Lähtökohdiltaan naapurimme rahapolitiikka on ollut hyvin samansuuntaista Euroopan keskuspankin kanssa, vaikka Ruotsi valitsikin itsenäisemmän polun. Valinnan tuntuvin käytännön seuraus lienee, että Ruotsi vältti euron matkassa tulleet rahoitusvastuut, jotka Suomi joutuu nielemään. Eurovastuiden kasvaessa kruunusta on myös tullut pieni turvasatama, lisäten valuutan arvostusta ja heikentäen samalla ruotsalaisten kilpailukykyä. Vaikka euron suhde kruunuun onkin ollut vakaa, niin salkun perustamisesta vuodenvaihteeseen mennessä kruunun ostovoima oli kasvanut yli 6%. Valuutan arvonnoususta huolimatta Ruotsilla on kuitenkin säilynyt ainakin teoreettinen mahdollisuus korjata tilannetta tarvittaessa.

Kruunun arvostuksesta sekä Ruotsin ja Euroopan keskuspankin samankaltaisesta rahapolitiikasta johtuen valuutta ei siten ole perimmäinen syy ruotsalaisten vahvempaan menestykseen. Merkittävin ero lieneekin julkisen talouden kestävyysvaje, jota Ruotsi on onnistunut hallitsemaan Suomea paremmin. Ruotsin velkaantumisaste on myös Suomea huomattavasti alhaisempi ja velka pikemminkin pienenee kuin kasvaa. Parempaan tulokseen vaikuttaa osaltaan myös Ruotsin monipuolisempi elinkeinoelämä ja vahvemmat vientiyritykset, jotka tukevat kotimarkkinoita. Suomen syklinen ja yksipuolisempi vientiteollisuus on vastaavasti kärsinyt enemmän Euroopan jatkuvista ongelmista ja palautuminen vuoden 2008 taantumasta on tämän seurauksena ollut hitaampaa.

Rakkaiden naapureiden kilpailukykyä vertailtaessa on huomioitava myös kuluttajien kotimarkkinoita tukeva ostovoima. Ostovoimaa ohjailevan verotuksen hallitsee sekä Suomi että Ruotsi, Ruotsin veroasteen ollessa jopa hieman korkeampi. Korkeammasta veroasteesta huolimatta ruotsalaisilla on kuitenkin parempi ostovoima (2012 Ruotsi oli tilastoissa sijalla 7 ja Suomi sijalla 11). Samalla suomalaisten ostovoimassa ei ole nähtävissä myöskään nopeaa muutosta parempaan, toistaiseksi valtion taloutta rahoitetaan kasvavalla velalla ja kovenevalla verotuksella jonka seurauksena kuluttajien ostovoima supistuu entisestään. Kasvava verotus ja supistuva ostovoima eivät myöskään tue kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä.

Salkkujen tuotto kertoo maiden välisen kilpailukykyeron karusti, ruotsalaisten osakkeiden kehitys on ollut parempaa, vaikka arvonmuutoksista poistetaan valuuttakursseista johtuva tuotto. Kilpailun tässä vaiheessa on selvää, että ruotsalaiset ovat onnistuneet kehittämään kilpailukykyään suomalaisia paremmin, säilyttäen samalla myös kuluttajien ostovoiman. Vertailtaessa Suomea ja Ruotsia näyttäisi siltä, että kilpailukyvyn metsästyksessä ei ole ensisijaisesti kyse markasta, eurosta tai kruunusta, vaan monipuolisesta elinkeinoelämästä, huolellisesta taloudenpidosta ja kotimarkkinoita tukevasta ostovoimasta.