Eurojärjestelmän imelää viisautta

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Tunnetun suomalaisen ajattelijan mukaan ”jälkiviisaus on viisauden lajeista kaikkein imelin”. Mitähän mahtaisi Havukka-ahon ajattelija pohtia eurojärjestelmän nykymenosta? Poliittisissa päätöksissä on se vika, että ne ovat poliittisia. Suomi oli etunenässä vaatimassa sijoittajien vastuuta eurojärjestelmän pelastamisessa. Se kuulosti todella hyvältä, mutta ei loppupeleissä tarkoittanut mitään. Muutamaa äänestäjää sillä ehkä höynäytettiin, mutta eurojärjestelmän pelastamisen kannalta siitä oli pelkästään vahinkoa.

Vuosi sitten, kun toimintavaihtoehtoja oli vielä jäljellä, olisi Kreikan kriisi pitänyt sammuttaa siten että EKP, komissio, vakausrahasto tai mikä tahansa muu uskottava taho olisi luvannut taata Kreikan olemassa olevat lainat kaikissa olosuhteissa ilman mitään höpinöitä sijoittajien vastuusta. Silloin summa oli vielä pyöreät 400 miljardia euroa ja olisi ollut hallittavissa. Näin menetellen sijoittajille olisi tullut käsitys siitä, että eurooppalaisen valtion lainat hoidetaan kaikissa olosuhteissa eikä paniikkiin ole tarvetta. Irlannin, Portugalin, Italian ja Espanjan lainat olisi koettu jatkossa turvallisiksi, eivätkä korkotasot olisi ponnahtaneet taivaisiin. Matala korkotaso olisi mahdollistanut näiden maiden uudelleenrahoittamisen markkinaehtoisesti ja samalla budjetteja olisi voitu tasapainottaa vimmalla.

Kun Kreikka päästettiin nurin ja se teki vararikon, pelin juoni muuttui lopullisesti. Nyt täysjärkiset sijoittajat eivät enää osta eurooppalaisten kriisimaiden lainoja ja ovat alkaneet karsastaa muidenkin eurovaltioiden lainoja. Jos Kreikka voi kerran mennä nurin, niin mikseivät muutkin valtiot? Kriisivaltioiden lainoja ovat viime kuukausina ostaneet ainoastaan EKP:n rahoituksella kriisimaiden pankit. Se on järkevää, koska niillä ei ole mitään hävittävää. Jos niiden alta kaatuu valtio, ei sillä ole niille enää mitään merkitystä. Kyseessä on perinteinen moraalikato-ongelma.

Eurojärjestelmä natisee taas pahaenteisesti. Kohta rysähtää. Muun muassa Italian ja Espanjan pitkien lainojen korot nousevat tällä hetkellä nopeasti. Ne eivät kelpaa sijoittajille ja tämä voi tulla eurooppalaisille veronmaksajille vielä todella kalliiksi, paljon kalliimmaksi kuin Kreikan pelastaminen lainoja takaamalla vuosi sitten. Loppujen lopuksi EKP:nkin rahat tulevat meidän kaikkien taskusta.

Mitä nyt pitäisi tehdä, että tästä suon silmästä selvittäisiin? Havukka-ahon Konstalla saattaisi kyllä olla joku ajatus, jos hän muilta kiireiltään ennättäisi eurokriisiin paneutumaan. Vai olisiko teillä, hyvät lukijat, jokin toimiva ratkaisu siihen, miten tältä suolta päästäisiin takaisin tukevalle maalle?

Lue Punaista mukia

 

Related Posts