Itsenäisen Suomen asuntomarkkinat ovat kokeneet kovia sotavuosina, öljykriisin aikaan ja 1990-luvun lamassa. Hypon pääekonomistin Juhana Brotheruksen keräämä sadan vuoden aikajana asuntojen reaalihinnoista osoittaa, että 90-luvun laman isku oli historiallisen ankara. Seuraavalle sadalle vuodelle Suomi lähtee suotuisasta tilanteesta, sillä asuntomarkkinat kehittyvät ja kohenevat talouskasvun vanavedessä.

Kerrostaloasuntojen reaalihintojen muutos 1900-luvun alusta pääkaupunkiseudulla. Pylväät kuvastavat myös koko maan kehitystä, lukuun ottamatta 2000-luvulla tapahtunutta erkaantumista pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä.

Suomen asuntomarkkinat ovat tänään toimivammat ja tasokkaammat kuin koskaan ennen itsenäisessä Suomessa. Sadan vuoden aikana on selätetty hellahuoneiden ahtaus, sotavuodet, vakavat puutteet varustelussa, vuokrasääntelyn aiheuttama asuntopula, suljettu asuntorahoitus ja 1990-luvun hintaromahdus. Päävire vie nyt asuntomarkkinoita eteenpäin ja nykypäivän haasteet ovat onneksi marginaalisia verrattuna vuosisadan takaiseen tuskaan.

Itsenäistymisen aikoihin samojen seinien sisällä asui koko Suomessa keskimäärin yli viisi  henkeä alle kahdessa huoneessa. Nykytermein ajateltuna vuokrayksiö oli yleisin asumismuoto ja penkki tai patja lattialla puolestaan yleisin sänky. Toinen maailmansota laittoi asuntomarkkinat pahaan puristukseen ja toi kuopan asuinolojen kohentumiseen. Sotavuosina asuntojen rakentaminen pysähtyi. Asuntojen määrä väheni, koska pommituksissa tuhoutui taloja ja toisaalta Karjalan asunnot menetettiin alueiden mukana – yli 10 prosenttia väkiluvusta sijoitettiin evakkoina ympäri maata. Vielä 1960-luvulla yli puolet asunnoista oli ilman juoksevaa vettä, vessa löytyi vain joka kolmannesta kodista ja keskuslämmitys sekä kylpyhuone kuuluivat vain harvoille. Nykyajan mini- tai homekodit olisivat olleet isovanhempien lapsuudessa luksusasuntoja. Satavuotiaassa Suomessa asunnosta löytyy todennäköisimmin jo oma huoneistosauna, ja varustelutaso viittaa ennemminkin kylpyhuoneen lattialämmitykseen tai keittiön kivitasoon kuin vettä vuotavaan kattoon.

Asuntojen hinnat ovat heiluneet talouden tuulissa edestakaisin koko vuosisadan. Heilunta hiipui 2000-luvulle saavuttaessa. Nykyisen kehityksen merkittävimmät hintahavainnot liittyvät pikemminkin eri alueiden välisten erojen repeämiseen kuin vahvaan nousuun tai laskuun. Finanssikriisi jätti siis asuntomarkkinat rauhaan, mikä on poikkeuksellista talouskriisille.

Asuntohintojen laskuvuodet ovat olleet hyvin harvinaisia osuen lähinnä 1930- ja 1990-lukujen lamavuosiin. Todellisen kuvan asuntomarkkinoiden oloista saa nimellishintojen sijaan reaalihintojen kehitystä katsomalla. Menneiden vuosikymmenien inflaatio johtaa muuten hurjasti harhaan. Asuntojen hinnat kokivat kovia kolmesti: sotavuosina, öljykriisin aikaan ja 1990-luvun lamassa. Suomen sisällissota ja toinen maailmansota sotkivat talouden lisäksi myös asuntomarkkinat. Rauhan jälkeen toipuminen aiemmalle tasolle tuli ripeästi. Öljykriisi 1970-luvulla johti rajuun inflaatioon, mikä murensi asuntojen arvoa. Pahin isku oli kuitenkin 1990-luvun alun lama. Asuntojen arvosta hävisi pitkän ja syvän laskun aikana yli puolet.    

Meidän aikanamme asuntokaupoilla sekä ostajia että myyjiä suojaavat lait ja dokumentit, samalla kun digitalisaatio on tehnyt asuntokaupoista ja asuntolainaamisesta helpompaa kuin koskaan ennen. Suomi lähtee seuraavalle sataselle suotuisesta tilanteesta: asuntomarkkinat kehittyvät ja kohentuvat talouskehityksen vanavedessä vääjäämättä. Paljon onnea itsenäiselle Suomelle ja Suomen sata vuotta täyttäville itsenäisille asuntomarkkinoille!