Marimekko ja keisarin vanhat vaatteet
Osallistuin 1970-luvulla Armi Ratian johdolla järjestettyyn ensimmäiseen IPO:on sekä myös jälkimmäiseen Paakkasen aikana tehtyyn antiin.
Itse tuotteista sanoisin, että räikeäkuvioiset kankaat ovat minulle aiheuttaneet lähinnä päänsärkyä eikä niitä muutoinkaan ole tässä huushollissa nähty.
Alaa tunteva henkilö on minulle kertonut, että silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa 1960 – 1980-luvuilla keskeisin suunnittelukohde oli Вели́кая Социалисти́ческая Револю́ция (siis ei mikään Red October…) ja tyylisuuntana sosialistinen tragikomedia (jota tosin realismiksi kutsuttiin…), joten kankaiden suunnittelu jäi vähälle.
Noita kahta linkkiä katsomalla Marimekkoa on turha hakea. Marimekon omien tuotteiden vastaanoton arviossa puhutaan 1950- ja 60-luvuista. Pitäisikö ongelmat tiedostaa?
Meillä suomalaisilla on kuitenkin sellainen käsitys, että Marimekko on maailmalla äärimmäisen tunnettu aivan kuten Paavo Nurmi ja Jean Sibeliuskin. Asian selventämiseksi pyydän lukijoita muistelemaan ulkoa, ketkä ovat 1980-luvun jälkeen pärjänneet pitkänmatkanjuoksussa maailmalla ja mitkä ovat esim. Griegin tunnetuimmat teokset. Tulee tätä ”maailmankuuluisuttakin” vähän suhteutettua.
Suomalaisten uskoa Marimekon valtavaan maineeseen lisää se, että joku Clintonin rouva siellä on joskus pistäytynyt. Taustoitan hiukan asiaa. Oletetaan, että ainoa Suomessa valmistettava tuote ovat kuivatut pässinkivekset (niin se varmaan kohta jo onkin…). Kun USA:n Helsingin lähetystö vinkkaa, rouva Clinton ostaa Billille, tyttärelle ja itselleen kassin täyteen kuivattuja suomalaisia pässinkiveksiä, jotka siis ovat nekin maailmalla äärimmäisen kuuluisia. Mitä rouva Clinton pässinkiveksillä sitten tekee tai jättää tekemättä, meneekin jo valtiosalaisuuksien puolelle.
Marimekko on kokenut historiansa aikana voimakkaita ylä- ja alamäkiä. Vaikka liiketalous oli etenkin Ratian perillisten osalta hukassa, luovuus toimi. Paakkanen piti jonkinlaista balanssia yllä, vaikkei jatkuva retroon palaaminen kovin luovalta vaikuttanutkaan. Amerin alaisuudessa luovuus kärsi ja saman kohtalon pelkään nyt Ihamuotilan aikana toistuvan.
Jälleen kerran tiedotusta ja sen puutteita voi kritisoida. Ensin oltiin hiljaa ja sitten tehtiin Marimekosta uhria. Lopuksi yksi suunnittelija irtisanottiin, joten ehkä toimenpiteisiin olisi pitänyt ryhtyä jo aiemmin?
Selvyyden vuoksi sanon, että esille nostetut plagiointikohut eivät välttämättä täytä tekijänoikeusrikkomuksen tuntomerkkejä. Lienee esim. ilmeistä, että 1960-luvulla otettu valokuva on saanut antaa ”vaikutteita”, vaikka ”vaikutteet” lieneekin saatu suunnilleen läpi piirtämällä.
Toisaalta siitä, mihin juridiikka loppuu, siitä bisnes vasta alkaa. Olennaisin kysymys kuuluu: missä on omaperäisyys? Täällä maakunnassa ihmetyttää, eikö Helsingissä ole enää katuja ja niillä autoja ja ihmisiä? Pitäisikö suunnittelijan hakea vaikutteita vähemmän internetistä ja enemmän sieltä, mitä elämäksi kutsutaan.
Perspektiivi
Marimekon liikevaihto on noin 88 miljoonaa josta 52 miljoonaa syntyy Suomesta (60%). Yritys on Suomessa tunnettu kansainvälinen yritys. Liikevoitto% on noin 2% eli ei se saa vaatteistaan tarvittavaa hintaa. Yritys osti aineita ja tarvikkeita 29 miljoonalla eli jalostusmäärä oli 59 miljoonaa.
Yritys saa aivan kohtuuttoman suurta julkisuutta. Julkisuus pitäsi olla suunnilleen Korson Prisman luokkaa.
Joku tiesi sanoa, että Marimekon Jackie antoi Marimekolta saamansa vaatteet loppujen lopuksi Valkoisen talon siivoojille työasusteeksi. Tiedä sitten, mutta ei ne minun silmääni oikein iske. Kankaat ovat kuitenkin laadukkaita ainakin nuo lasten vaatteet.
