Sata vuotta
Suvussani on vietetty kolmet satavuotissynttärit (kuva). Valtiolle sata vuotta ei ole korkea ikä, sillä esim. läntinen naapurimme on nykyisessä Kalmarin unionin jälkeisessä tilassaan lähes 500-vuotias.
Ruotsin yhteydessä Suomi oli vain joukko läänejä, ei muuta. Ruotsin kuningashuoneen titulatuuraan lisättiin kyllä Suomen suuriruhtinaan arvo ja sille maamme luontoon ilmeisen hyvin sopiva leijonavaakuna, mutta siihen se sitten jäikin. Vuoden 1809 jälkeen Venäjä sitä vastoin salli Suomen oman keskushallinnon luomisen nopeahkolla aikataululla.
Suomen valtion muodolliset puitteet olivat olemassa, tarvittiin vain sisältö. 1800-luvun jälkipuoliskolla teollistuminen ulottui Suomeen ja hyvinvoinnin kasvaessa tänne syntyi kansallista itsetietoisuutta. Suomi poliittisena ja taloudellisena kokonaisuutena alkoi muodostua.
Suomessa syntynyt kansallistunne joutui törmäyskurssille Venäjällä muodostuneen maan oman kansallisuusaatteen kanssa. Ilmiötä kutsutaan Suomessa sortovuosiksi. Kohtuuden nimessä on sanottava, ettei kukaan puhunut sorrosta, kun Ruotsin suurvalta-asema vei Suomelta sadassa vuodessa v. 1721 mennessä 100.000 miestä sodassa kaatuneina maasta, jonka väestö oli alle 10 % nykyisestä. Suomalaiset olivat silloin liian heikkoja ja liian ymmärtämättömiä.
Pitkän aikaa Venäjän keisarikunta natisi liitoksissaan ja maaliskuun 1917 porvarillista vallankumousta tervehdittiin Suomessa ilolla. Useimmat uskoivat, että autonomia voisi jatkua. Vasta lokakuun bolsevistinen vallankumous muutti suomalaisen porvariston kantaa.
Tasan sata vuotta sitten marraskuun 15. päivä 1917 eduskunta julistautui kaiken korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Sinä päivänä Suomi tosiasiallisesti itsenäistyi, vaikka itsenäisyysjulistus äänestyksen jälkeen hyväksyttiinkin vasta kolmisen viikkoa myöhemmin. Itsenäistymistä seurasi kansalaissota ja kova kiire hankkiutua Saksan alusmaaksi.
Oli maksimaalisen huono alku Suomelle valita saksalainen prinssi Suomen kuninkaaksi samalla, kun Saksa hävisi maailmansodan. Suomen itsenäistyminen Venäjän ja Saksan heikkouden välissä ei ollut muutoinkaan mikään erityisen suuri saavutus.
Suuret saavutukset tehtiin vasta reilut 20 vuotta myöhemmin. Kevättalvella 1940 Suomeen hyökkäsi miljoona neuvostosotilasta. Se on hirmuinen määrä millä hyvänsä mitalla.
Jos Suomen itsenäistymisvaiheessa oli runsaasti piirteitä, joita lievimmällään voisi kutsua kauneusvirheiksi, talvisodassa ja kesässä 1944 on puolestaan asioita, joista kaikkien suomalaisten tulisi olla ylpeitä. Ainakin niitä kannattaisi juhlia.
Itsenäisyyspäivän voisi siirtää 15.11 tai 18.7 tapahtuvaksi
Kannatan ajatusta siitä, että itsenäisyyspäivää siirrettäisiin hieman mielyttävämpään ajankohtaan. Säät ovat joulukuun alussa kaikkea muuta kuin suosiolliset iloista itsenäisyyden juhlintaa ajatellen. Marraskuun 15. päivä olisi, niin kuin tuot esille, historiallisesti oikein hetki. Tuolloin eduskunta julistautui lopullisesti korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Päivä olisi säiden puolesta parempi.
Olisi toinen mahdollinen ajankohta jota voisi harkita. Eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttjäksi Suomessa myös 18.7.1917. Asia hyväksyttiin valtalain muodossa. Tämä ensimmäinen itsenäisyysjulistus on kiistanalainen. Laki tehtiin ja eduskunta sen hyväksyi, mutta sen jälkeen Venäjän hallitus hajoitti eduskuntamme. Suomen eduskunta ja erityisesti poliisivoimat kunnioittivat vielä heinäkuussa tuota hajoittamispäätöstä ja tunnustivat sitä kautta epäsuorasti Venäjän tosiasiallisen vallan. Ja siksi tuota ensimmäistä itsenäisyysjulistusta voidaan pitää kiistanalaisena. Jos itsenäisyyspäivän ajankohdasta käydään keskustelua niin minun mielestäni 18.7 voisi olla mukana vaihtoehtona. Heinäkuussa olisi paremmat ilmat kuin marraskuussa.
Ruotsi viettää, niin kuin kerroit, 500 vuotista itsenäisyyttään vuonna 6.6.2022, siis viiden vuoden kuluttua. Tasan viisisataa vuotta aikaisemmin kruunattiin Kustaa Vaasa Ruotsin kuninkaaksi ja Tanskalaisten herruus päättyi. Luulen, etteivät ruotsalaiset tuota itsenäisyyspäväänsä vietä. He eivät halua muistaa kuuluneensa Tanskan kuningaskuntaan.
Kesän valtalaki ei koskenut
Kesän valtalaki ei koskenut kaikkia asioita, toisin kuin 15.11. 1917. Toki maailmalla usein juhlitaan silloin, kun sää suosii, esim. Britanniassa hallitsijan synttäreitä aikaan, jolloin sään pitäisi olla ”optimaalinen”. Toisaalta Suomessa pitää valitettavasti elää keskitalvellakin, ehkä itsenäisyyspäivä on sitten suom. sisun päivä?
Kesän valtalaissa oli sitä, mitä kutsun miedosti ”kauneusvirheiksi”, osa porvaristoa kannatti sitä, mutta ryhtyi innolla uusiin vaaleihin päästäkseen eroon SDP:n eduskuntaenemmistöstä. Tosin niin ryhtyi vaaleihin SDP:kin, menetti enemmistön ja luottamuksen rauhanomaiseen prosessiin ja ryhtyi ”pyssysille” (Linnan ilmaisu).
18.7.
Kieltämättä ko. päivämäärää puoltaisi sään lisäksi se, että 18.7. 1944 voidaan katsoa NL:n hyökkäyksen Kannaksella tulleen torjutuksi (Vuosalmessa viimeksi 17-18.7.). Vaikka Ilomantsissa tapeltiin vielä elokuussa, se ei ollut väylä Kymenlaaksoon ja Helsinkiin. Ja se mitä tapahtui talvisodassa ja vuonna 1944 on enemmän muistamisen arvoista kuin vuodet 1917-1918.