Suomalainen innovaatio pienestä kaukolämpö-ydinreaktorista on vastatuulessa
VTT:n ja LUT yliopiston yhteishankkeena kehittämälle kaukolämmön tuotantoon tarkoitetulle pienydinreaktorille ei ole löytynyt kaupallista pohjaa ja kaukolämmön tuottajat pyytävät että hanketta edistettäisiin suunnitelmataloudellisella panoksella ja vetoavat tulevaan hallitukseen.
Suomalaisella LDR50 nimisellä konseptilla on selvät teknistaloudelliset edut puolellaan:
- Kaukolämpöverkossa tarvittavat lämpötilat ovat pieniä (65… 120 astetta) eikä reaktorin vettä siksi tarvitse lämmittää korkeisiin lämpötiloihin. Vältytään nykyisten reaktoreiden huiman suurista paineista ja niistä johtuvista turvallisuusongelmista.
- Voimalaitokseen ei kuulu lainkaan turbiinikiertoa tai sähköntuotantoa. Tämä tekee voimalaitoksesta erittäin yksinkertaisen. Laitoksessa on vain yksinkertainen lämmönvaihdin, periaatteessa samanlainen kuin monissa oma- ja kerrostaloissa. Lämmönvaihtimella lämpö siirretään rektorikierrosta kaukolämpöverkkoon.
- Turvallisuuden kannalta välttämättömät jäähdytysjärjestelmät perustuvat sähkötoimisten pumppujen sijaan veden luonnolliseen kiertoon lämpötilaeron vaikutuksesta.
- Konsepti on modulaarinen. Laitosta voidaan laajentaa moduli kerrallaan täyttämään sekä suurten että pienten kaupunkien tarpeet.
VTT:n ja LUT yliopiston selvityksestä käy ilmi, että ydinkaukolämmön riittävän nopea kehittyminen markkinavetoisesti on hyvin epätodennäköistä ja että konseptin tuotteistaminen on vielä kesken. Hankkeeseen haluttaisiin nyt valtiota mukaan kun yksityinen markkinaehtoinen etenemistapa ei näytä onnistuvan.
Selvityksen perusteella Tampereen Sähkölaitos Oy, Porin, Kuopion ja Lappeenrannan Energia Oy:t, Imatran Lämpö Oy sekä Lappeenrannan kaupunki ovat julkaisseet lausunnon tulevalle hallitukselle. Organisaatiot esittävät, että tulevan hallituskauden aikana kaukolämpöreaktoreille valmistellaan valtakunnallinen strategia. Myös pienydinvoimaloita koskeva lainsäädäntö tulee uudistaa samalla, kun ensimmäiset pienydinvoimalapilotit käynnistetään.
Kuvan lähde: wikimedia
Taustalla on ydinvoiman sarjatuotanto, jolloin STUK:n hyväksyminen saataisiin voimalamallille kerralla, jolloin yksittäisten voimaloiden perustaminen helpottuisi. Julkista rahoitusta perustellaan sillä, että saataisiin pilotti vuoteen 2030 mennessä valmiiksi, jolloin 30-luvun puoleen väliin tiedossa olevia kaukolämpövoimaloiden investoinneille saataisiin puitteet kuntoon: lainsäädäntö mahdollistaisi toiminnan, investoinneille olisi helpompi saada lainaa ja ympäristövaikutusten arvioinnin menettely olisi mietitty toimivaksi tällaisellekin toiminnalle.
Itse pohdin aluksi, onko tämä vain tapa saada rahoitusta parille tutkimuslaitokselle, mutta on tuossa ihan hyviä perustelujakin. Lisäksi sille voisi saada EU-rahoitusta, jota Suomessa ilmeisesti käytetään vähemmän tehokkaasti kuin muualla Euroopassa. Silti tuohon pitäisi saada myös energiasektorin firmoja mukaan, jotta saadaan varmemmin konkreettista hyötyä.
”Paikalliseen lämmöntuotantoon tarvitaan siihen soveltuvia pienreaktori-mittaluokan laitoksia.”
”LUT-yliopisto on vastikään allekirjoittanut aiesopimuksen yhdysvaltalaisen Ultra Safe Nuclear Corporationin kanssa pienen reaktorin rakentamisen selvittämiseksi”.
Maallikon on mahdotonta ottaa kantaa siihen, miksei suomalainen energiayhteisö näe tarvetta osallistua edellä mainittuun hankkeeseen? Olemmeko menettämässä kiinnostavan kehityshankkeen, josta myös opiskelijoilla olisi uusia haastetta ja teknisen fysiikan oppimista käytäntöön?