Teurastamon sikamainen tilanne
KALTATTAVAKSI!
Suomalaiset liha-alan yritykset Atria ja HK-Scan eivät ole kurssilaskussa olleet sellaisia suojasatamia, jollaisena elintarvikealaa on totuttu pitämään.
Raaka-aineen hinta on vaihdellut jyrkästi samoin kuin Itämeren alueen kruunut, zlotyt ja ruplat suhteessa euroon.
Ennen kuin siirryn mielikuvien puolelle, totean HK-Scanin ansaintalogiikasta olevan erinomaisen kirjoituksen linkissä.
HK-Scania on maaliskuun puolivälissä rasittanut kaksikin uutista. Epäilyt sisäpiirikaupoistakaan tuskin firman mainetta parantavat, mutta niillä lienee vähäinen rooli arvioitaessa kuluttajan mielikuvia.
Kun HK-Scanin uusi toimitusjohtaja ilmoitti kauhistuneensa tiedosta elävältä keitetystä (kaltatusta) siasta, hänellä oli kaikki syy kauhistua.
Ruoka on mielikuville peräti herkkä asia. Jokainen voi tykönään pohtia, minkälainen kulutuksen ja ruokahalun kiihoke on ajatus elävänä keitetystä siasta. Ja jos firman suomalainen johtaja kauhistui, ruotsalainen kuluttaja pyörtynee!
Elintarvikealan imago on ollut ennenkin koetuksella. Puoli vuosisataa sitten Suomessa kohistiin margariinin raaka-aineista ja vuosisata sitten silloisilla pienpanimoilla oli ongelmansa. Tehokas keino harventaa kilpailijoita oli nimittäin panna liikkeelle huhu, että naapuripanimon olutsammiosta oli löytynyt hukkunut mies. Huhun torjuminen ei mitään auttanut, vaan oli käytettävä järeämpiä keinoja.
Kun eräs pienpanimo joutui vuosisadan alussa tällaisen huhun kohteeksi, omistaja meni illalla kapakkaan ja tilasi oman talonsa tuotetta. Vieruskaveri tietenkin kertoi tuoreen huhun sammioon hukkuneesta miehestä. Olutpanimon omistaja joi tuoppinsa tyhjäksi ja virkkoi sitten rauhallisesti:
“Ei siinä mitään perää ole. Sinne nimittäin meni miehen lisäksi hevonen, kärryt ja kärryilläkin oli vielä täysi kuorma sontaa. Saisinko toisen tuopillisen.” Vastaus oli juuri sen verran hauska ja niin täydellisen mahdoton, että se päinvastoin lisäsi kyseisen oluen menekkiä.
Kova kilpailu edellyttää kovia keinoja mielikuvamarkkinoinnissa!
KALTATTAVAKSI!
Suomalaiset liha-alan yritykset Atria ja HK-Scan eivät ole kurssilaskussa olleet sellaisia suojasatamia, jollaisena elintarvikealaa on totuttu pitämään.
Raaka-aineen hinta on vaihdellut jyrkästi samoin kuin Itämeren alueen kruunut, zlotyt ja ruplat suhteessa euroon.
Ennen kuin siirryn mielikuvien puolelle, totean HK-Scanin ansaintalogiikasta olevan erinomaisen kirjoituksen linkissä.
HK-Scania on maaliskuun puolivälissä rasittanut kaksikin uutista. Epäilyt sisäpiirikaupoistakaan tuskin firman mainetta parantavat, mutta niillä lienee vähäinen rooli arvioitaessa kuluttajan mielikuvia.
Kun HK-Scanin uusi toimitusjohtaja ilmoitti kauhistuneensa tiedosta elävältä keitetystä (kaltatusta) siasta, hänellä oli kaikki syy kauhistua.
Ruoka on mielikuville peräti herkkä asia. Jokainen voi tykönään pohtia, minkälainen kulutuksen ja ruokahalun kiihoke on ajatus elävänä keitetystä siasta. Ja jos firman suomalainen johtaja kauhistui, ruotsalainen kuluttaja pyörtynee!
Elintarvikealan imago on ollut ennenkin koetuksella. Puoli vuosisataa sitten Suomessa kohistiin margariinin raaka-aineista ja vuosisata sitten silloisilla pienpanimoilla oli ongelmansa. Tehokas keino harventaa kilpailijoita oli nimittäin panna liikkeelle huhu, että naapuripanimon olutsammiosta oli löytynyt hukkunut mies. Huhun torjuminen ei mitään auttanut, vaan oli käytettävä järeämpiä keinoja.
Kun eräs pienpanimo joutui vuosisadan alussa tällaisen huhun kohteeksi, omistaja meni illalla kapakkaan ja tilasi oman talonsa tuotetta. Vieruskaveri tietenkin kertoi tuoreen huhun sammioon hukkuneesta miehestä. Olutpanimon omistaja joi tuoppinsa tyhjäksi ja virkkoi sitten rauhallisesti:
“Ei siinä mitään perää ole. Sinne nimittäin meni miehen lisäksi hevonen, kärryt ja kärryilläkin oli vielä täysi kuorma sontaa. Saisinko toisen tuopillisen.” Vastaus oli juuri sen verran hauska ja niin täydellisen mahdoton, että se päinvastoin lisäsi kyseisen oluen menekkiä.
Kova kilpailu edellyttää kovia keinoja mielikuvamarkkinoinnissa!
Kommentit