Tallink kasvoi nopeasti Itämeren matkustajaliikenteen ykköseksi. Laivoja tilattiin nopeaan tahtiin ja rohkeasti vivuttaen. Yrityksellä onkin alan ylivoimaisesti uusin aluskanta. Investointitahdin esimerkkeinä Romantika 2002, Victoria 2004, Galaxy 2006, Star  2007, Superstar 2008, Baltic Princess 2008 ja Baltic Queen 2009. Laivojen hinnat pyörivät noin 120-150 miljoonassa eurossa kappale.

Yritys osti  Superfast Ferriesin kolme lauttaa vuoden 2006 huhtikuussa 350 miljoonalla eurolla. Superfastin liikenne Saksaan siirrettiin Hangosta Helsinkiin. Saman vuoden kesäkuussa käytiin tarjouskilpailu Silja Linesta, jonka Tallink sai omakseen 450 miljoonalla eurolla ja 5 miljoonalla Tallinkin osakkeella.

Viron liikenteessä Tallinkin kilpailuaseena oli pitkään kilpailijoita huomattavasti alhaisemmat palkkakustannukset. Tätä kilpailuasetta ei ole pystytty – yrityksistä huolimatta – siirtämään muihin liikenteisiin. Päinvastoin, Vironkin palkkakustannukset ovat jatkaneet voimakasta nousuaan. Muutama pienempi kilpailija, kuten Nordic Jet Line, on pudonnut jo kisasta. Toisaalta Viking Line toi lisää kapasiteettia Suomen ja Viron väliseen liikenteeseen.

Yrityksen investoinnit eivät rajoittuneet aluksiin ja kilpailijoiden ostamiseen. Yritys laajentui myös maihin, panostamalla omiin hotelleihin.  Yhtiö operoi neljää hotellia Tallinnassa ja yhtä Riikassa

Yhtiön yritysostot ja niiden jälkeinen fuusiointi ei ole sujunut ongelmitta. Superfastiin yritettiin virolaista miehitystä ja palkkarakennetta, tuloksetta. Silja Linen pitkään rakennettu brändi saatiin pilattua alle vuodessa m.m. johdon kuuluisan Toaster Gate –risteilyn vauhdittamana. (http://www.talouselama.fi/uutiset/article169555.ece)

Siljan myyntikonttoreita suljettiin, henkilöstöä ja toimintoja siirrettiin milloin Tallinnnnan, milloin muualle. Tietojärjestelmäuudistus – yllätys, yllätys – kesti pidempään ja maksoi enemmän kuin oli suunniteltu. Sekä laskutus- että varausjärjestelmät tökkivät pitkään vielä vuosi sitten.

Mainonnassa yritettiin ensin TallinkSilja –brändiä, ennen kuin huomattiin  että ostetulla Silja-brändillä oli Suomen ja Ruotsin välillä parempi kaiku kuin Tallinkilla. Rakennemuutoksen suurin hyötyjä on ollut Viking Line, joka on saanut ison osan Siljan asiakkaista itselleen. Vikingillä on panostettu laatuun ja suomalaisuuteen – strategia tuntuu purevan.

Suomalaisille virolainen sopii paremmin huonosti kohdeltuna ja epäonnisena pikkuveljenä kuin omistajana. Pienikin virhe risteilykokemuksessa pannaan kansallisuuden piikkiin.  Joskus syystäkin.

Matkustajia on saatu mukavasti, hinnalla. Happy Hour –hinnoittelusta piti päästä kulut kattavaan hinnoitteluun, mutta todellisuudessa tarjousmyynti on jatkunut ja matkustajien laivoille jättämä rahamäärä per matkustaja on kehittynyt samaan suuntaan kuin matkapuhelinten keskihinta. Markkinointi on maksanut maltaita, mikä näkyy tuloksessa sekin. Googlaamalla löytyy satakunta järjestöä, yritystä ja seuraa, joiden jäsenyydellä saat Tallinkin hinnoista heti tuntuvan alennuksen.

Maailman talouden lama on iskenyt suoraan rahtimääriin, Tallink ei ole ollut immuuni pudotukselle. Yhdeksässä kuukaudessa rahdista on hävinnyt 37 miljoonaa euroa. Valuuttakurssitkin (SEK) ovat rassanneet ja vieneet 9 kk tuloksesta 15 miljoonaa euroa. Rahtimarkkinoiden elpymiseen menee optimistisestikin ajatellen yli vuosi.

Yhdeksän kuukauden myyntikate (gross profit) oli 84 miljoonaa euroa, pudotusta edellisestä vuodesta 28 miljoonaa (25 %). Rahoituskulut kasvoivat 11 miljoonalla 57 miljoonaan euroon. Kun samalla markkinakorot ovat pudonneet voimakkaasti, voi päätellä että Tallinkin rahoitusrakenteessa on kovenantteja jotka nostavat marginaalin sitä korkeammaksi, mitä huonommaksi tulos käy. Nettotulokseksi jää 40 miljoonan euron tappio. Sitä ei johdon 20 % palkanalennuksella paljon paikata.

