Lintujen puolue - vai lintujen näkemystö?

En halua puolueita, haluan näkemystöjä

Yhteiskunta

Mikään puolue tunnu ei tunnu oikealta. Tämä tuskin on harvinainen tuntemus (ja viime aikoina ollut ehkä tavallistakin yleisempi), mutta mistä se johtuu? Ehkä yksi syy piilee osin itse puolue-sanassa. Puolue-sana viittaa siihen, että puolue ajaisi nimensä mukaisesti jonkin ihmisryhmän puolta. Mutta entä jos haluaisikin, että ajettaisiin koko kansakunnan etua mahdollisimman tasapuolisesti?

En halua yksittäisten ihmisryhmien etua ajavia puolueita, haluan päättäjien ryhmiä, joilla on vain erilaiset näkemykset parhaasta tavasta hoitaa yhteisiä asioita. Kutsuttakoon näitä ryhmiä vaikka näkemystöiksi.

En halua hyväosaisten asioita ajavaa puoluetta, haluan näkemystön, joka uskoo, että yhteinen hyvä syntyy parhaiten antamalla yhteiskunnan toimia enemmän markkinaehtoisesti.

En halua heikko-osaisten asioita ajavaa puoluetta, haluan näkemystön, joka uskoo, että pitämällä parempaa huolta heikko-osaisista, koko yhteiskunta voi paremmin.

En halua maaseudun puolta ajavaa puoluetta, haluan näkemystön, joka uskoo, että maan eri osien asuttuna pitäminen on pitkälläkin tähtäimellä eduksi koko yhteiskunnalle.

En halua syntyperäisten etnisten suomalaisten etua ajavaa puoluetta, vaan näkemystön, joka uskoo, että oman maan asiat pysyvät paremmalla tolalla rajaamalla enemmän maahanmuuton edellytyksiä.

En halua puoluetta, joka haluaa määrittää, minkälaisten arvojen mukaan toisten tulisi elää, vaan näkemystön, jonka mukaan tietynlaisten arvojen mukaan toimimalla luodaan yleisesti ottaen parasta mahdollista yhteiskuntaa.

En halua puoluetta, joka ajaa kielivähemmistön asiaa, vaan näkemystön, joka uskoo, että kaksikielisyyttä tukeva politiikka on yhteiseksi hyväksi.

Onko tämä haihattelua? Osin. On selvä, että tietynlaiset päätökset ajavat hyvin helposti ainakin enemmän joidenkin ihmisryhmien asiaa kuin toisten, eikä ole yhtä tapaa määrittää kansakunnan yhteistä etua. Voi myös kysyä, eivätkö puolueiden tavoitteet olekin pelkän oman kannattajakunnan intressien sijasta ajaa Suomea omalla tavallaan suuntaan, jonka uskotaan olevan maalle parhaaksi? Varmasti usein onkin, ja halu olisi uskoa, että tämä olisi pääasiallinen ajuri kaikessa päätöksenteossa. Käytännön politiikassa on kuitenkin nähtävissä myös muitakin sävyjä, joidenkin puolueiden kohdalla enemmän kuin toisten.

Onko poliittisista ryhmistä käytettävällä sanalla sitten merkitystä? Ei voi sanoa, että puolueet ajaisivat vain oman kannattajaryhmänsä etua, mutta ei taida olla ihan niinkään, että puolueet ajaisivat 100-prosenttisesti vain sitä, minkä kokevat parhaaksi suomalaisen yhteiskunnan ja/tai yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Kysymys on siis näiden lähtökohtien painotuksista, jotka syntyvät niin äänestäjien kuin poliitikkojenkin toiminnasta ja ajatuksista, ja näihin ajatuksiin vaikuttaa myös kieli. Ajetaanko jonkin ryhmän puolta, vai ajetaanko yhteiskuntaa tietynlaisten näkemysten mukaiseen suuntaan? En kuvittele, että puolueista käytettävää sanaa olisi mitään aikomusta vaihtaa, mutta toivon, että pelkkää oman ryhmän edun ajamista tai äänten kalastelua yleisen edun kustannuksella pyrittäisiin mahdollisimman tietoisesti välttämään poliittisessa päätöksenteossa ja viestinnässä. Ja toivon vastaavaa ajattelutapaa myös äänestäjäkunnalta.

demokratia politiikka puoluepolitiikka

23 thoughts on “En halua puolueita, haluan näkemystöjä

  1. Sanot: ”Puolue-sana viittaa siihen, että puolue ajaisi nimensä mukaisesti jonkin ihmisryhmän puolta. Mutta entä jos haluaisikin, että ajettaisiin koko kansakunnan etua mahdollisimman tasapuolisesti?”

