Metsäteollisuudella paljon hukassa
Metsäsektori lahoaa monella tavalla
Ilmaisu “pallo hukassa” ei sovi metsäteollisuuden tuotteisiin eikä se riitä liioin kuvaamaan kriisin syvyyttä muutoinkaan.
Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksillä on strategia ollut hukassa kauan. PC:n yleistyminen aikaansai ensimmäisessä vaiheessa tulostamisen lisääntymistä, mutta niistä ajoista on kulunut jo liikaa aikaa. Liikaa sen takia, että sopeutumiseen vapaaehtoisesti olisi ollut mahdollisuus hyvinkin kokonaisen vuosikymmenen ajan.
Jos jäsenyrityksillä ei mene hyvin, sen paremmin ei kulje Metsäteollisuus ry:llä. Alan ulkopuolelta värvätty Anne Brunila ei ilmeisesti pystynyt tuomaan mitään konkreettista metsäteollisuuden etujärjestölle.
Ilman Brunilan eroakin olen koko kesän kiinnittänyt huomiota siihen, että metsäteollisuuden tiedottamisessa on ollut totuus hukassa.
Teollisuuden omien ilmoitusten mukaan puusta vallitsee hirmuinen pula samaan aikaan kun kaikki muut merkit viittaavat kysynnän lopahtamiseen.
Edelleenkin Metsäteollisuuden sivuilla toistetaan vanhaa fraasia siitä, miten ala työllistää suoraan ja välillisesti 200.000 henkilöä.
Jo useita vuosia sitten välillisen työllistämisen määrä on kyseenalaistettu. Metsäteollisuus on tuonut lisätuloja esim. metsänomistajille ja kuljetusalalle, mutta kyse on ollut monen henkilön osalta vain lisätuloista, ei ainoasta tai edes pääasiallisesta tulonlähteestä.
Jo pitkään jatkuneet metsäteollisuuden voimakkaat supistukset antavat työllistämisluvuille epätodellisen lisänsä. Ilmoitetut supistukset koskevat siis vain suoraan työllistettyjä, joitten päälle tulevat välillisesti työllistetyt ja nyt työnsä menettäneet.
Kun visiot puuttuvat metsäteollisuudelta, tarjoan paremman puutteessa tilalle omaani. Jos suurin osa sisämaassa sijaitsevasta kemiallisesta metsäteollisuudesta ajetaan alas, metsäteollisuuden suora ja välillinen työllistävä vaikutus putoaa 100.000 henkilöön. Sellainen pudotus on hirvittävä isku Suomen kansantaloudelle.
Metsäsektori lahoaa monella tavalla
Ilmaisu “pallo hukassa” ei sovi metsäteollisuuden tuotteisiin eikä se riitä liioin kuvaamaan kriisin syvyyttä muutoinkaan.
Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksillä on strategia ollut hukassa kauan. PC:n yleistyminen aikaansai ensimmäisessä vaiheessa tulostamisen lisääntymistä, mutta niistä ajoista on kulunut jo liikaa aikaa. Liikaa sen takia, että sopeutumiseen vapaaehtoisesti olisi ollut mahdollisuus hyvinkin kokonaisen vuosikymmenen ajan.
Jos jäsenyrityksillä ei mene hyvin, sen paremmin ei kulje Metsäteollisuus ry:llä. Alan ulkopuolelta värvätty Anne Brunila ei ilmeisesti pystynyt tuomaan mitään konkreettista metsäteollisuuden etujärjestölle.
Ilman Brunilan eroakin olen koko kesän kiinnittänyt huomiota siihen, että metsäteollisuuden tiedottamisessa on ollut totuus hukassa.
Teollisuuden omien ilmoitusten mukaan puusta vallitsee hirmuinen pula samaan aikaan kun kaikki muut merkit viittaavat kysynnän lopahtamiseen.
Edelleenkin Metsäteollisuuden sivuilla toistetaan vanhaa fraasia siitä, miten ala työllistää suoraan ja välillisesti 200.000 henkilöä.
Jo useita vuosia sitten välillisen työllistämisen määrä on kyseenalaistettu. Metsäteollisuus on tuonut lisätuloja esim. metsänomistajille ja kuljetusalalle, mutta kyse on ollut monen henkilön osalta vain lisätuloista, ei ainoasta tai edes pääasiallisesta tulonlähteestä.
Jo pitkään jatkuneet metsäteollisuuden voimakkaat supistukset antavat työllistämisluvuille epätodellisen lisänsä. Ilmoitetut supistukset koskevat siis vain suoraan työllistettyjä, joitten päälle tulevat välillisesti työllistetyt ja nyt työnsä menettäneet.
Kun visiot puuttuvat metsäteollisuudelta, tarjoan paremman puutteessa tilalle omaani. Jos suurin osa sisämaassa sijaitsevasta kemiallisesta metsäteollisuudesta ajetaan alas, metsäteollisuuden suora ja välillinen työllistävä vaikutus putoaa 100.000 henkilöön. Sellainen pudotus on hirvittävä isku Suomen kansantaloudelle.
Myyntiretoriikka säilynyt ennallaan
Näin kertoo Kristiina Volmari tuoreessa (7.8.2009) väitöstutkimuksessaan, jossa hän tarkastelisuostuttelustrategioita metsäteollisuuden asiakaslehdissä ja niiden tuoteartikkeleissa vuosilta 1950-2006.
50 vuotta vanhoja virsiä
Voihan Madonna! Maailam muuttuu ja digitalisoituu. Miksi paperi ei mene kaupaksi entiseen tyyliin? Tuli tällainen kysymyssarja mieleen: