Eläkesäästöille parempaa tuottoa
Eläkevakuutusyhtiöt ovat periaatteessa sijoitusyhtiöitä, jotka keräävät palkkojen perusteella määräytyvät veroluonteiset eläkevakuutusmaksut vuosikymmenten ajan ja maksavat nämä palkan saajille tuottoineen takaisin eläkeaikana. Eläkkeen suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka paljon rahaa on kerätty ja kuinka hyvin kerätty raha on tuottanut. On siksi äärimmäisen tärkeää, että säästöille saadaan mahdollisimman hyvä riskikorjattu tuotto.
Sekä suuren että pienen sijoitusyhtiön tuottoon vaikuttaa paitsi se, mihin rahat sijoitetaan, myös se, kuinka kustannustehokkaasti varoja hoidetaan. Eläkevakuutusyhtiöiden johtajilta edellytetään paitsi sijoitusalan osaamista, myös kulujen hallintaa. En ennen Risto Murron valintaa Varman toimitusjohtajaksi ole havainnut, että sijoitusosaaminen olisi ollut etusijalla nykyisiä johtajia valittaessa. Ylimpään johtoon ovat valikoituneet henkilöt, joilla on ollut joko ammattiyhdistys- tai virkamiestausta tai sopiva jäsenkirja. Sijoitusosaamisen puuttumisen lisäksi kulujen hallinta ei näytä olevan eläkevakuutusyhtiöiden johtajien vahvimpia puolia. Eläkejärjestelmän maksajat ovat raivoissaan. Mitä enemmän asioita on pöyhitty, sen käsittämättömämpiä asioita sieltä on paljastunut.
Eläkevakuutusyhtiöt ovat periaatteessa sijoitusyhtiöitä, jotka keräävät palkkojen perusteella määräytyvät veroluonteiset eläkevakuutusmaksut vuosikymmenten ajan ja maksavat nämä palkan saajille tuottoineen takaisin eläkeaikana. Eläkkeen suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka paljon rahaa on kerätty ja kuinka hyvin kerätty raha on tuottanut. On siksi äärimmäisen tärkeää, että säästöille saadaan mahdollisimman hyvä riskikorjattu tuotto.
Sekä suuren että pienen sijoitusyhtiön tuottoon vaikuttaa paitsi se, mihin rahat sijoitetaan, myös se, kuinka kustannustehokkaasti varoja hoidetaan. Eläkevakuutusyhtiöiden johtajilta edellytetään paitsi sijoitusalan osaamista, myös kulujen hallintaa. En ennen Risto Murron valintaa Varman toimitusjohtajaksi ole havainnut, että sijoitusosaaminen olisi ollut etusijalla nykyisiä johtajia valittaessa. Ylimpään johtoon ovat valikoituneet henkilöt, joilla on ollut joko ammattiyhdistys- tai virkamiestausta tai sopiva jäsenkirja. Sijoitusosaamisen puuttumisen lisäksi kulujen hallinta ei näytä olevan eläkevakuutusyhtiöiden johtajien vahvimpia puolia. Eläkejärjestelmän maksajat ovat raivoissaan. Mitä enemmän asioita on pöyhitty, sen käsittämättömämpiä asioita sieltä on paljastunut.
Korkeita palkkoja on perusteltu sillä, että halvemmalla ei saada hyviä johtajia. Odotan, koska jokin ulkomainen taho ostaa suomalaisen eläkeyhtiön johtajan. Luulen, että tätä ostoa saan pitkään odottaa. Ylimmän johdon palkkojen tuplaantumista lyhyessä ajassa on perusteltu jopa sillä, että eläkevarojen määrä on kasvanut voimakkaasti. Totta kai, kun lakisääteisiä eläkevakuutusmaksuja on kerätty enemmän kuin eläkkeitä on maksettu, varat ovat lisääntyneet.
Eläkevakuutusyhtiöille on asetettu tavoitteeksi saada kolmen ja puolen prosentin reaalituotto pitkällä aikavälillä. Jo tavoite, johon ei useinkaan päästä, on niin vaatimaton, että tavalliset Matti ja Maija Meikäläinen (osakeindeksirahastoon sijoittavat) pääsevät siihen mennen tullen. Mistä me siis maksamme eläkevakuutusyhtiöiden johtajille vuorineuvostason palkkioita?
Ennen kuin seuraavan kerran vaaditaan lakisääteisiä eläkevakuutusmaksuja korotettavaksi, pitää käydä läpi paitsi eläkevakuutusyhtiöiden kulurakenne myös se, mihin varat on sijoitettu. Tälläkin hetkellä suuri osa eläkevaroista on sijoitettu korkomarkkinoille. Tämä on nykyisessä tilanteessa järjetöntä. Korot ovat matalalla ja korkojen nousu uhkaa keskipitkien ja pitkien lainapapereiden arvoja. Koska varojen sijoitushorisontti on pitkä, periaatteessa ikuinen, vain maksajat ja saajat vaihtuvat, pitäisi varoista suurin osa olla sijoitettu hyvin hajautettuina osakemarkkinoille. Niissä tuotto on pitkällä aikavälillä paras ja riski alhainen. Nykyisellä allokaatiolla kunnon tuottoja saadaan edelleen odottaa.
jorma.kokko@jamk.fi
Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen.
Samaa mieltä
Kevan hallinnosta annettu lausunto on tuossa. Kevan ulkopuolellekin kaikkiin Oyj:hin ehdotan samaa mallia: johtajille maksetaan koko palkka rahassa. On älytöntä, että hallitus pohtii detaljeja, millainen auto, millainen asunto, millainen asuntoremontti johtajille.