Korollista pitkäaikaista velkaa yrityksellä on 1.040 miljoonaa euroa, alusten ja kiinteän omaisuuden arvo taseessa 1.745 miljoonaa. Omaisuus koostuu lähinnä aluksista, joiden sopivuutta muihin liikenteisiin ja myyntiarvoa on vaikea arvioida. Yritys on ilmoittanut ryhtyvänsä myymään tarpeettomia aluksia.

Tallink on laajentunut ennätysmäisen voimakkaasti ja toiminta on ollut erittäin vivutettua. Nyt, markkinoiden jäähtyessä, on kassavirran kääntäminen nopeasti positiivikseksi tärkeämpää kuin koskaan. Saa nähdä sulaako suo ennen kuin kurki kuolee.

Yrityksen suurin omistaja on m.m. ylimmän johdon  ja hallituksen eräiden jäsenten omistama holding-yhtiö Infortar noin 40 prosentilla. Infortar omistaa esimerkiksi Tallinkin pääkonttorin Tallinnassa sekä osia Tallinkin operoimista hotelleista.  Kuriositeettina mainittakoon että Tallinkin taksiyhtiö Tallinnassa on myös 51 prosenttisesti Infortarin omistama. Virolaiset kutsuvat näitä, Infortarin omistamia, Tallinkille ja sen asiakkaille palveluja tarjoavia yhtiöitä punkkiyhtiöiksi. Punkkihan kiinnittyy isäntäänsä eikä irroita ennen kuin on kylläinen.

Infortar muutti kirjanpito käytäntöään viime vuonna ja arvosti Tallinkin osakkeet taseessaan “omaisuuden reaaliarvolla” eikä osakkeiden pörssikurssilla. Markkinahinnan käyttäminen olisi johtanut 2.6 miljardin EEK:in tappioon.

Konsultti osti aikoinaan Tallinkin osakkeita ennen yrityksen istautumista pörssiin. Niistä sai mukavat pikavoitot. Osakeantiinkin tuli osallistuttua. Kun Siljan fuusiointi osoittautui vaikeaksi ja ylilyöntejä alkoi näkyä otsikoissa, myin osakkeet. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www. deltafreight.fi).

Tallink kasvoi nopeasti Itämeren matkustajaliikenteen ykköseksi. Laivoja tilattiin nopeaan tahtiin ja rohkeasti vivuttaen. Yrityksellä onkin alan ylivoimaisesti uusin aluskanta. Investointitahdin esimerkkeinä Romantika 2002, Victoria 2004, Galaxy 2006, Star  2007, Superstar 2008, Baltic Princess 2008 ja Baltic Queen 2009. Laivojen hinnat pyörivät noin 120-150 miljoonassa eurossa kappale.

Yritys osti  Superfast Ferriesin kolme lauttaa vuoden 2006 huhtikuussa 350 miljoonalla eurolla. Superfastin liikenne Saksaan siirrettiin Hangosta Helsinkiin. Saman vuoden kesäkuussa käytiin tarjouskilpailu Silja Linesta, jonka Tallink sai omakseen 450 miljoonalla eurolla ja 5 miljoonalla Tallinkin osakkeella.

Viron liikenteessä Tallinkin kilpailuaseena oli pitkään kilpailijoita huomattavasti alhaisemmat palkkakustannukset. Tätä kilpailuasetta ei ole pystytty – yrityksistä huolimatta – siirtämään muihin liikenteisiin. Päinvastoin, Vironkin palkkakustannukset ovat jatkaneet voimakasta nousuaan. Muutama pienempi kilpailija, kuten Nordic Jet Line, on pudonnut jo kisasta. Toisaalta Viking Line toi lisää kapasiteettia Suomen ja Viron väliseen liikenteeseen.

Yrityksen investoinnit eivät rajoittuneet aluksiin ja kilpailijoiden ostamiseen. Yritys laajentui myös maihin, panostamalla omiin hotelleihin.  Yhtiö operoi neljää hotellia Tallinnassa ja yhtä Riikassa

Yhtiön yritysostot ja niiden jälkeinen fuusiointi ei ole sujunut ongelmitta. Superfastiin yritettiin virolaista miehitystä ja palkkarakennetta, tuloksetta. Silja Linen pitkään rakennettu brändi saatiin pilattua alle vuodessa m.m. johdon kuuluisan Toaster Gate –risteilyn vauhdittamana. (http://www.talouselama.fi/uutiset/article169555.ece)

Siljan myyntikonttoreita suljettiin, henkilöstöä ja toimintoja siirrettiin milloin Tallinnnnan, milloin muualle. Tietojärjestelmäuudistus – yllätys, yllätys – kesti pidempään ja maksoi enemmän kuin oli suunniteltu. Sekä laskutus- että varausjärjestelmät tökkivät pitkään vielä vuosi sitten.