    Filosofian historiasta minulle tulee mieleen muutama henkilö jotka ovat pohtineet samaa ongelmaa kuin sinä: Miten päästään siihen että valtaapitäjät ajattelisivat kansakunnan etua (sen sijaan että olisivat jonkin ryhmän edunvalvojia):

    Hobbes oli kirjassaan Leviathan sitä mieltä että tehtävä on mahdoton. Tarvitaan kuningas (yksinvaltias) joka de-facto omistaa maan ja ajamalla omaa etuaan hän edistää maansa etua.

    Platon oli muistaakseni ”Valtio” dialogissaan sitä mieltä että ihmisille tulee antaa akateemista koulutusta (= koulutusta Platonin academeia yliopistossa) siitä mikä on kansakunnan hyvä. Akateemisen koulutuksen saaneet hallitsevat sitten automaattisesti tuon oikean tiedon mukaan.

    Karl Marx oli toi esille sen, että on olemassa luonteeltaan ihmisiä jotka ovat keskimääräistä empaattisempia, nykypsykologian kielellä ns. me-ihmisiä, jotka ajattelevat enemmän yhteistä menestystä kuin omaansa. Marx kuvasi ilmiön ja kutsui näitä me-ihmisiä Kommunisteiksi.

    John Stuart Mill:n utilitarismi lähtee siitä että toimiva yhteiskunta on hyvä mahdollisimman monelle. Hän ajattelee että moraali on suhteellista eikä absoluuttista ja moraalisesti kestävää on sellainen toiminta joka tuottaa hyvää mahdollisimman monelle. Ja rivien välissä hän ajattelee että ihmiset jotka yrittävät ymmärtää moraalisesti oikean (hyvän mahdollisimman monelle) myös toimivat tämän maxiimin mukaan.

    Dewy:n pragmatismi lähtee lähtee utilitarismin kaltaisesta lähtökohdasta. Se mikä on kunkin yksilön sosiaalisessa ympäristössä käytännöllistä ja toimii, on moraalisesti oikeaa. Kukin ihminen toimii oman piirinsä puitteissa mahdollisimman pragmaattisesti ja pyrkii omassa sosiaalisessa ympäristössään (esim. puolueessa) toimimaan kyseisen ympäristön moraalisten arvojen mukaan. Nämä moraaliset arvot (esim. eturyhmän edunvalvonta) eivät välttämättä aina asetu yhteen esimerkiksi valtion moraalisten päämäärien (kansalaisten etu) kanssa.

    Tiedämme kuitenkin kokemuksesta että yhteishenkeä on mahdollista lisätä, tehtävä ei ole mahdoton. Yhteishenkeä on historian saatossa syntynyt moneenkin organisaatioon. Siitä on todisteena se, että on menestyviä organisaatioita. Mutta miten saada aikaan yhteishenkä niinkin eripuraiseen ja erilaisiin leireihin (puolueisiin) linnoittautuneeseen organisaatioon kuten eduskunta ?

    1. Kiitos ajatuksia herättävästä ja suorastaan sivistävästä kommentista! 🙂

      Niin, mahdotonta saattaa olla täydellisen järjestelmän aikaansaaminen, mutta yhteishengen määrä ei ole vakio, eli sitä voi myös parantaa. Kyllä nykyjärjestelmä suhteellisen hyvin toimii, mutta aina se voisi paremminkin toimia.

  2. >että ajettaisiin koko kansakunnan etua mahdollisimman tasapuolisesti?

    Toimisi jos yhteiskunta olisi homogeeninen ja kaikkien edut samoja, mutta koska näin ei ole, ei tuokaan ole mahdollista.

    1. Kiitos kommentista! Kuten tuossa jutussa myöhemmin totesin, ”On selvä, että tietynlaiset päätökset ajavat hyvin helposti ainakin enemmän joidenkin ihmisryhmien asiaa kuin toisten, eikä ole yhtä tapaa määrittää kansakunnan yhteistä etua.” Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se yleinen yhteinen etu voisi olla tavoitteena, vaikkei sitä voikaan yksiselitteisesti määrittää.

