Sijoittamisen yksi suuria harhaluuloja on ”value trap” eli arvoansa. Se tarkoittaa sortumista osakkeeseen, joka on yhtiön fundamenttien perusteella oikeasti alihintainen, mutta aliarvostuksen jatkuessa jäät nalkkiin tuottamattomaan osakkeeseen. Se siis pysyy alihintaisena markkinoiden kykenemättä avaamaan silmiään yhtiön todelliselle arvolle. Osakekurssi ei kehity realiteettien mukaisesti, sijoituksen arvo ei kasva. Aiheesta kirjoittaa tuoreeltaan Tuomo Saarnio Nordnetin blogissaan.

https://blogi.nordnet.fi/mista-syntyy-sijoittajan-etu/

Ongelmaa tai sellaiseksi kutsuttua kiroilevat monet sijoittajat kokemukseni mukaan. ”Miks tää saatanan osake ei nouse vaikka tää on sikahyvä yhtiö”. Tätä urputusta ovat sijoittajien keskustelupalstat pullollaan.

Moisen tuskaileminen on amatöörisijoittajan tunnus. Yhtiön todellinen arvo ei ole osakekurssissa, vaan sen tuloskunnossa ja osingonmaksukyvyssä. Osakekurssi usein heijastelee niitä kohtuullisessa mitassa, muttei aina – ja tällaisia alihintaiseksi arvostettuja osakkeita sijoittajan on menestyäkseen haettava.

Tässä pitkällä tähtäimellä taatusti parhaiten pärjäävässä strategiassa on toki se reunaehto, että sijoitat vain ja ainoastaan hyviin osinkopapereihin. Sijoittajan viimekätinen tuottohan tulee ylipäänsä osingoista, ellei osaketta halua myydä – eikä pitkäaikaisen sijoittajan sellaista kannata tehdä muuten kuin ääritapauksissa eli likvidoidessaan omaisuuttaan vaikkapa pistääkseen ne kurkusta alas ennen hautaan menoaan.

Osakekurssilla ei ole merkitystä kuin osaketta myytäessä. Muulloin se ei tuota lanttiakaan. Arvoansa on puhtaasti spekulaation problematiikkaa. Treidaamisessa sillä on suuri negatiivinen merkitys, osinkosijoittajalle vain positiviinen.

Hyvässä osinkopaperissa näet arvoansa on mahdoton, koska tuotto virtaa tilille osinkoina osakekurssista riippumatta. Päinvastoin kroonisesti aliarvostetut yhtiöt ovat oikealle sijoittajalle taivaan tai tarkkaan ottaen typerien sijoittajien lahja, koska niitä voi hankkia aina lisää. Nimenomaan aliarvostetut osakkeet mahdollistavat korkoa korolle –tekijän maksimaalisen hyödyntämisen. Jos osingot saa sijoittaa takaisin loistaviin osakkeisiin, pärjääminen on helppoa. Osinkovirta kasvaa kiihtyvästi.

Tämä tietenkin edellyttää, että yhtiö maksaa osinkoa, ja tekee sen realistisella omistajaystävällisellä politiikalla. Osinkoa maksamattoman yhtiön kohdalla arvoansasta voi tulla todellisuutta. Siksi ei pidä koskeakaan muihin kuin osinkopapereihin. Markkinoiden arvostelukyvyn varaan ei kannata pärjäämistään jättää. Sen virheitä pitää päinvastoin hyödyntää. Arvoansaksi kutsuttua ilmiötä on syytä tervehtiä avaamalla kuohujuomapullo.

Tällaisten asioiden ymmärtäminen kuuluu keskeisiin teemoihin sijoituskurssillani Tampereen Sampolassa. Kevään kurssille ilmoittautuneita oli niin paljon, että yhden kurssin sijaan oppilaat piti jakaa kolmeen ryhmään. Kiitän kiinnostuksesta, jatkoa seuraa mahdollisesti muissakin muodoissa.