Niin vain saatiin laskumarkkina lopullisesti pulkkaan Yhdysvaltojen suurissa pörsseissä jo viime kuun puolella. SP500 ja Dow paukuttivat ennätykset, Nasdaq on aivan huulilla. Russelilla on vielä hiukan matkaa, mutta laskumarkkina on senkin osalta tulkintani mukaan silti ohi, koska se ohitti edellisen mt-välipiikkinsä viime syksyltä. Saattaa rytinä toki alkaa uudestaan, mutta siinä tapauksessa kyseessä on jo uusi markkinatrendi, koska tekniset taitepisteet määritellään entisten huippujen ja pohjien korkkaamisella.

Onnittelen nyt itseäni pörssin pohjaamisen arviostani, joka tuskin on kaukana epävirallisesta maailmanennätyksestä. Pistin sisään perusteellisen markkina-analyysin helmikuun 12. puolenpäivän aikaan:

http://www.piksu.net/artikkeli/pohjia-kolistellaan-oletan

Lopulliseksi pohjaksi jenkkipörsseissä osoittautui edellinen ilta. Kun pörssit sulkeutuivat vähän ennen puoltayötä meikäläistä aikaa, on ajoituksestani aika paha panna paremmaksi – etenkin kun kyse ei ollut kahden lauseen twiitistä, joita survoisin bittiavaruuteen parin päivän välein, tai vähän harvemmallakaan tahdilla.

Kuten olen painottanut, markkinatunnelman perässä juokseminen on surkea tapa sijoittaa, mutta siihen sortuu hirveän iso osa sijoittajista ja heidän ohjeistajistaan. Hyvien aikojen keskellä samaiset viisaat kyllä kehuskelevat onnistumisillaan ja posmottavat, kuinka kriisit tarjoavat heidän kaltaisilleen neroille loistavia osakkeiden ostopaikkoja. Totuus on, että kriisien keskellä valtaosalla ei ole kanttia omakohtaiseen rohkeaan vastavirta-ajatteluun, vaan he sortuvat yleiseen hysteriaan jopa vastoin selkeitä todisteita.

Viime keväänä pörssien rytinässä ette löytäneet täiharavallakaan optimistisia analyyseja loistavista ostopaikoista. Sen sijaan ilma oli sakeana piruja ja maailmanlopun tunnelmaa. Oli toki ongelmiakin. Raaka-aineiden hinnat rytisivät, Kiinan kasvun pelättiin pysähtyvän ja raaka-aineita tuottavat kehittyvät taloudet rämpivät lamassa. Yhdysvaltoihin uumoiltiin pankkikriisiä liuskeöljyn tuottajien konkurssien seurauksena.

Itse pidin huolia ylimitoitettuna ja jopa absurdeina, varsinkin raaka-aineiden halventumisen suhteen. Sehän on tyypillinen suhdanteen pohjan merkki ja sen toipumisen ehto, koska siten kuluttajien ja yritysten kustannuspaineet hellittävät ja kannattavuus paranee. Silti media ja analyysit pullistelivat kauhukuvia romahduksen syvenemisestä, kun omia pelkoja projisoitiin näennäisesti järkevän kuuloisiksi skenarioiksi.

Yhden suositun teorian mukaan öljyn pilkkahinta johtaisi investointien ja sitä kautta työpaikkojen dramaattiseen laskuun Yhdysvalloissa, mistä syntyvä dominoefekti ajaisi kuluttajien luottamuksen pohjamutaan. Kulutuksen lasku toteutuisi energian halventumisesta huolimatta, työttömyys kasvaisi nopeasti, sen mukana investoinnit – ja pam, olisimme keskellä lamaa ennen kuin ehdimme sanoa ”osakkeet tarjoavat yhä hyvää osinkovirtaa”.

Pidin teoriaa tuulesta temmattuna, ja sellaiseksi se osoittautui. Kuten sanoin vaikeuksia tuli tietenkin energiasektorille ja niitä rahoittaneihin pankkeihin, mutta vaikutukset ovat jääneet pelättyä vaisummiksi. Varsinkaan pankkisektorilla ei ole nähty peloteltuja romahduksia. Tappiot ovat jääneet siedettäviksi, ja tuskin ne dramaattisesti enää kasvavat, kun energian hinta on ilman ihmettä pohjannut.

Mitään rajuja spillover-efektejä ei ole näkynyt. Amerikkalaiset kuluttajat ovat pysyneet luottavaisina, ja miksi ei? Työpaikkoja syntyy ja palkatkin hivuttautuvat ylöspäin. Kulutussektorin yrityksillä menee mukavasti – kuten odotin. Ne ovat johtaneet tulosten toipumista.

Rummutettua taantumaa ei ole kuulunut. Yhdysvaltojen investoinnit ovat hiipuneet, mutta se ei kerro toki vielä trendin pitemmästä suunnasta. Voi niiden lasku jatkua, ja se johtaisi taatusti taantumaan. Mutta sen povaajat ovat erehtyneet jo monena vuotena.

Talouden ja markkinoiden ennustamisen on vaikeaa. Talvella useimmat analyytikot pitivät laskumarkkinan syvenemistä selviönä. Guruja kuunnelleet sijoittajat ovat kärsineet kirveleviä tappioita myymällä osakkeitaan mahdollisimman huonoon aikaan.

Ei minullakaan tietysti mitään kristallipalloa ollut pohjia olettaessani, mutta markkinakokemuksen, teknisen analyysin ja yleisen taloudellisen sivistyksen pohjalta laatimani arvio osui napakymppiin. Tilanteen näyttäessä oikein synkältä on käänne usein nurkan takana. Sen muistaminen vaatii kokemusta ja kanttia, jos osakkeilla ja muilla arvopapereilla spekuloi. Ennustelaitosten kelkassa ei yleensä kannata kulkea, koska niiden arviot kulkevat markkinoiden suhteen jälkijunassa.

Arvioni hohtoa himmentää, että Euroopan pörssit ovat alisuorittaneet raskaasti Yhdysvaltoihin verrattuna. Kevään korvalla nekin lähtivät lupaavaan nousuun euroalueen elpymisen mukana, mutta brexitin uhka ja realisoituminen kiskaisivat kurssit alas. Epävarmuus saattaa kestää, sillä Italiaa varjostaa pankkikriisi ja poliittinen täyskäännös, jos euroskeptikot kasaavat hallituksen syksyn kansanäänestyksen jälkeen.

Mutta Euroopankin pörssit jäivät brexit-syöksyssä ylemmäs kuin helmikuun paniikin pohjassa, joten laskumarkkina saattaa olla päättynyt täälläkin. Pidän sitä todennäköisenä joskaan en välttämättömänä. Brexit on jo hinnoiteltu kursseihin. Jos Italia ei potkaise tuolia alta, myös euroalue pörsseineen voi ponnistella ylöspäin.

Myönteisiä uutisia kuuluu monen maan yritysrintamalta kannattavuuden osalta. Suomessakin pörssiyhtiöt ovat yllättäneet enimmäkseen myönteisesti.

Laskumarkkinan jatkumisesta höristään jo varsin vähän. Kohta kukaan ei muista sellaisesta höykäsen pöläystä. Ketkä lie pelokkaat luuserit moisella typeryydellä märehtimiseen ovat sortuneet. Saamme kuulla omahyväistä pöyhistelyä, miten loistava ostopaikka oli viime kevät, kun sopulit pakenivat osakkeista vastoin tervettä järkeä ja isojen poikien suunnitelmallisia strategioita.