      1. No jos yhteinen etu on päätavoite, niin sitä pitäisi silloin vaatia kaikilta yhteiskunnan eturyhmiltä yhtäläisesti, koska ne kaikki ajavat vain omaa asiaansa. Miten luulisit esim. yritysten suhtautuvan, jos heitäkin vaadittaisiin mukaan talkoisiin vaikkapa suurempien tulonsiirtojen tai oman päätösvaltansa luovuttamisen muodossa?

        PS. Ja missähän muuten tämänkaltaista mahdettiinkaan aikoinaan kokeilla, ja millaisella menestyksellä?

      2. Tunnut vetävän nyt kummallisia johtopäätöksiä. Totta kai yksilöt ja yritykset saavat tavoitella omaa etuaan. Pointti oli, että päättäjät ja päättäjien ryhmät (puolueet/näkemystöt) ajaisivat sitä, minkä näkevät yleisellä tasolla parhaaksi. Turha siitä on mitään kommunismivihjauksia viritellä. Ei kansakunnan yhteisen edun ajaminen tarkoita tietenkään sitä, että kaikki jaettaisiin tasan. On selvä, ettei järjestelmä toimisi, jos olisi vaikkapa 100-prosenttinen ansiotulovero, eikä se liioin toimisi jos ansiotulovero olisi 0%. Mutta jos päätökset tehdään vain eri eturyhmien etujen väliltä löydettynä kompromissina, lopputulos voi jäädä kaikkien kannalta heikommaksi kuin silloin, jos jo lähtökohtaisesti pyritään mahdollisimman hyvin toimivaan kokonaisuuteen.

      3. >jos päätökset tehdään vain eri eturyhmien etujen väliltä löydettynä kompromissina

        No miten sitten? Kuten itsekin totesit, mikään ”yleisen edun” kaltainen yläkäsite ei ole edes kvantifioitavissa, koska se on aivan liian laaja ja epämääräinen ollakseen mitenkään objektiivisesti pätevä (vrt. ”kaikkea hyvää kaikille”). Joten mitä tekee sitä määrittävä? Nojautuu tietenkin kannattamaansa ideologiaan, joka taas tekee saatavasta määrityksestä paitsi epätäydellisen ja yksipuolisen, niin myös anti- ja vastaideologisten opponenttien takia demokraattisessa järjestelmässä mahdottoman toteuttaa.

        Eli jos tuota halutaan, halutaan myös jonkinlaista sanelu- ja diktaattiyhteiskuntaa, koska kaikenkattavaa ”yleistä etua” ei ole olemassakaan muualla kuin ideologiaohjelmoitujen idealistien harhakuvitelmissa. Ja kuka vapauttaan arvostava järki-ihminen sellaista muka haluaa?

      4. ”Joten mitä tekee sitä määrittävä? Nojautuu tietenkin kannattamaansa ideologiaan, joka taas tekee saatavasta määrityksestä paitsi epätäydellisen ja yksipuolisen, niin myös anti- ja vastaideologisten opponenttien takia demokraattisessa järjestelmässä mahdottoman toteuttaa.”

        Minkä takia mikään olisi sen mahdottomampaa toteuttaa kuin nytkään?

        ——-
        ”Eli jos tuota halutaan, halutaan myös jonkinlaista sanelu- ja diktaattiyhteiskuntaa, koska kaikenkattavaa ”yleistä etua” ei ole olemassakaan muualla kuin ideologiaohjelmoitujen idealistien harhakuvitelmissa. Ja kuka vapauttaan arvostava järki-ihminen sellaista muka haluaa?”

        Kuinka niin diktaattiyhteiskunta? En tiedä kuvasinko heikosti sen, mitä hain, mutta kyllähän edelleen eri puolueiden tai ”näkemystöjen” tulisi yhdessä hakea niitä ratkaisuja yhdessä. Ei siinä kukaan mitään sanelisi. Kun nyt uudestaan tartut tuohon ”yleiseen/yhteiseen etuun”, niin toistanpa minäkin, että ei edelleenkään pointtina ole, että kaikki jaettaisiin tasan, tai saneltaisiin, miten pitäisi toimia. Pyrittäisiin vain ajamaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, mikä on oman näkemystön mukaan kokonaisuutta ajatellen paras.

