Täälläkin Piksussa on päivitelty ja ihmetelty BKT:n kasvua ja kyselty, että mikä täällä kasvaa. Tämä ihmettely on tyypillistä ja sitä tapahtuu säännöllisesti kaikkialla. Miettikäämme mikä kansantuote. En käy aivan perusasioita lävitse, koska olemme jo peruskoulumme läpi käyneet. Meillä tietenkin peruskoulusta saadut opitutmäärät vaihtelevat vaikka oppimäärät ovat samoja. Tätä se on mittaus.

Yhdysvalloissa muunneltiin kansantalouden lukuja jopa vuoteen 1929 asti (http://blogs.wsj.com/economics/2013/07/31/highlights-from-gdps-83-years-of-revisions/) eli luku on ilmeisen monipuolinen kun tilastoja korjaillaan 90 vuoden päähän. USA muuttui 3% vauraammaksi tällä tilastomuutoksella, olkaamme onnellisia, vai?

BKT tarkoittaa yksinkertaista kaikkien tavaratuotannon ja palveluiden rahallista arvoa. Yksinkertaisuudessa asuu mutkikkuus. Kansantuotteen mittaaminen on saanut vahvaa kritiikkia. Suurin kritiikin aihe on se, että ympäristöntilaa ei huomioida kansantuotteessa. Yksi tärkeä kustannuksia aiheuttava sektori jätetään pois kuten vaikka ilmastonlämpeneminen. Syy aiheutetaan nyt, mutta lasku tulee siitä myöhemmin. Useasti myös kritisoidaan, että kotityötä ei huomioida. Jos hoidan omat lapseni kotona se ei kasvata kansantuotetta, mutta jos vien lapsen hoitoon päiväkotiin se kasvattaa kansantuotetta tai että luminen talvi lisää kansantuotetta. Onnellisuutta, hyvinvointia, turvallisuutta tai tasa-arvonlisääntymistäkään ei huomioida näissä laskelmissa. Tämä ei ole uutta kritiikkiä johan 1930 Simon Kuznets (http://en.wikipedia.org/wiki/Simon_Kuznets) esitti tämän kritiikin. Mutta se onkin tyypillistä monessa esittää jo vanhat jutut uutena. Kun kansantuotteen laskennassa jätetään selkeästi joitakin elementteja pois, niin saamme eri tuloksia jos laskemme sen eri kautta. Voimme mitata kansantuotteen mm.

1. Arvon lisäyksenä

2. Tuloina

3. Kuluina

Periaatteessa kaikilla mittaustavoilla pitäisi tulla sama tulos, mutta kun osa jätetään humioitta niin tulokset eroavat toisistaan. Tämä on tietoista ja se on kansantuotteen mittauksen ominaisuus eli sitä ei niin kauheasti kuuluisi ihmetellä.