Voiko poliitikon ostaa ja mitä se maksaa?
Vaalirahoituskeskustelua seuratessa olen alkanut miettiä moniko edustaja pitäisi lahjoa jotta maksaja saisi todellista hyötyä. Vai riittääkö pelkkä ilmapiirin muutos suhteessa vasemmisto oikeisto?
Uskoisin Arkadianmäen olevan aika monimutkainen hallittava. Halua sinne on paljon. Palkat kuitenkin lienee siedettävät. En tiedä onko tutkimusta kansanedustajien palkoista ennen ja jälkeen. Uskon suuren osan kuitenkin pääsevän paremmille ansioille Arkadianmäellä kuin töissä joista sinne tulivat. Ainakin eläke on parempi ja lyhyemmällä uralla.
Oletetaan, että kansanedustaja on saanut reipasta myötäpotkua rahoittajilta. Mikäli häneltä odotetaan vastapalvelukseksi jotain joka on ristiriidassa valtaväestön oikeustajun kanssa asian voi unohtaa. Edustaja ei riskeeraisi mahdollista tulevaa kautta päätymällä julkisuuteen kyseisen muutoksen ajajana. Eiköhän itsekkyys tässäkin pelasta pahimmilta lahjontayrityksiltä. Tai kyllähän edustaja saattaa ottaa tarjotut edut vastaan, mutta maksajalla on kohtena suht epäluotettava tapaus. Ellei sitten asian läpiviennistä ole luvassa kunnon bonusta jolloin edustajan uran jatkolla ei niin väliä.
Ostatko konsonaatin, vokaalin vai presidentin? Mitä tekisit presidentillä? Taloudellinen hyöty? Suosittelisi bisneksiäsi lähipiirilleen? Suomen kokoisessa maassa jossa ne jotka ovat taloudessa jotakin tuntevat ne jotkin.
Kun tullaan politiikan mestikseen eli kunnallispolitiikkaan ostetuila edustajilla voi jo tehdä tiliäkin. Mutta millä hinnalla? Kuinka herkästi yksittäinen edustaja leimaantuu? Vai onko ostettava mielipidevaikuttajia riittävä määrä ja "wannabe" edustajat kyllä seuraavat mukana.
Olisiko niin, että mahdollisesti seurataan väärää polkua. Ehkä toimittajien kannattaisi keskittyä enemmän poliittisesti valittujen virkamiesten kytköksiin. Tokihan ensin vaaditaan poliittinen enemmistö, että voidaan valita sopivat virkamiehet. Kaiken vaalirahoitusjupakan keskellä olisi riemastuttavaa selvittää osakkuudet yhtiöissä jotka voivat hallita tai olla osakkaana yhtiöissä joilta ostetaan palveluja.
Olisiko nyt hyvä aika ostaa politiikko? Saisiko halvemmalla? Yksittäisen edustajan P/E ja P/B? Kasvu- vai arvopoliitikko?
Yksi on ainakin varmaa. Kun edustajalle on löytynyt hinta ja kaupat lyöty lukkoon on vääjäämättä edessä kierrätyskeskus. Pöytälaatikko edustajia ja yhtiöitä. Kun yhdestä veto loppuu vaihdetaan toiseen.
Millä äänestäjät ostetaan? Tuossa mielestäni kulminoituu vaalirahoituksen kannattavuus. Etsitään edustaja joka nauttii suosiota. Edustaja joka todennäköisesti pääsisi läpi muutenkin. Halutaanko siis olla voittajan puolella ja varmistaa hymy huomennakin. Moniko oikeasti epäili vaikka Sauli Niinistön äänimäärää? En usko, että äänimäärä vaihtelisi paljoakaan vaikka kampanjaan syydettäisiin rahaa kuinka. Jonkun vähemmän tunnetun kokoomuksen naisedustajan kohdalla rahalla olisi hyvinkin mahdollista lisätä näkyvyyttä. Saada sanottava paremmin esille. Usein ihmisen perusluonne ei vaan muutu vaikka prepattaisiin kuinka ja syydettäisiin rahaa mainontaan. Sitä kemiaa ei vaan synny äänestäjän ja ehdokkaan välille.
Oli miten oli. Vaaliraha ei yllä äänestyskoppiin. Nuo politiikan bajamajat ovat liian kalliita ostettavaksi muutoin kuin nuolemalla.
