Nousukausi ei ole vielä pitkällä, mutta osakkeiden nousukausi alkaa olla vähintään normaalin pituinen. Osakemarkkinat alkavat olla kalliita perinteisillä ja valideilla mittareilla katsottuna.

Mistä löytyy vielä kasvun ajureita? Itse näen, että yritysten tuloskunnon kohoaminen sekä oikeistolaiset poliittiset virtaukset voivat vielä osakkeita ylöspäin viedä. Tämä voi jatkua muutaman vuodenkin, sillä nousukaudet eivät ole toistensa veljiä.

Potentiaalia alaspäin menolle on ilmassa sakeasti, kuten aina, vaikka niistä ei juuri nyt puhuta: Korkotason mahdollinen nousu, valtioiden velkaantuminen, usean (ml. Suomi) länsimaan epäedullinen väestön ikärakenne, kuluttajien velkaantuminen, tuottavuuden nousun hidastuminen, mahdollinen luottamustason lasku, poliitikot. Veikkaan, että mainituista valtioiden velkaantuminen tulee olemaan tavalla tai toisella seuraavan kyykkäyksen taustalla.

Yllä mainittu  päättelykehä ei mainittavasti vaikuta sovellettuun Value Averaging -sijoitusstrategiaani, vaikkakin toteuma on käytännössä ajatusteni mukainen. Hieman yli vuosi sitten oli kriisi päällä, mikä aktivoi salkussani velkavivun. Tämä vipu tuli purettua vuodenvaihteessa, kun salkun arvonnousu oli parempaa kuin ennalta määrittelemäni taso. Sama trendi jatkui toukokuun tarkasteluissa (tarkastelupisteitä minulla on 3 kpl vuodessa). Ostoissa ja myynneissä pyrin pysymään indekseissä.

Hairahdan tasaisesti myös yksittäisten yritysten hankintaan (mallin sovellettu osa). Näissä menestys on vaihdellut ja kaupankäyntiaktiivisuus hieman liian suurta. Mikäli päädyn jatkossa ostamaan yksittäisiä osakkeita, tulen todennäköisesti turvautumaan esim Sergion listan kärkipään osakkeisiin. Mielenkiintoa ei riitä tällä hetkellä analyysien tekemiseen.

Erilaisia lainoja olen maksanut nyt sen verran, että osakesijoituslainaa pitäisi saada myös seuraavassa kriisissä salkun kokoon nähden riittävästi. Mikäli romahdus tulee, aion olla pankkiini ajoissa yhteyksissä riittävän velkavivun kytkemisen suhteen.