      5. Eli haikailet siis suomeksi sanoen vanhaa kunnon konsensuspolitiikkaa ja yhteiskuntaa takaisin? No tämä selvä, olen nyt siitäkin mitä mieltä nyt sitten olenkaan 🙂

      6. Ei. Taas tulkitset erikoisesti. Kyllähän nykyisessä puoluepolitiikassakin haetaan ratkaisuja yhdessä, välissä riitaisammin välillä vähemmän riitaisasti. Ei sen tarvitsisi näkemystöajattelussa muuttua mihinkään.

      7. ”Oman näkemystön mukaan kokonaisuutta ajatellen paras”

        Ja sitten paikalle saapuu vastakkaista ideologista kantaa edustava klikki joka torppaa koko homman, koska kaikki nuo mainitsemasi ’näkemystön’ ajamat parannusesitykset ovat heidän mielestään pelkkää tuholaisuutta.

        Eli aivan kuten nykyäänkin, eikö niin? Yhden parannus kun on usein toisen huononnus, ja siihenhän tuo sinun ideasi kaatuukin, koska toisilleen vastakkaiset eturyhmät ovat olemassa nimen omaan tuota koettua epäoikeudenmukaisuutta tasapainottaakseen. Ja koska näin, niin tuon sinun ’oman näkemystösi’ pitäisi joko kaapata poliittinen valta itselleen syvällisempiä muutoksia aikaansaadakseen, tai sitten toimia kuten nykyiset puolueetkin kaikkine riitelyineen, kompromisseineen ja erimielisyyksineen; ja näin siksi, ettei mitään konkreettista ’yleistä etua’ ole olemassakaan ns. luonnollisten oikeushyvien (älä tapa, älä varasta jne.) ulkopuolella, jolloin sen määritysyritykset jäävät aina laatijoidensa ideologisten mieltymysten mukaisiksi toivelistoiksi.

        Eli anteeksi nyt vaan, mutta ajatuksesi on edelleen kuolleena syntynyt. Nykyisessä demokraattisessa järjestelmässä toimien se on itse asiassa aivan sama asia kuin nykyinenkin poliittinen aparaatti; ja harvainvalta, jossa se kyllä saataisin toteutettua, on taas jotain sellaista, jota kukaan täyspäinen ei voi kannattaa. Eli eipä jatkoon vieläkään…

      8. ”Eli aivan kuten nykyäänkin, eikö niin?”

        Kyllä, hyvin pitkälti aivan niin kuin nytkin. Edelleen näkyy menevän juttuni pointti ohi. Ennen kuin haukut ajatusta ”kuolleena syntyneeksi”, kannattaisi varmistua, että olet käsittänyt idean oikein. Kuvaamani näkemystöt toimisivat edelleenkin käytännössä lähes täysin niin kuin nykypuolueetkin: eri tavat hoitaa yhteisiä asioita kilpailisivat, ja välillä yhteisen sävelen, tai edes jonkinlaisen keskivälin kompromissiratkaisun löytyminen olisi hankalaa. Näkemystöjen päätöksentekovallan osalta asiat menisivät täysin niin kuin nyt puolueilla. Ja jopa käytännön tasolla päätöksenteko voisi olla hyvin lähellä tai toisinaan jopa täysin niin kuin nytkin. Erona olisi ainoastaan mahdollinen ero siinä, miten tällainen poliittinen ryhmä lähtökohtaisesti määrittäisi tavoitteitaan.

      9. No sittenhän olisit voinut alunperinkin kirjoittaa asiasi vaikkapa muotoon ”en halua nykyisiä puolueita, koska ne ovat mielestäni sotkeutuneet liikaa riitelyyn ja omien eturyhmiensä asioiden ajamiseen, vaan haluan sellaisia puolueita, joiden korkein tavoite on yleisen edun ajaminen”. No arvaapa sanoisiko yksikään nykypuolueistakaan korkeimpana johtotähtenään olevan minkään muun kuin yleisen edun ajamisen; ja jollet sitä uskoisi, niin miten todistaisit sen epätodeksi?

        Niin ja tosiaan, miksi et itse asiassa ihan suoraan itse perustaisi tuollaista epäitsekästä ja pyyteetöntä puoluetta sen sijaan, että kielipelaat ja nimeät puolueen näkemystöksi, vaikka kyseessä on aivan sama organisaatio? Olisi nimittäin kiinnostavaa nähdä teidänkin yrityksenne määrittää tuota yleistä etua, koska se on abstraktilla tasolla mahdotonta ja vastaus siten joko ”kaikkea kivaa kaikille”, tai ”ihmiset uudelleenkasvatettakoon ideologisesti, jotta ymmärtäisivät meidän tietävän, mikä on kaikkea kivaa kaikille”, vähän ideologisesta suuntauksesta riippuen. Kumpi mahtaisi olla teidän vastauksenne?