En ole koskaan ollut Siwan kassana, mutta jotenkin epäilen palkan tulevan vain rahana. Jos Siwan kassan pitää pienellä palkalla maksaa omat laskunsa itse, miksi ihmeessä se ei kävisi suuripalkkaiselle johtajalle?
Noihin luontaisetuihin
Noihin luontaisetuihin pitäisi todella sisältyä se, että ne ovat firman kannalta kannattavia. Muutenhan ne ovat piilopalkkaa. Tulisi ehkä lisää byrokratiaa, mutta jonkinlaista reiluutta systeemiin.
Siis jos johtajan asunnolla pidetään firman tilaisuuksia, niin silloin verotusarvo voidaan laskea siten, että todellinen johtajalle tuleva etu on alueen tavanomaisemmin varusteltua asuntoa vastaava. Muussa tapauksessa koko asunnon kulu tulisi katsoa palkaksi. Alempaan verotusarvoon pitää tosiaan olla näyttöä siitä, että tilan käyttö vastaa yrityksen tarpeita. Näytöksi kelpaa vaikka saunakameran tallenteet tai catering-kuitit.
Vastaavasti edustusautolle pitää kertyä ajoa jossa auton edustavuudesta on hyötyä, jos johtajalle hankitaan luxusta/näyttävyyttä eikä autoa käytetä työsidonnaisissa tehtävissä, niin koko auton hankintahinta voidaan katsoa verotusarvoksi. Muussa tapauksessa verotusarvoksi voisi arvioida tavanomaisemman riittävän turvallisen auton hinnan. Tokihan se on yrityksen etu, että johtaja liikkuu paikasta toiseen turvallisella autolla jonka mukavuus on riittävä, mutta johtajan henkilökohtaisen egon boostaamisen ROI on aika olematon.
Edustelua
(Huom. uudissana, kattaa edustamisen ja etujen kalastelun)
”Siis jos johtajan asunnolla pidetään firman tilaisuuksia”
Joskus 60-luvulla oli ehkä hyvä, että suom. diplomaatilla oli kämppä, johon kehtasi kutsua vieraita. Sen jälkeen edustus on siirtynyt vuokratiloihin ja kämpät jääneet palkkaeduiksi.
Toinen asia on toiminnan tarkoitus. Ymmärrän kauhean hyvin, että jos jotain myy, tärkeän asiakkaan majoittaa vaikka omaan sänkyynsä. Esim. eläkevakuuttajat, kunnat ja valtio eivät mitään myy. On täysin älytöntä, että Kittilän ja Kattilan kunnanjohtajat tai Jyväskylän ja Joensuun historian proffat edustavat itseään kollegalleen. Siitä ei synny muuta kuin lasku ja krapula.
Emme pidä työpalavereita kenenkään kotona
Minun asunto on ihan ok, mutta firman tilaisuuksia ei meillä pidetä. Vaimo haluaa, että koti on yksityistä, henkilökohtaista aluetta. Saman olen kuullut kaikilta muiltakin ystäviltäni. Vaimot haluaa säilyttää kodin yksityisyyden.
Joskus silti saatan jonkin yksittäisen ystävän/työkaverin kanssa tehdä työhön liittyvää pohdiskelua kotosalla, kun hallitus on töissä tai muuten poissa. Mutta se on kyllä harvinainen poikkeus. Samalla tavalla tuntuvat minun ystävänikin toimivan.
Olen kuullut noista mainitsemistasi 60- luvun edustuskodeista. Minun aikana niitä ei enää ollut, joten en tunne asiaa oikein hyvin.
Kotona työskentely
Minun aikana niitä ei enää ollut"
Ei minunkaan
Piti ed. kommenttiin sanoa, että yhtiökokouksia on joskus pidetty kotonani ja on niissä joku ~8 ihmistä ollut. Saatoin laskuttaakin firmaa, mutta edustuskämppää tuo pikkufirma ei minulle hankkinut
Olen osallistunut ~20 kirjaprojektiin ja paljolti tehnyt sen kotona. Työhuonevähennys verotuksessa olisi saanut olla edes täysimääräinen.
T. Juha
Yrityksen hallitusta ei saisi nimittää poliittisin perustein
Työeläkeyhtiön hallitus ja hallintoneuvosto koostuvat molemmat pääosin työmarkkinajärjestöjen edustajista, kuten seuraavat otteet työeläkelaista määräävät:
Ei ihme, että työeläkeyhtiöiden toimitusjohtajat, niin kuin mainitset, ovat usein edustaneet enemmän työmarkkinajärjestöjä kuin sijoitusosaamista.
Laki työeläkeyhtiöistä on huono
Sen minä vielä ymmärrän, että hallintoneuvosto on politisioitunut. Mutta, että yrityksen hallitus on lailla määrätty poliittiseksi. Sitä minä en ymmärrä enkä hyväksy. Minusta laki on huono. Hallituksen pitäisi ymmärtää yrityksensä liiketoimintaa toimitusjohtajasta puhumattakaan.
Laissa työeläkeyhtiöistä on toinenkin vika. Laki määrää Elinkeinoelämän keskusliitolle puolet vallasta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on yritysjohtajien järjestö. Yritysjohtajat käyttävät EK:n kautta valtaa työeläkeyhtiöissä, joka vuorostaan käyttävät valtaa yrityksissä ja päinvastoin. Tämä järjestely takaa sen, että yritysjohtajat voivat itse itseänsä komentaen tehdä pienessä herrojen piirissä mitä lystävät. Ulkopuolinen omistajaohjaus ei toteudu.