Vaalirahoituskeskustelua seuratessa olen alkanut miettiä moniko edustaja pitäisi lahjoa jotta maksaja saisi todellista hyötyä. Vai riittääkö pelkkä ilmapiirin muutos suhteessa vasemmisto oikeisto?
Uskoisin Arkadianmäen olevan aika monimutkainen hallittava. Halua sinne on paljon. Palkat kuitenkin lienee siedettävät. En tiedä onko tutkimusta kansanedustajien palkoista ennen ja jälkeen. Uskon suuren osan kuitenkin pääsevän paremmille ansioille Arkadianmäellä kuin töissä joista sinne tulivat. Ainakin eläke on parempi ja lyhyemmällä uralla.
Oletetaan, että kansanedustaja on saanut reipasta myötäpotkua rahoittajilta. Mikäli häneltä odotetaan vastapalvelukseksi jotain joka on ristiriidassa valtaväestön oikeustajun kanssa asian voi unohtaa. Edustaja ei riskeeraisi mahdollista tulevaa kautta päätymällä julkisuuteen kyseisen muutoksen ajajana. Eiköhän itsekkyys tässäkin pelasta pahimmilta lahjontayrityksiltä. Tai kyllähän edustaja saattaa ottaa tarjotut edut vastaan, mutta maksajalla on kohtena suht epäluotettava tapaus. Ellei sitten asian läpiviennistä ole luvassa kunnon bonusta jolloin edustajan uran jatkolla ei niin väliä.
Ostatko konsonaatin, vokaalin vai presidentin? Mitä tekisit presidentillä? Taloudellinen hyöty? Suosittelisi bisneksiäsi lähipiirilleen? Suomen kokoisessa maassa jossa ne jotka ovat taloudessa jotakin tuntevat ne jotkin.
Kun tullaan politiikan mestikseen eli kunnallispolitiikkaan ostetuila edustajilla voi jo tehdä tiliäkin. Mutta millä hinnalla? Kuinka herkästi yksittäinen edustaja leimaantuu? Vai onko ostettava mielipidevaikuttajia riittävä määrä ja "wannabe" edustajat kyllä seuraavat mukana.
Olisiko niin, että mahdollisesti seurataan väärää polkua. Ehkä toimittajien kannattaisi keskittyä enemmän poliittisesti valittujen virkamiesten kytköksiin. Tokihan ensin vaaditaan poliittinen enemmistö, että voidaan valita sopivat virkamiehet. Kaiken vaalirahoitusjupakan keskellä olisi riemastuttavaa selvittää osakkuudet yhtiöissä jotka voivat hallita tai olla osakkaana yhtiöissä joilta ostetaan palveluja.
Olisiko nyt hyvä aika ostaa politiikko? Saisiko halvemmalla? Yksittäisen edustajan P/E ja P/B? Kasvu- vai arvopoliitikko?
Yksi on ainakin varmaa. Kun edustajalle on löytynyt hinta ja kaupat lyöty lukkoon on vääjäämättä edessä kierrätyskeskus. Pöytälaatikko edustajia ja yhtiöitä. Kun yhdestä veto loppuu vaihdetaan toiseen.
Millä äänestäjät ostetaan? Tuossa mielestäni kulminoituu vaalirahoituksen kannattavuus. Etsitään edustaja joka nauttii suosiota. Edustaja joka todennäköisesti pääsisi läpi muutenkin. Halutaanko siis olla voittajan puolella ja varmistaa hymy huomennakin. Moniko oikeasti epäili vaikka Sauli Niinistön äänimäärää? En usko, että äänimäärä vaihtelisi paljoakaan vaikka kampanjaan syydettäisiin rahaa kuinka. Jonkun vähemmän tunnetun kokoomuksen naisedustajan kohdalla rahalla olisi hyvinkin mahdollista lisätä näkyvyyttä. Saada sanottava paremmin esille. Usein ihmisen perusluonne ei vaan muutu vaikka prepattaisiin kuinka ja syydettäisiin rahaa mainontaan. Sitä kemiaa ei vaan synny äänestäjän ja ehdokkaan välille.
Oli miten oli. Vaaliraha ei yllä äänestyskoppiin. Nuo politiikan bajamajat ovat liian kalliita ostettavaksi muutoin kuin nuolemalla.
Kommentit