minimoimaan verot.
Vanhanenhan toimii Perheyrittäjien liiton toim. joht. ominaisuudessa esityksineen.
Verotus on aina väärin
On aina väärin kun joku saa jollakin laillisella tavalla rahaa niin yhteiskunta ottaa siitä siivun pois. Oikeammin perintövero on kuitenkin kuin perinteellinen tulovero vaikka ne olisivat samansuuruisia. Ei tämä legendaarinen työtätekevä enää sitä rahaansa haudassa tarvitse. Sitä tarvitsee eniten lapset ja pahimmassa tapauksessa tyttären hanttapuli ahne avuomies -:)
”Hanttapuli”
Pahimman tapauksen "hanttapuli" tyttären / pojan, siis jälkeläisen / perillisen puoliso on helposti poissuljettavissa nauttimasta työtätehneen jälkeensä jättäneestä aikaansaannosta, jos muu kuin "hanttapulius" ei kiinnosta, – onneksi.;)
Ei kansalainen vääryydeksi ole kokenut, jos joskus on ollut Lotossa 4 oikein ja siiitä on napsahtanut jokunen euro, kun ensin yhteiskunta on siivunsa arpajaisveron muodossa höylännyt.