EU
Ihmisellä on sellainen vika, että ollessamme jonkun kanssa eri mieltä pidämme häntä usein vähintäänkin tyhmänä. Kannatin aikoinaan Suomen liittymistä EU:hun, mutta minua vaivasi silloin sama asia kuin nykyäänkin, Keijo Korhosen vastustus.
Olen lukenut Keijo Korhosen keskeisimmän tieteellisen tuotannon sillä tarkkuudella (tentissä 3/3), että voin melko pätevästi vakuuttaa Korhosen olevan erittäin lahjakas mies.
Hänen ilmaisunsa on särmikästä ja hänen sosiaalisia taitojaan ei pidetä erinomaisina.
Jälkimmäistä arviota tosin hämärtää se, että Korhosella on aina ollut rohkeutta ajatella Suomen etua ohi sen, mitä politiikan muotitoimittajat juuri silloin ovat pitäneet trendikkäänä.
Tältä pohjalta minua on viimeiset 15 vuotta vaivannut Korhosen mielipide: EU on hajanainen laitos joka ei kestä todellisia kriisejä, joissa elintärkeät kansalliset edut menevät kaikenlaisten byrokraattisten pöpinöitten, juhlapuheitten ja löysien lupausten edelle.
Minä en EU:ta pahemmin tunne, mutta pidän Korhosen sanat mielessäni
(Tähän asti teksti julkaistu KL:ssä tasan vuosi sitten.)
Korhonen ei ole mielestäni kovin analyyttisesti näkemyksiään perustellut, mutta voisi kuvitella seuraavien tekijöitten olevan mukana:
Ihmisellä on sellainen vika, että ollessamme jonkun kanssa eri mieltä pidämme häntä usein vähintäänkin tyhmänä. Kannatin aikoinaan Suomen liittymistä EU:hun, mutta minua vaivasi silloin sama asia kuin nykyäänkin, Keijo Korhosen vastustus.
Olen lukenut Keijo Korhosen keskeisimmän tieteellisen tuotannon sillä tarkkuudella (tentissä 3/3), että voin melko pätevästi vakuuttaa Korhosen olevan erittäin lahjakas mies.
Hänen ilmaisunsa on särmikästä ja hänen sosiaalisia taitojaan ei pidetä erinomaisina.
Jälkimmäistä arviota tosin hämärtää se, että Korhosella on aina ollut rohkeutta ajatella Suomen etua ohi sen, mitä politiikan muotitoimittajat juuri silloin ovat pitäneet trendikkäänä.
Tältä pohjalta minua on viimeiset 15 vuotta vaivannut Korhosen mielipide: EU on hajanainen laitos joka ei kestä todellisia kriisejä, joissa elintärkeät kansalliset edut menevät kaikenlaisten byrokraattisten pöpinöitten, juhlapuheitten ja löysien lupausten edelle.
Minä en EU:ta pahemmin tunne, mutta pidän Korhosen sanat mielessäni
(Tähän asti teksti julkaistu KL:ssä tasan vuosi sitten.)
Korhonen ei ole mielestäni kovin analyyttisesti näkemyksiään perustellut, mutta voisi kuvitella seuraavien tekijöitten olevan mukana:
– Valtiot – liittovaltiot mukaan lukien – ovat yleensä syntyneet sodan seurauksena. Sota on valtion olemassaolon äärimmäinen peruste. Aikoinaan tykinputkiin kaiverrettiin sanat: ultima ratio regnum eli kuninkaan viimeinen keino. Myös valtioitten koheesio mitataan sodassa. 1861- 1865 sisällissodassa ratkesi, ettei USA:n liittovaltiosta erota.
Tällaiset tekijät on hyvä pitää mielessä silloin kun pohtii, mitä tukea Suomi tarvittaessa saisi Venäjää vastaan esim. Italian pääministeriltä Silvio Berlusconilta.
– Alpit jakavat Euroopan edelleenkin kahtia. Englannissa ja Saksassa olisi mahdotonta, että Berlusconin tapainen patologinen talousrikollinen jatkaisi pääministerinä.
– Päämäärien puuttuminen. Siinä kun vanha EU:kin on sisäisesti hajanainen, entinen laajentumiskomissaari Olli Rehn oli innokas ottamaan Turkinkin mukaan EU:hun. Turkissa asuu miljoonia ihmisiä, jotka gallupien mukaan hyväksyvät itsemurhaiskut islamin puolustamiseksi. Onko tarkoitus, että nämä turkkilaiset integroitaisiin EU:ssa asuviin muslimeihin?
– Sanktioitten puuttuminen. EU:n uusissakin suunnitelmissa puhutaan vain siitä, että EU:n komissio voisi antaa lausuntoja jäsenmaiden budjeteista. Entä jos Kreikan valtiovarainministeri käärii torilla kalaostoksensa lausuntopaperin sisään ja vie kotiinsa? Suomen kuntiakin valvotaan paljon tiukemmin.
– Haluttomuus kehittää todellista rakennetta. EU:lla on nykyään ns. presidentti ja ulkoministeri. Kuka muistaa ulkoa ko. henkilöitten nimet? Olisivatko Merkel ja Sarkozy tutumpia nimiä, koska heillä on todellista valtaa.
EU ja Keijo Korhonen
Helppo kysymys ! Vastauskin vaivaton: Römppä-Hermanni ja Lady Gaga.
terv. Vox Populi
EU
EU joustavana yhteistyöelimenä (tehdään sopimuksia, jotka voi purkaa tietyin ehdoin ja jotka sisältävät ennakkomenettelyt erilaisten kriisien varalle) on hyvä juttu. Epämääräisenä byrokraattikeskittymänä, joka jakaa tukia joka suuntaan ja leikki ulkopoliittista mahtia se ei ole hyvä. Itse kaipaisin kyllä kuitenkin myös tiivistä puolustusyhteistyötä.