Templeton oli ensimmäisten Yhdysvaltalaisten salkunhoitajien joukossa sijoittamassa ulkomaille rahaston varojaan. Lisää hänestä voi lukea mm. seuraavasta osoitteesta:

http://www.investopedia.com/terms/s/sirjohntempleton.asp

Maailma pienenee koko ajan. Templeton aloitti sijoittamaan ulkomaille ennen muutoksen kiihtymistä. Hän etsi halvimpia sijoituskohteita välittämättä mistä hän niitä löysi. Kaikki Templetonin opit ulkomaille sijoittamisessa eivät toimi yhtä vahvasti nykyään. Indeksisijoittaminen ei ollut mahdollista eikä tiedonkulku toiselta puolelta maailmaa toiminut yhtä hyvin. Indeksisijoittaminen vähentää tarvetta tuntea sijoituskohteensa hyvin mikäli haluaa hajauttaa ympäri maailmaa.

Kaikki tapahtui myös hitaammin ja eri maiden pörssit eivät korreloineet niin paljon. Tämä ei tarkoita etteikö samat opit pätisi jollakin tasolla. Kulttuurin, ihmisten ja kirjanpitolakien tuntemus ulkomailta auttaa tekemään parempia päätöksiä mikäli haluaa sijoittaa muualle kuin kotimaahansa. Suurin osa Templetonin opeista ulkomaille sijoittamisessa pätee myös siihen, että kannattaako kotimaahansa sijoittaa.

Templeton löysi kaksi tärkeää syytä sijoittaa ulkomaille. Ensimmäinen oli halpojen osakkeiden löytämisen mahdollisuuksien kasvattaminen Toinen oli se, että on mahdollista löytää useampia suhteessa parempia sijoituskohteita. Ulkomaille sijoittaminen lisää myös hajautusta, koska harvat maat ovat samassa tilanteessa koko ajan. Sijoittajien odotukset yritysten tulevaisuuden tuloksentekokyvystä vaihtelevat. Nykyään tilanne on vähän tasoittunut, mutta eroavaisuuksia varmasti löytää.

Halpojen sijoituskohteiden etsiminen ympäri maailmaa paransi Templetonin mahdollisuuksia löytää uusia sijoituskohteita. Vaihtelevat näkymät ja mielialat tuottivat arvostuseroja eri maiden välillä. Arvostuserojen löytäminen yhdestä maasta muihin verrattuna saattoi kertoa, että maasta löytyi enemmän halpoja sijoituskohteita. Parhaat mahdollisuudet löytää arvoaan halvempia osakkeita löytyivät useasta maasta. Templeton etsi maita, joissa taloustilannetta pidettiin heikkona, sijoittamista pelättiin ja joihin oli sijoitettu vähän ulkomaisia pääomia. Jälkimmäinen oli usein seurausta rahoitusmarkkinoiden sääntelystä.

Templeton tutki sijoituskohteina maita, joissa yksittäisten yritysten arvostustasot olivat matalalla. Hän tutustui yksittäisiin yrityksiin. Hän uskoi niiden arvostustasojen kertovan parhaiten löytyykö maasta useampia hyviä sijoituskohteita. Lisäksi hän vertasi niiden arvostustasoja muiden maiden yksittäisiin yrityksiin arvioidessaan maan arvostustasoja. Templeton ei välittänyt suoraan makrotalousluvuista, kuten bruttokansantuotteesta. Hän välitti yhteiskuntarakenteesta, valuuttariskeistä, säästämisasteesta, ihmisten ja hallinnon suhteesta markkinatalouteen, jne.

Valuuttariski on nykypäivänäkin olemassa ulkomaille sijoitettaessa. Templeton uskoi, että valuuttariskejä selvittäessä piti huomioida tulevaisuutta useamman vuoden päähän. Hän piti pienempiriskisistä valuutoista. Hänestä maat, joissa oli korkea säästämisaste, vähän velkaantunut ja säästäväinen hallinto tarjosivat vähemmän riskisemmän valuutan. Korkea säästämisaste on usein vaatimus tulevalle talouskasvulle. Ilman sitä maat velkaantuivat liiaksi eikä se mahdollistanut tulevaa kasvua.