        Mutta joo, uutta puoluetta odotellessa siis. Onnea matkaan!

      10. ”No arvaapa sanoisiko yksikään nykypuolueistakaan korkeimpana johtotähtenään olevan minkään muun kuin yleisen edun ajamisen; ja jollet sitä uskoisi, niin miten todistaisit sen epätodeksi?”

        Tuntuu, ettet edes yritä ymmärtää, mitä kirjoitan. Ja nyt tuntuu, ettet edes ole lukenut kirjoittamaani kun kyselet tuollaista ”no arvaapa”-tyylillä. Tuohan on oikeastaan tullut tässä jo pariin kertaan todettua. Ensin totesin itse tekstissä:
        ”Voi myös kysyä, eivätkö puolueiden tavoitteet olekin pelkän oman kannattajakunnan intressien sijasta ajaa Suomea omalla tavallaan suuntaan, jonka uskotaan olevan maalle parhaaksi? Varmasti usein onkin, ja halu olisi uskoa, että tämä olisi pääasiallinen ajuri kaikessa päätöksenteossa.”
        Ja myöhemmin kommenteissa kirjoitin:
        ”Ja jopa käytännön tasolla päätöksenteko voisi olla hyvin lähellä tai toisinaan jopa täysin niin kuin nytkin.”
        ”Jos mietitte, mitä puolueet yleisesti ottaen viestivät, niin tuotahan puoleet käytännössä ainakin sanovat ajavansa.”

        Eihän sitä juuri koskaan voisi osoittaa, ettei tuo ole se tavoite (tai ainoa tavoite), mutta miksi se pitäisi väistämättä todistaa?

        —————-

        ”Olisi nimittäin kiinnostavaa nähdä teidänkin yrityksenne määrittää tuota yleistä etua, koska se on abstraktilla tasolla mahdotonta ja vastaus siten joko ”kaikkea kivaa kaikille”, tai ”ihmiset uudelleenkasvatettakoon ideologisesti, jotta ymmärtäisivät meidän tietävän, mikä on kaikkea kivaa kaikille”, vähän ideologisesta suuntauksesta riippuen. ”

        Tämä on nyt viimeinen kerta kun tämän toistan: ei, kyse ei ole ”kaikkea kivaa kaikille”-tavoitteesta ja vielä vähemmän siitä, että pitäisi jotenkin ”sanella” tai ”uudelleenkasvattaa”. Kyse on ihan vain siitä, että haetaan parhaita mahdollisia tapoja kehittää yhteiskuntaa eteenpäin. Subjektiivisuudesta siinä on monella tapaa kysymys, mutta siinähän se näkemystöjen suosio sitten mitattaisiin vaaleissa aivan niin kuin puolueidenkin.

        ——————-

        ”Niin ja tosiaan, miksi et itse asiassa ihan suoraan itse perustaisi tuollaista epäitsekästä ja pyyteetöntä puoluetta sen sijaan, että kielipelaat ja nimeät puolueen näkemystöksi, vaikka kyseessä on aivan sama organisaatio?”

        Kieli vaikuttaa ajatteluun. Vaikka sitä onkin äärimmäisen vaikea mitata, ei se sitä faktaa silti poista. Turha tässä on mitään itsekkyys- tai epäitsekkyysleimoja on itse puolueille antaa. Puolueet ajavat omaa politiikkaansa, ja puolueet pyrkivät maksimoimaan oman vaikutusvaltansa. Kutsui sitä itsekkyydeksi tai ei, samaa tekisivät yhtä lailla myös näkemystöt. Juridisesti kyse olisi samasta organisaatiosta, mutta pienellä ajatuksellisella nyanssierolla, joka kyllä jollain tasolla vaikuttaisi myös käytännössä.

      11. >Kutsui sitä itsekkyydeksi tai ei, samaa tekisivät yhtä lailla myös näkemystöt

        Ts. demokraattisessa järjestelmässä pysyttäessä aivan sama asia, eli ideana turha. Tai sitten jos otetaan diktatooriseen tyyliin joku abstrakti, ylhäältä annettu, yleispätevä ja määrittelyllisesti mahdoton (ja siten epätosi) yleinen etu johtotavoitteeksi, niin ideana kammottava, koska se pakottaisi kaikki hyväksymään myös itsensä vastaisen toiminnan.

