Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Työläisiä, työn tekijöitä on aina syrjitty työnantajan taholta. Teollisuustyö alkoi kaivoksista ja tehtaista. Näissä töitä teetettiin silloisella työvoimalla. Kaivostöissä suosittiin lapsia, sillä heille kaivostyö "sopi" paremmin johtuen ahtaista työskentelyoloista. Aikuinen ihminen ei mahtunut välttämättä samoihin paikkoihin. Lapsityövoima ei myöskään osannut vaatia oikeuksiaan, joten työnantaja käytti heitä häikäilemättä hyväkseen. Ammattiliittojen syntyminen oli heidän pelastuksensa, samoin kuin kaikkien työntekijöiden. Ilman ammattiliittoja saisimme raataa kehdosta hautaan ilman ajatustakaan vapaa-ajasta tai harrastuksista.

Lapsityö

Nykyajan vankila on palkkatyö. Ongelmat työnantajan ja työntekijän välillä eivät ole hävinneet. Työnantajajien (miten tästäkin on saatu näin miellyttävältä kuulostava sana? "työnantaja") mielivalta työntekijöitä kohtaan on tehty valtion suosiollisella avustuksella. Poliitikot on ostettu / lahjottu, ja yhä uusia työntekijän oikeuksia kaventavia lakeja tuodaan kiihtyvällä tahdilla voideltujen poliitikkojen eteen. Viimeisimpänä esimerkkinä eläkeuudistukset eli eläkeiän nostaminen. Ketä tämä ei kuitenkaan koske on se liittouma joka taistelee työntekijöiden oikeuksien heikentämisten puolesta on pääoma + poliitikot. Johtajia ja poliitikkoja eläkeiän muutokset eivät tietenkään koske (Kuten ei muukaan puhe palkkojen alentamisesta). Työläisiltä (kansalta) viedään heidän oikeutensa laman varjolla. "Kun nyt täytyy säästää"…puheet ovat vailla todellisuutta eliitin nostaessa samalla omia palkkioitaan ja kohdistamalla itselleen verohelpotuksia. Olemme pian taas feodaaliyhteiskunnassa, jossa luokkarajat ovat selvemmät kuin koskaan, mutta siitä ei puhuta.

Luokkayhteiskunta
Luokkayhteiskunta

Työläiset ajetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Kilpailemme jo nyt työelämässä jatkuvasti, ja odottaa vain lisää on tulossa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä sivistysyliopistomme muuttuminen yritysyliopistoksi, sen muuttuminen tulosohjaukseen. Nyt on siis viimeistään saatu myös yhteiskunnan viimeiset saarekkeet pääoman hallintaan. Vain voittajat sallitaan tästä lähtien. Muut saavat selviytyä omillaan yhteiskunnan ulkopuolella. Syrjäytyminen kasvaa, mutta samalla siihen panostettuja resursseja vähennetään. Selitys, täytyy taas säästää, että yrityksillä menee hyvin. Täytyy säästää, jotta pääoma ei kärsi. Täytyy heikentää terveyspalveluja, kunnan palveluja, ulkoistaa, ostaa alihankintana, jne. nämä ovat niitä taikasanoja. Tämän jälkeen pääoma on taas hetken tyytyväinen. Kansan mielipidettä ei kysytä, eduskunta ei kysy kansalta. Tämän huomaa siitä kuinka vähän ohjaavaa kansanäänestystä käytetään tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tehdään mieluummin mielipidemittauksia niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos.

Vallanpitäjät luovat meille selviydy tai kuole mielialaa. Töissä käyvä ihminen on kunnon ihminen, ihminen joka ei ota vastaan paskaduunia on työn vieroksuja! Näin puhuu eliiitti, joka nauttii pääoman tuotoista. Samalla pääoma kertoo mitä se tarvitsee rattaidensa pyörittämiseen. Työvoimaa, joka myy itsensä mahdollisimman halvalla.

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Pääomalla ei ole enää sitoumuksia paikkaan. Se liikkuu yhtä liukkaasti kuin rasva paistinpannulla halvimman työvoiman maahan, paikkoihin joissa sille luvataan parhaat verohelpotukset. Pääoma ja tavalliset tallaajat eivät taistele saman asian puolesta vaikka meitä yritetään vetää samaan veneeseen. Tästä esimerkkinä piensijoittaminen ja erityisesti eläkesijoittaminen. Pankit (pääoman apurit) syöttävät meille eläkettä, joka on otettava heidän kauttaan. Ei riitä enää, että valtio maksaa meille eläkkeen (mitä se ei tulevaisuudessa pysty tekemään.), vaan kansalaisen ja eläkkeen väliin tulee välikäsi mukaan. Pankki ottaa omansa kun sitoudumme eläke- tai muuhun säästämiseen. Samalla joudumme astumaan toisen jalkamme pääoman hallitsemaan maailmaan. Tietenkään emme pääse nauttimaan pääoman eduista, mutta sitoudumme palvelemaan sitä entistä tehokkaammin.