Mainonnassa yritettiin ensin TallinkSilja –brändiä, ennen kuin huomattiin  että ostetulla Silja-brändillä oli Suomen ja Ruotsin välillä parempi kaiku kuin Tallinkilla. Rakennemuutoksen suurin hyötyjä on ollut Viking Line, joka on saanut ison osan Siljan asiakkaista itselleen. Vikingillä on panostettu laatuun ja suomalaisuuteen – strategia tuntuu purevan.

Suomalaisille virolainen sopii paremmin huonosti kohdeltuna ja epäonnisena pikkuveljenä kuin omistajana. Pienikin virhe risteilykokemuksessa pannaan kansallisuuden piikkiin.  Joskus syystäkin.

Matkustajia on saatu mukavasti, hinnalla. Happy Hour –hinnoittelusta piti päästä kulut kattavaan hinnoitteluun, mutta todellisuudessa tarjousmyynti on jatkunut ja matkustajien laivoille jättämä rahamäärä per matkustaja on kehittynyt samaan suuntaan kuin matkapuhelinten keskihinta. Markkinointi on maksanut maltaita, mikä näkyy tuloksessa sekin. Googlaamalla löytyy satakunta järjestöä, yritystä ja seuraa, joiden jäsenyydellä saat Tallinkin hinnoista heti tuntuvan alennuksen.

Maailman talouden lama on iskenyt suoraan rahtimääriin, Tallink ei ole ollut immuuni pudotukselle. Yhdeksässä kuukaudessa rahdista on hävinnyt 37 miljoonaa euroa. Valuuttakurssitkin (SEK) ovat rassanneet ja vieneet 9 kk tuloksesta 15 miljoonaa euroa. Rahtimarkkinoiden elpymiseen menee optimistisestikin ajatellen yli vuosi.

Yhdeksän kuukauden myyntikate (gross profit) oli 84 miljoonaa euroa, pudotusta edellisestä vuodesta 28 miljoonaa (25 %). Rahoituskulut kasvoivat 11 miljoonalla 57 miljoonaan euroon. Kun samalla markkinakorot ovat pudonneet voimakkaasti, voi päätellä että Tallinkin rahoitusrakenteessa on kovenantteja jotka nostavat marginaalin sitä korkeammaksi, mitä huonommaksi tulos käy. Nettotulokseksi jää 40 miljoonan euron tappio. Sitä ei johdon 20 % palkanalennuksella paljon paikata.

Korollista pitkäaikaista velkaa yrityksellä on 1.040 miljoonaa euroa, alusten ja kiinteän omaisuuden arvo taseessa 1.745 miljoonaa. Omaisuus koostuu lähinnä aluksista, joiden sopivuutta muihin liikenteisiin ja myyntiarvoa on vaikea arvioida. Yritys on ilmoittanut ryhtyvänsä myymään tarpeettomia aluksia.

Tallink on laajentunut ennätysmäisen voimakkaasti ja toiminta on ollut erittäin vivutettua. Nyt, markkinoiden jäähtyessä, on kassavirran kääntäminen nopeasti positiivikseksi tärkeämpää kuin koskaan. Saa nähdä sulaako suo ennen kuin kurki kuolee.

Yrityksen suurin omistaja on m.m. ylimmän johdon  ja hallituksen eräiden jäsenten omistama holding-yhtiö Infortar noin 40 prosentilla. Infortar omistaa esimerkiksi Tallinkin pääkonttorin Tallinnassa sekä osia Tallinkin operoimista hotelleista.  Kuriositeettina mainittakoon että Tallinkin taksiyhtiö Tallinnassa on myös 51 prosenttisesti Infortarin omistama. Virolaiset kutsuvat näitä, Infortarin omistamia, Tallinkille ja sen asiakkaille palveluja tarjoavia yhtiöitä punkkiyhtiöiksi. Punkkihan kiinnittyy isäntäänsä eikä irroita ennen kuin on kylläinen.

Infortar muutti kirjanpito käytäntöään viime vuonna ja arvosti Tallinkin osakkeet taseessaan “omaisuuden reaaliarvolla” eikä osakkeiden pörssikurssilla. Markkinahinnan käyttäminen olisi johtanut 2.6 miljardin EEK:in tappioon.

Konsultti osti aikoinaan Tallinkin osakkeita ennen yrityksen istautumista pörssiin. Niistä sai mukavat pikavoitot. Osakeantiinkin tuli osallistuttua. Kun Siljan fuusiointi osoittautui vaikeaksi ja ylilyöntejä alkoi näkyä otsikoissa, myin osakkeet. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä (www. deltafreight.fi).