Paul Krugman ja Richard Layard ovat julkaisseet FT:ssä manifestin, jossa väitetään vyönkiristyksen olevan väärää talouspolitiikkaa useimmissa maissa.

Kreikassa valtiontalouden tasapainottaminen on perusteltua, koska ongelman takana on juuri valtion ylivelkaantuminen. Sensijaan muissa maissa, kuten Espanjassa, valtion säästötoimet vain pahentavat syöksykierrettä. Taantuman takana ei Krugmanin mukaan ole valtion yli varojen eläminen, vaan yksityisen puolen ylivelkaantuminen. Kun yksityisellä puolella joudutaan säästämään ja vähentämään investointeja valtiontaouden kiristykset vain pahentavat syöksykierrettä. Näin toistetaan 30-luvun virheitä. Nyt tarvitaan toisia toimia jotka eivät perustu (vääriin) uskomuksiin.

Krugmanin ja Layardin manifestissä on tiettyä järkeä. Valtiontalouden kiristystoimet eivät auta Espanjaa. Pääongelmat ovat yksityisen puolen huono kilpailukyky, ja siitä seuraava korkea työttömyys. Jos työttömyys pääsee jatkumaan työttömistä tulee vaikeasti työllistettäviä – he muuttuvat ongelmajätteiksi. Sensijaan Irlanti näyttää nyt kääntyvän nousuun. Irlannin valtionlainojen korot ovat juuri laskeneet alle Espanjan valtionlainojen vastaavien. Vielä muutama kuukusi sitten ne huitelivat 15% tietämillä.

Suurin ero lienee Irlannin hyvin joustavat työmarkkinat. Espanjassa on sensijaan euoopan jäykimmästä päästä olevat työmarkkinat.

Manifestissa on kuitenkin yksi puute, vaikka taloustieteellisesti logiikka on moitteeton. Poliittiset realiteetit on myös huomioitava. Äänestäjät haluavat turvattuja työpaikkoja, kattavaa turvaverkostoa anteliaine korvauksineen, matalaa eläkeikää jne. Politikot eivät näihin lähde kajoamaan ennen kuin on pakko, vaan piilottelevat mieluummin ongelmia mahdollisimman pitkään. Rahahanojen sulkeminen toimii kuin sorkkarauta joka murtaa auki ennen suljetut ovet.  Ulkoiseen mörköön, kuten IMF:ään, vedoten voidaaan puuttua asioihin jotka kaikki asiaan perehtyneet ovat aikaisemminkin tienneet ongelmakohdiksi.

Yksi esimerkki on Espanjan paikallispankkien lainat joilla on rahoitettu asuntokuplaa. Näitä pankkeja ovat johtaneet politikot, entiset politikot tai niitä lähellä olevat piirit. Lainoja ei ole irtisanottu vaikka lainanottajan maksukyky on ollut ilmeisen huono. Siten rakennusfirmat ovat voineet istua valmiiden asuntojen varastonsa päällä myymättä niitä. Asuntojen hinnat ovat kyllä laskeneet n. 25%, mutta tämä on huomattavasti vähemmän kuin Irlannissa jossa hinnat rojahtivat 50%. Irlannissa asuntohinnat tipahtivat nopeasti ja näyttävät nyt vähitellen stabiloituvan. Espanjassa lasku jatkuu sitkeänä ja pitkänä. Nyt nimittäin caixat ovat rahoitusvaikeuksissa eivätkä voi enää piilotella huonoja lainojaan vakaavaraisuussäännösten tiukentuessa. 

Elvytystoimet ovat siis mielestäni taloustieteellisesti perusteltuja useassa maassa. Mutta keppiäkin tarvitaan monessa paikassa kestämättömien saavutettujen etujen poistamiseksi. Tuhannen taalan kysymys onkin miten elvytystoimet voidaan poliittisesti yhdistää järkeviin rakennemuutoksiin.