Onnistuja vai epäonnistuja
Hyvää keskustelua Marimekosta, mutta itse mietin onko tässä nyt odotusarvo laitettu vähän turhankin korkealle. Käytätte mm. sanaa "epäonnistunut" kun puhutte Marimekosta. Onko se oikeasti näin? Riippuu siitä mikä on odotus yrityksen menestyksestä taloudellisesti ja brändin tunnettuuden osalta. Sanoisin että Marimekko on Suomen mittakaavassa kuitenkin aika menestynyt, pitkään toiminut ja yllättävänkin vahvan brändin omaava yhtiö. Millä suomalaisella yrityksellä on vahvempi brändi? Ei niitä niin kauheasti ole, varsinkaan samalla toimialalla…
Marimekon fokusoitava kapeaan genreen; tyylisuuntia pitää karsia
Muotibusiness on aika paljon brandibusinestä ainakin jos katsoo miten Italialaiset muotimerkit Chanel, Prada, Dolce & Gabbana, Armani, Versace, Max Mara ja United Colors of Benetton toimivat. Tätä Marimekko ei osaa.
Hyvin hoidettu brandibusiness ei mielestäni koostu hyvistä ideoista, joilla asiakkaille tarjotaan uutta ja virkistävää kuten Marimekko on yrittänyt. Minusta asia on juuri päinvastoin. Brandibusineksessä asiakkaille tarjotaan tuttua ja turvallista. Sellaista, joka assosioituu tiettyyn tyyli ja genrekoodiin kuten vaikkapa urheilullisuuteen assosioituva Adidas. Brandi on käsite, jonka asiakas tuntee, ja hän tietää myös piilomerkitykset ja genren ja tyylikoodiston, johon se kuuluu. Ostamalla tuota tiettyä brandia asiakas assosioi itsensä näyttävästi tiettyyn ryhmään. Siksi brandinhallinta on paljolti sitä, että tyylisuunnasta pidetään kiinni ja mietitään tarkkaan missä ympäristössä mainostetaan. Assosiaatio genrekoodiin täytyy pitää kirkkaana.
Marimekon epäonnistuminen johtuu minusta juuri brandinhallinnan epäonnistumisesta. Marimekko ei ole tietyn genren käsite samalla tavalla kuin Harley Davidsson tai vaikkapa Amerin Wilson golf mailat.
Marimekon taiteellisuus ja innovaatiot olisivat tuhoutuneet Amerissa. Siitä olen samaa mieltä. Mutta tuon brandiliiketoiminnan Amer on osannut ja periaatteessa Amerin olisi pitänyt osata karsia Marimekosta ristiriitaiset tyylisuunnat pois ja sillä tavalla Marimekosta olisi voinut tulla liiketoimintaa. Mutta Amer epäonnistui, vaikka juuri siellä olisi pitänyt olla brandiliiketoiminnan osaamista. Harmi.
Olen Amerin epäonnistumisesta huolimatta sitä mieltä, että brandinhallinnan ja genrekoodien osaajien pitää johtaa Marimekkoa. Silloin voi syntyä taloudellista tulosta (tosin taiteen ja idearikkauden kustannuksella). Ja pienen tuntemattoman Marimekon tulisi keskittyä kapeaan selkeään genreen. Tyylikurin pitää olla tiukka, jos haluaa valloittaa maailmalta siivun.
Marimekon tuotteista
Fokusointia ja sanokaamme profilointia tarvittaisiin. Ilmeisesti (?) M. haluaa luoda kuvaa tuotteista, jotka ovat käyttäjilleen mukavampia kuin jotkut ns. huippumuodin aikaansaannokset. Tällaiseen maanläheisyyteen ja esim. sanaan "Jokapoikapaita" sopivat huonosti oheiset hinnat, esim. linkin huopa 199 euroa https://www.marimekko.fi/verkkokauppa/tuote/porro-huopa-066175-570
Tosin tuo huopa on vielä kalliimpi ja katsokaa "kivaa" väriä
https://www.marimekko.fi/verkkokauppa/tuote/motti-huopa-063171-910
Brändi
Olen Kain kanssa melkein samaa mieltä kaikesta paitsi en Marimekosta.
Marimekon brändiä ei maailmalla tunneta ja marimekolla ei ole brandia mitä hallita. Jos jonkun vaate on ollut jonkun kuuluisan päällä lehden kannessa 50 vuotta sitten ei se tarkoita että maailmassa jaksettaisiin kohista siitä vieläkin. Muistatko kenen valmistama hame oli Marilynin päällä kuuluisassa tuulikohtauksessa?
Marimekon pitää luoda oma tyyli ja se vaatii erottautumista. Tyylin jälkeen tulee brändi, mutta ensin pitäisi olla tyyli. Siihen ei riitä unikko. Nuo uudet kankaat ovat hienoja kuten tuo läpipiirretty kuva tai vaikka se kopioitu metsänväki. Hienoja ne ovat. Mutta Vaheen esimerkit laittavat kylmäksi vaikka ympärillä olisi pörröinen ja aivan ihana 199 euron hintainen viltti. Aivan hirveitä ja nyt ei varmasti ole kopio.
joooo-o
Käsittämättömän jonninjoutavaa keskustelua.Itse en voi sietää mitään Vuittonin tuotetta,koska ne ovat yksinkertaisesti kaikki rumia.Ja he osaavat brändätä.Ei minusta.Samaa voi myös sanoa monesta muusta brändistä.Marimekko ei ole epäonnistunut missään.Ainoa surullinen asia on made in thailand eräissä tuotteissa.Marimekko on Marimekko eikä mikään teidän fantasioista.