Pohjoismaisista konepajoista ja niitten vaikutuksista
Viittaan aiemmin käytyyn keskusteluun
1) Lyhyesti henk.kohtaisesti
Omistan n. kymmentä otsikon firmaa. Isoimmat ja kait parhaimmat omistukseni ovat konepajojen osakkeita omistavat sijoitusyhtiöt Investor ja Industrivärden. Edellinen on Wallenbergien osaomistama yhtiö, jälkimmäisessä Kamprad oli jossain vaiheessa mukana, molemmissa kaksi osakesarjaa.
2) Yleinen historiallinen tausta
1920- ja -30-luvut olivat Suomessa onnetonta aikaa talouspolitiikan ja yhtiöitten strategian kannalta. Maassa oli kylläkin huomattavaa teknistä osaamista, joka valitettavasti liiaksi keskittyi kemialliseen metsäteollisuuteen. Huono ratkaisu, sillä k.o. ala on pääomavaltainen ja pääomaa Suomesta puuttui. Kertainvestointi sellu- tai paperitehtaaseen oli suuri, kun konepajoja olisi voinut kasvattaa paljon pienemmin kertainvestoinnein. Metsäteollisuuden osuus viennistä oli n. 90 % ja metalliteollisuuden aivan muutama prosentti. Tilanne oli heikko myös puolustusvalmiuden osalta. Epäilen myös, että tekninen koulutus piti kemiallista metsäteollisuutta ”hienona” korkean teknologian alana, kun kokoaminen ja asentaminen oli simppeliä käytännön työtä, johon pystyisi kuka vain. No, oikeastaan esim. laivakoneen asentaminen on tarkkaa puuhaa, ettei tärinä hajota koko paattia. 🙂 Koneiden suunnittelu nojasi käytännössä opittuihin likiarvoihin ja vähemmän laskentaan.
Suomi lienee ollut yhden totuuden maa. Vähiä pääomia hallinnoivat pankit ja aitoa yksityisyritteliäisyyttä omilla pääomilla oli vähän. Ja kuten tuossa viittaan, ihan Rytistä alkaen kotimaisia yrittäjiä poljettiin ulkomaisten Wallenbergien eduksi. Outo ratkaisu muutoin protektionistisena aikana.
Sotakorvaukset loivat Suomeen muutamassa vuodessa merkittävän konepajateollisuuden lähes tyhjästä ja sama olisi varmasti onnistunut 1920- ja -30 -lukujen jähmeinä vuosina.
Sotien jälkeen samantapainen meno on kuitenkin osittain jatkunut. Suomella on ollut esim. olematon aseteollisuus, jonka senkin vientiä esim. Tuomioja on tarkkaillut haukan katseella. Pieni näyte-erä johonkin arabiemiraattiin on ollut tuomittavaa ihmisoikeuksien takia. Toisaalta kymmeniä prosentteja viennistä (ml. faktisia laivaston huoltoaluksia) suuntautui NL:oon, jonka ihmisoikeuksissa ei tietenkään ollut mitään vikaa.
Entä Ruotsi? Viisi erinomaista ja aikanaan modernia suihkuhävittäjätyyppiä (Tunnan, Lansen, Draken, Viggen ja Gripen) ja esim. jopa 600 kg painavia ilmavoimien rynnäkköohjuksia jopa 300 km kantamalla, kaikki toki vahvasti lännestä tuotuun teknologiaan nojaavia, mutta kuitenkin. Kuten aiemmin sanoin, epäilen USA:n katsovan Ruotsin aseteollisuutta arvostuksella, eräitten tulkintojen mukaan USA olisi antanut Ruotsille turvatakuut jo 1950 – 1960 –luvuilla. (Jos tämä lähde tuntuu kevyeltä, VARSINAINEN lähde on haudattu erääseen Ruotsin valtiopäiväasiakirjaan, jotta en alkanut just nyt etsimään) – Ja jos haluaa hiuksia halkoa, ko. teollisuudenalan nykyinen termi Suomessakin on teknologiateollisuus, vähemmän havainnollinen nimi, sillä ovathan tuulimyllytkin olleet jo oman aikansa teknologiaa, ehkä ovat jonkun mielestä nykyäänkin?
Jälleen lyhyestä virsi kaunis, pidän kärkkäästä tyylistäsi. Metallipajat eri teknologia-asteissaan ovat kovan kilpailun alla. Kilpailu taas heikentää kannattavuutta. Esimerkkejä riittää: 5 vuoden tuottoja: SSAB +56 %, Outokumpu -19 %, SAAB +24 %, Investor +124 %. Heikkoa on tuotto siis keskimäärin ja tähän on syy helppo keksiä. Energia-aate ei ole vielä vallannut koko maailmaa, jolloin kilpailu on kovaa energiaintensiivisillä aloilla. Puolustusteollisuudessa taas pidetään kulissit yllä vaikka väkisin.
”Pohjoismaisista konepajoista”
Itse seuraan kotimaan konepajoja vain vasemmalla silmällä, kun nämä meidän pajat ole ihan maailman tunnetuimpia kauppiaita.
Kuitenkin Kone on yksi maailman eturivin paja, vaikka nyt Aasia vetää hetken henkeä ja jenkit syrjii kaikkea Kiinassa tehtyä, varsinkin eurooppalaista Konetta?? Koneen hissit menestyy vielä pitkään.
Kuitenkin Valmet on maailman johtava paperikoneissa ja on löytänyt uutta iskua akkuteollisuudesta ja yllättävää kyllä myös myynyt äskettäin Intiaan kokonaisen sellutehtaan kuitulinjan. Monipuolisuutta täydentää leijupetikattila Unkariin, jolla hoidetaan yhteiskuntajätteen energiatehokkaasti paikan päällä.
Näin suomalaista konepajaosaamista viedään kaikkialle maailmaan hyvällä tavalla ja menestyksellä.
Olen itse harjoittanut seuraavaa systeemiä: kun joku ala on suom. omistusten pohjalta tuttu, olen katsonut suom. pankkien analyyseistä verrokkeja. Esim. H-mäelle löysin parikin hyvää verrokkia: Bemis (liitetty isompaan Amcoriin) ja Sonoco. B:stä luovuin, S pärjännyt hyvin, jos on pärjännyt H:kin.
Kun Otis eriytettiin, ostin, pärjännyt Konetta paremmin. Jostain hissikilpailutuksesta katsoin, että Kone kalliimpi sekä hankinnassa että huollossa, hävisi Otikselle ja Schindlerille.