        Ja se varmaan siitä, me kun emme tule tästä yksimielisyyteen pääsemään. Mutta ei, et vakuuttanut, haluat sitten viimeisen sanan tai et.

      12. ”>Kutsui sitä itsekkyydeksi tai ei, samaa tekisivät yhtä lailla myös näkemystöt

        Ts. demokraattisessa järjestelmässä pysyttäessä aivan sama asia, eli ideana turha. Tai sitten jos otetaan diktatooriseen tyyliin joku abstrakti, ylhäältä annettu, yleispätevä ja määrittelyllisesti mahdoton (ja siten epätosi) yleinen etu johtotavoitteeksi, niin ideana kammottava, koska se pakottaisi kaikki hyväksymään myös itsensä vastaisen toiminnan.

        Ja se varmaan siitä, me kun emme tule tästä yksimielisyyteen pääsemään. Mutta ei, et vakuuttanut, haluat sitten viimeisen sanan tai et.”

        Turhaan tuosta diktatoorisesta tyylistä taas kirjoitat, kun ei siitä ole ollut missään vaiheessa kyse. En oikein tiedä, mihin viittaat tuolla vakuuttumattomuudella. Tässä oli kyse käytännössä vain terminologiasta ja ajatusmallista, ei mistään kovin konkreettisesta, joten tuntuu liioittelulta kirjoittaa edes siihen tyyliin, että tässä pitäisi vakuuttua jostakin.

        Voit pitää kirjoitusta tai koko ajatusta turhana. Samalla se kuulostaa tosin myös siltä, ettei mielestäsi sanoilla olisi mitään merkitystä missään (kuten esim. sillä onko ammattinimikkeissä -mies). Ydinkysymys tässä on kuitenkin se, mikä puolueiden päätöksentekoa ajaa. Sen sijaan, että vähän vihamielisenkuuloisestikin kommentoit tekstini viestiä, olisikin mielenkiintoisempaa kuulla vaikka ajatuksia siitä, missä määrin puhdas näkemystö-politiikka poikkeaisi nykyisestä puoluepolitiikasta. Tai ajatuksia siitä, missä määrin puolueiden toiminta mahdollisesti poikkeaa siitä, mitä he tarkalleen ottavat viestivät tavoitteikseen. Eli missä määrin ne ehkä toimivat epärakentavalla tavalla vain yhden äänestäjäryhmän etuja ajatellen. Mutta vaikuttaa siltä, että tällaiset hankalammin arvioitavat asiat eivät ilmeisesti sinua kiinnosta.

      13. Kyllä ne kiinnostavat, mutta jos ydinkysymyksiä ovat puolueiden päätöksenteon ajurit ja motiivit, niin olisit tietenkin myös voinut kirjoittaa suoraan niistä jo ihan olemassaolevillakin käsitteillä ilman mitään kielipelejä.

        Mutta antaapa nyt olla koko asian, koska tämä juupas-eipäs-tangoaminen on suoraan sanottuna typerää ja tärkeämpiäkin keskittymisen aiheita olisi.

        PS. Suorasanainen, mutta pelkkään asiasisältöön kohdistuva kritiikki ei ole vihamielistä, joten olen pahoillani mikäli se loukkasi jotenkin.

      14. ”Kyllä ne kiinnostavat, mutta jos ydinkysymyksiä ovat puolueiden päätöksenteon ajurit ja motiivit, niin olisit tietenkin myös voinut kirjoittaa suoraan niistä jo ihan olemassaolevillakin käsitteillä ilman mitään kielipelejä.”

        Kyllähän kirjoitinkin niistä ajureista, ja siitä, miten kieli siihen vaikuttaa. Vaikutit vain lähtevän tulkitsemaan, että olisin hakemassa jotenkin juridisesti erilaisia rakenteita, vaikka en sellaista missään kohtaa tarkoittanut.

        ————

        ”PS. Suorasanainen, mutta pelkkään asiasisältöön kohdistuva kritiikki ei ole vihamielistä, joten olen pahoillani mikäli se loukkasi jotenkin.”

