Britannian hallitus pääsi lopulta vaatimattoman vuoden kaaoksen jälkeen jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä se brexitiltä haluaa. Huomion arvoisinta esityksessä on, että hallitus haluaa kaupan jatkuvan EU:n kanssa entiseen tapaan. Eli kyllä routa porsaan kotiin ajaa, kovapäisemmänkin.

Brexitin kannattajathan väittivät suu vaahdossa, että EU:sta eroaminen ei tuottaisi taloudellisia ongelmia. Suuri ja mahtava Britannia pyyhkisi persauksensa EU:lla, kun maailma ryntäisi kynät tanassa solmimaan kauppasopimuksia maailman viidenneksi suurimman kansantalouden kanssa. Vaikka EU nyt sattui olemaan sen ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – mutta briteillä se tulee pahasti myöhäsytytyksellä. Ja siitä he saavat suurelta osin kiittää populistipolitiikkojaan, joiden suunpieksäntään he lankesivat rinta rottingilla. EU:sta eroamisesta piti tuleman nopea ja riemuisa voittoparaati.

Tästä syystä niin suuresti halveksin populisteja, edustakoot he lajin mitä laitaa tahansa. Sutjakoilla letkautuksilla on helppo myydä arvostelukyvyltään vajaavaltaisille ihania illuusiota, mutta ei maailmasta pois purjehdita höyrypäisillä lupauksilla. Vastuuntuntoiset poliitikot ja asiantuntijat Britanniassa kentän kaikilta laidoilta kyllä korostivat, että oltiinpa EU:sta mitä mieltä tahansa, siitä lähdöstä tulee vaikea ja kallis urakka.

Britannian talous jäähtyy jo, ja etenkin investoinnit kuihtuvat. Autoteollisuudessa, jolle EU on elintärkeä markkina, ne jäänevät jopa viidesosaan parin vuoden takaisesta. Se on kaikkea muuta kuin yllätys. Epävarmuus ja jokseenkin varma kustannusten nousu ovat myrkkyä investoinneille. Lupaukset siitä, että kehittyvät markkinat tai imperiumin vanhat jäsenet voisivat korvata EU:n, olivat alusta asti silkkaa huuhaata.

Eroprosessi sentään nyt nytkähti liikkeelle, mutta sopimukseen on yhä pitkä pitkä matka. Britannia haaveilee näkymättömästä rajasta yhteismarkkinasta irtoamisen jälkeen, mutta EU:lle se ei taatusti käy. Tullirajan vesittäminen tekisi brexitistä ilmaisen lounaan ja karmaisevan esimerkin: sen kun häivytte unionista, kaikki jatkuu kuin ennenkin, lähtijät vain pääsevät irti unionille välttämättömistä velvoitteista.

Ilmeisesti britit pitävät meitä tyhminä. Mutta erehtyvät. Jos Britannia ei kuulu jatkossa samaan kauppa-alueeseen esimerkiksi pysyvän tulliliiton muodossa, seurauksena on väistämättä fyysinen raja tullimuodollisuuksineen. Pysyvä tulliliitto ei ole toistaiseksi briteille kelvannut, koska se taas vesittäisi monet keskeiset brexitin tavoitteet.

Ja sopimus on vielä allekirjoitettava aikanaan jokaisessa EU-maassa. Siitäkin populistit pysyivät tiukasti vaiti. Joten älkää pidättäkö hengitystä neuvottelujen etenemisen suhteen. Niihin hupsahtaa hiukkasen enemmän aikaa ja tupakkaa kuin Nigel Farage ja Boris Johnson torikokouksissaan uhkuivat.

On tässä sotkussa se hyvä puoli kuten aikoinaan sanoin, että nyt sitten nähdään, miten ratkiriemukas reissu on tällaisesta valtavalla työllä rakennetusta yhteisöstä lähtö. Siinä höyrypäänationalistien voitonpäivänään poksauttama samppanja väljähtyy toisenkin kerran.