Työväki ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi.

Meillä kansalaisilla ei tule olemaan koskaan sellaista yhteiskuntaa (elämää) kuin haluaisimme jos emme tee asioille mitään. Meidät on jo nyt eristetty erillisiin kotitalousyksiköihin, joissa valtaa pitää olohuoneen (+ keittiön, + makuuhuoneen) HDTV. Se kertoo meille mitä tehdä, mutta koskaan se ei pidä puoliamme. Enää työläiset eivät kokoonnu työväentalolle keskustelemaan tai kuuntelemaan omiensa puheita, meiltä puuttuu paikka kokoontua ja ilmaista ajatuksiamme muille. Pian meillä ei ole mitään menetettävää, ja tällöinkö vasta havahdumme?

 

Petteri

kulovalkeaamail@gmail.com

http://kulovalkeaa.blogit.fi/

Työläisiä, työn tekijöitä on aina syrjitty työnantajan taholta. Teollisuustyö alkoi kaivoksista ja tehtaista. Näissä töitä teetettiin silloisella työvoimalla. Kaivostöissä suosittiin lapsia, sillä heille kaivostyö "sopi" paremmin johtuen ahtaista työskentelyoloista. Aikuinen ihminen ei mahtunut välttämättä samoihin paikkoihin. Lapsityövoima ei myöskään osannut vaatia oikeuksiaan, joten työnantaja käytti heitä häikäilemättä hyväkseen. Ammattiliittojen syntyminen oli heidän pelastuksensa, samoin kuin kaikkien työntekijöiden. Ilman ammattiliittoja saisimme raataa kehdosta hautaan ilman ajatustakaan vapaa-ajasta tai harrastuksista.

Lapsityö

Nykyajan vankila on palkkatyö. Ongelmat työnantajan ja työntekijän välillä eivät ole hävinneet. Työnantajajien (miten tästäkin on saatu näin miellyttävältä kuulostava sana? "työnantaja") mielivalta työntekijöitä kohtaan on tehty valtion suosiollisella avustuksella. Poliitikot on ostettu / lahjottu, ja yhä uusia työntekijän oikeuksia kaventavia lakeja tuodaan kiihtyvällä tahdilla voideltujen poliitikkojen eteen. Viimeisimpänä esimerkkinä eläkeuudistukset eli eläkeiän nostaminen. Ketä tämä ei kuitenkaan koske on se liittouma joka taistelee työntekijöiden oikeuksien heikentämisten puolesta on pääoma + poliitikot. Johtajia ja poliitikkoja eläkeiän muutokset eivät tietenkään koske (Kuten ei muukaan puhe palkkojen alentamisesta). Työläisiltä (kansalta) viedään heidän oikeutensa laman varjolla. "Kun nyt täytyy säästää"…puheet ovat vailla todellisuutta eliitin nostaessa samalla omia palkkioitaan ja kohdistamalla itselleen verohelpotuksia. Olemme pian taas feodaaliyhteiskunnassa, jossa luokkarajat ovat selvemmät kuin koskaan, mutta siitä ei puhuta.

Luokkayhteiskunta
Luokkayhteiskunta

Työläiset ajetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Kilpailemme jo nyt työelämässä jatkuvasti, ja odottaa vain lisää on tulossa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä sivistysyliopistomme muuttuminen yritysyliopistoksi, sen muuttuminen tulosohjaukseen. Nyt on siis viimeistään saatu myös yhteiskunnan viimeiset saarekkeet pääoman hallintaan. Vain voittajat sallitaan tästä lähtien. Muut saavat selviytyä omillaan yhteiskunnan ulkopuolella. Syrjäytyminen kasvaa, mutta samalla siihen panostettuja resursseja vähennetään. Selitys, täytyy taas säästää, että yrityksillä menee hyvin. Täytyy säästää, jotta pääoma ei kärsi. Täytyy heikentää terveyspalveluja, kunnan palveluja, ulkoistaa, ostaa alihankintana, jne. nämä ovat niitä taikasanoja. Tämän jälkeen pääoma on taas hetken tyytyväinen. Kansan mielipidettä ei kysytä, eduskunta ei kysy kansalta. Tämän huomaa siitä kuinka vähän ohjaavaa kansanäänestystä käytetään tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tehdään mieluummin mielipidemittauksia niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos.

Vallanpitäjät luovat meille selviydy tai kuole mielialaa. Töissä käyvä ihminen on kunnon ihminen, ihminen joka ei ota vastaan paskaduunia on työn vieroksuja! Näin puhuu eliiitti, joka nauttii pääoman tuotoista. Samalla pääoma kertoo mitä se tarvitsee rattaidensa pyörittämiseen. Työvoimaa, joka myy itsensä mahdollisimman halvalla.

Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

Pääomalla ei ole enää sitoumuksia paikkaan. Se liikkuu yhtä liukkaasti kuin rasva paistinpannulla halvimman työvoiman maahan, paikkoihin joissa sille luvataan parhaat verohelpotukset. Pääoma ja tavalliset tallaajat eivät taistele saman asian puolesta vaikka meitä yritetään vetää samaan veneeseen. Tästä esimerkkinä piensijoittaminen ja erityisesti eläkesijoittaminen. Pankit (pääoman apurit) syöttävät meille eläkettä, joka on otettava heidän kauttaan. Ei riitä enää, että valtio maksaa meille eläkkeen (mitä se ei tulevaisuudessa pysty tekemään.), vaan kansalaisen ja eläkkeen väliin tulee välikäsi mukaan. Pankki ottaa omansa kun sitoudumme eläke- tai muuhun säästämiseen. Samalla joudumme astumaan toisen jalkamme pääoman hallitsemaan maailmaan. Tietenkään emme pääse nauttimaan pääoman eduista, mutta sitoudumme palvelemaan sitä entistä tehokkaammin.

Työväki ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi.

Meillä kansalaisilla ei tule olemaan koskaan sellaista yhteiskuntaa (elämää) kuin haluaisimme jos emme tee asioille mitään. Meidät on jo nyt eristetty erillisiin kotitalousyksiköihin, joissa valtaa pitää olohuoneen (+ keittiön, + makuuhuoneen) HDTV. Se kertoo meille mitä tehdä, mutta koskaan se ei pidä puoliamme. Enää työläiset eivät kokoonnu työväentalolle keskustelemaan tai kuuntelemaan omiensa puheita, meiltä puuttuu paikka kokoontua ja ilmaista ajatuksiamme muille. Pian meillä ei ole mitään menetettävää, ja tällöinkö vasta havahdumme?

 

Petteri

kulovalkeaamail@gmail.com

http://kulovalkeaa.blogit.fi/

2 thoughts on “Halpa työvoima on voima, joka rasvaa pääoman rattaat.

  1. Eräs rakkain kannanotto,

    Eräs rakkain kannanotto, jonka olen kerta toisensa jälkeen jaksanut poimia kirjahyllystäni, on Karl Marx:n Kommunistinen manifesti. Se kuvaa kommunismin ja kommunistin ideaalin koskettavalla ja aidolla tavalla johon harva teksti on sen jälkeen pystynyt. Tässä Petterin kirjoituksessa on sama henki, sama ajatus ja sama ideaali. Petterin kirjoitus heijastaa osaa maidän jokaisen sisimmästä.

    Mutta se että se koskettaa ei poista ristiriitaa joka vallitsee pääoman ja työläisen välillä – empatiakaan ei voi tuota kuilua kuroa umpeen. Luokkataistelu on mielestäni aina osa meidän jokaisen henkilökohtaista elämää ja yhteiskunnallista todellisuutta – sitä ei voi milloinkaan kokonaan sovittaa.

    Kai

  2. Ongelmia on mutta onko tilanne oikeasti noin synkkä

    Kirjoituksessa oli tosiaan mukana piirteitä kommunismin hengestä, siltä ainakin minusta tuntui. Ongelmat työläisten ja johtajien/pääoman/työnantajien välillä ovat edelleen totta, toki eivät ainakaan länsimaissa ollenkaan samalla tasolla kuin vaikkapa esimerkin kaivostyössä jossa lapistyövoimaa käytettiin ja varmaan tänä päivänkin tietyissä maissa käytetään.

    Kommenttini liittyy kuitenkin siihen onko tilanne oikeasti tänä päivänä noin synkkä? Olen itse 40-vuotias köyhistä oloista ja vuokra-korttelista lähtöisin oleva suomalainen mies. Pääsin kuitenkin opiskelemaan hyvään opinahjoon ja töitä olen sen jälkeen tehnyt 5-6 työnantajalle. En koe että ainakaan minua riistettäisiin, enkä pelkää edes tulevaa eläkeikää. Haluan pitää itseni terveenä ja työkyisenä jos vain mahdollista, ja pitää myös oman elämäni omassa hallinnassani. Yksi avain tässä omalla kohdallani on pysyä kehityksessä mukana eikä jämähtää paikalleen. Jos olisin nuorena mennyt töihin tehtaaseen, ollut siellä 20 vuotta samassa tehtävässä ja sen jälkeen tehdas oltaisiin suljettu, voisi ongelma olla edessä. Olisiko tuo tilanteeni silloin pääoman syytä?

    En ole mielestäni koskaan ollut työnantajan armoilla, tai edes vallanpitäjien. Jos sitten vallanpitäjiä kuten poliitikkoja arvostelee, niin Suomessakin voi onneksi asiaan vaikuttaa äänestämällä. Kyllä muutosta saa aikaan jos riittävän moni sitä oikeasti haluaa. Johtopäätöksenä en oikein ymmärrä kirjoituksen sanomaa ainakaan jos Suomen oloista on kyse. Ainahan sitä voi kapinoida jotain vastaan, vaikka sitten niitä joilla on pääomaa ja jotka työllistävät muita ihmisiä.

     

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com