        Toki. Tässä vihamielisyydeltä alkoi vain tuntua se, kun tunnuit pitävän kiinni jämptisti sellaisista ajatuksista, mitä en tekstiin ollut kirjoittanut, kuten myös se, että kutsuit ajatuksia ”kuolleena syntyneiksi”, vaikka et ollut varmistanut, että olit samalla viivalla siitä, mistä edes puhutaan.

        Tämä blogitekstini oli filosofisempi, korkealentoisempi, kieleen pohjautuva kirjoitus, ei niinkään konkreettisia parannuksia ehdottava teksti, mitä kai olisit enemmän odottanut, ja minkälaiseksi sen ehkä osin tunnuit tulkitsevan. Mutta totta, ei tästä kannata sen enempää vääntää.

  3. Mikäli kaikkien organisaatioiden, yhdistysten ja yritysten tehtävänä olisi ajaa kaikkien etua, seurauksena olisi että kenenkään etuja ei ajeta, erityisesti. Jääkööt ajatuksen asteelle nämä sosialismia muistuttavat piirteet.

    1. Täsmälleen. ”Kaikkien etu” ei ole kenenkään etu ja vaatisi joka tapauksessa virheelliseksi määrittäjäkseen ideologiapohjaista diktatuuria, eli toteutuskelvoton ja kammottava ajatus kokonaisuudessaan.

    2. Mistä oikein nappasit tuon, että ”yhdistysten ja yritysten tehtävänä olisi ajaa kaikkien etua”? Maurizion kommentistako? Vai siitä, että käytin ilmaisua ”päättäjien ryhmä”? Kirjoitin tuossa yhteydessä ja koko blogitekstissä kuitenkin vain puolueista, en yhdistyksistä tai yrityksistä.

      Totta kai yritysten tehtävänä on ajaa osakkeenomistajien etua ja yhdistyksillä omat tehtävänsä. Eduskunnan ”osakkaita” on kuitenkin koko Suomen kansa, ja siten paras lopputulos mielestäni syntyy, jos koko eduskunta pyrkii löytämään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat parhaiten koko kansan eduksi, näkemystöstä vain sitten riippuu, mitä asioita, mitä aikajänteitä, mitä keinoja ja osin mitä globaalimmankin tason arvoja painotetaan.

      Jos mietitte, mitä puolueet yleisesti ottaen viestivät, niin tuotahan puoleet käytännössä ainakin sanovat ajavansa. Jos Kokoomus esim. perustelee verojen madaltamista, ei syyksi sanota, että sillä ajamme äänestäjiemme etua, vaan esim. että työnteon tulee olla kannattavaa. Jotta kaikkien etu toteutuu, työnteon tosiaan tulee olla kannattavaa. Mutta ovatko päätösten taustalla olevat syyt oikeasti vain sitä, mitä ulos viestitään?

    1. Siis mikä tuossa tarkalleen ottaen oli osoitus itsetyytyväisyydestä? Filosofisella tarkoitin lähinnä pohdiskelevuutta ja ”korkealentoinen” taas ei tarkoita mitään korkealaatuisuutta, vaan on yleensä ennemminkin negatiivinen ja ei-tavoiteltava asia kuin positiivinen termi, vähän niin kuin tuo, kun itse tekstissäni totesin kirjoitukseni olevan osin haihattelua.

      Naiiviksi voit tekstiäni toki kutsua, mutta sekin olisi ihan hyvä todeta edes jotenkin perustellen.

      Tuo viittaamasi kommentti oli kyllä tosiaan mainio, ja sisälsi paljon asiaa: se oli helposti paras kommentti tässä ketjussa. Mutta jos olisit lainannut koko virkkeeni, siinä totesin myös, ettei tekstini ollut tarkoituskaan olla ”niinkään konkreettisia parannuksia ehdottava teksti”. Tarkoitus ei siis ollut kirjoittaa ”asiaa”, vaan pohdiskella sitä, miten puolueet ytimeltään toimivat ja miten itse puolue-sanakin saattaa siihen vaikuttaa. Kehumasi kommentin kirjoittajakin taisi nähdä pohdiskelullani jotain arvoa, kun oli aiheeseen liittyen tuollaisen tekstin kirjoittamaan. Mutta jos sinua ei sellainen pohdiskelu kiinnosta, suosittelen vastaavassa tilanteessa ihan vain jättämään tekstin suosiolla huomiotta.

Vastaa

Related Posts