Hänestä valtionvelka ei saanut ylittää 25%:ia bruttokansantuotteesta. Tämä näkemys on näkemykseni mukaan vanhentunut, koska valtionvelka on lähes kaikkialla suurempi. Sijoittajan tulee itse määrittää mikä on järkevä velkamäärä. Vahvasti velkaantuneille maille voi tulla ongelmia ulkomaisten velkojien kanssa. Tämä teki Templetonista liian riskipitoisen valuutan. Templeton pienensi valuuttariskejään sijoittamalla niihin ulkomaisiin yrityksiin, joiden liiketoiminnasta yli 25%:ia oli maissa, joiden vienti ylitti tuonnin.

Templeton uskoi poliittisten riskien olevan merkittäviä monissa maissa. Hän suosi maita, joissa yksilönvapaudet olivat kasvussa ja sääntely vähenemässä. Hän varoi maita, joissa oli merkkejä vapauksien vähenemisestä ja sääntelyn kasvusta. Hän uskoi Adam Smithin näkymättömän käden käsitteeseen eli siihen, että yhteinen hyvä kasvoi henkilökohtaisia vapauksia lisäämällä ja kannattamalla. Hän uskoi, että markkinat säätelivät itse itseään tiettyyn pisteeseen saakka. Tarkemmin hän ei edellistä asiaa määritellyt, mutta viime vuosikymmenen aikana on ollut helppo huomata ettei tämä pidä täysin paikkaansa.

Todellisuudessa markkinoiden täysi vapaus on olematon käsite. Hallitus sääntelee, sotkeutuu liiketoiminnan pyörittämiseen ja tekee asiat yrityksille vaikeammaksi eri tavoin. Makrotalouslukujen sijaan Templeton oli enemmän kiinnostunut yhteiskuntarakenteen kehittämisestä kohti markkinataloutta. Hän sijoitti maihin, jotka olivat menossa kohti yksilönvapauksia ja markkinataloutta suosivaa järjestelmää kohti. Hän vältti maita, joissa kehitys oli päinvastainen.

Erityisesti rahoitusmarkkinoiden vapautuminen tuotti Templetonille hyviä mahdollisuuksia. Hän sijoitti ensimmäisten ulkomaalaisten joukossa Japaniin ja Etelä-Koreaan niiden markkinoiden vapauduttua vähitellen ulkomaisille toimijoille. Historia on osoittanut, että valtioiden yhteiskuntajärjestelmät muuttuvat välillä. Markkinoiden vapautuminen voi tuottaa aliarvostettuja sijoituskohteita, joiden tutkimiseen ei monilla ole halua. Kilpailun vähyys auttaa halpojen kohteiden huomaamisessa, joten valistuneen sijoittajan pitää olla tarkkana, kun maissa tapahtuu merkittäviä muutoksia vapaampien markkinoiden suuntaan.

Halpojen sijoituskohteiden löytyessä ulkomailta tulee sijoittajan selvittää miten hallinto sääntelee liiketoimintaa. Normaaleissa markkinatalouksissa toimivat yritykset voivat olla parempia sijoituskohteita, vaikka olisivat tämän hetken mittareilla laskettuina tuplasti kalliimpia kuin säännellyissä talouksissa. Hintakontrolli voi tuottaa tilanteen, jossa yritys ei pysty maksattamaan kasvavia kustannuksiaan asiakkailla. Palkat voivat kasvaa sääntelyn johdosta nopeammin tappaen yrityksen voitot. Kaikenlaiset verot ja veroluontoiset maksut, korruptio ja ilman ennakkovaroitusta tehtävät liiketoimintaa vahingoittavat päätökset voivat tuhota halvalta näyttävän sijoituskohteen tuotot. Templeton varoi tällaisia maita, vaikka hinnat olisivat olleet edulliset.

Ulkomaisiin osakkeisiin suoraan sijoittaminen vaatii enemmän kuin indeksirahastojen kautta tehtävät sijoitukset. Ne vaativat paikallisen kulttuurin, ihmisten, lakien ja yhteiskuntarakenteen tuntemisen. Paras tapa saavuttaa se on tutustua edellämainittuihin paikan päällä. Vain siten tiedät miten laadukkaat mahdollisuudet ulkomaisilla yrityksillä on tehdä voittoa kotimarkkinoillaan. Templeton matkusteli ulkomailla paljon nuoresta lähtien, vaikka siihen aikaan se ei ollut niin helppoa. Hän matkusti Englannissa opiskelemansa ajan jälkeen läpi lähi-idän, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin. Hän palasi sieltä kotiin Yhdysvaltoihin. Hän suosi vapauden lisäksi maita, joiden kansalaiset tekivät paljon töitä, kuten japanilaiset.

-Tommi T