Lain mukaan taloyhtiössä VOI olla isännöitsijä hoitamassa juoksevaa hallintoa. Isännöitsijä ei siis ole välttämätön toisin kuin hallitus.

Vanhan lain ilmaisusta on johdettu hauska sanonta, että isännöitsijä on juoksupoika. Isännöitsijät toki itse luulevat olevansa Kiinan keisareita ja mikä ikävintä, niin uskovat hallitukset ja yhtiökokouksessa istuvat mammat ja papat tilanteessa, jossa joku kaltaiseni risuparta erehtyy yhtiökokouksessa avaamaan suunsa muun kuin kahvin ryystämisen takia.

Turun Sanomissa 8.1. oli peräti mielenkiintoinen juttu siitä, miten jo vuonna 2008 Uudessakaupungissa useassa taloyhtiössä heräsi epäilyjä varojen väärinkäytöksestä. Oikeuteen rikosjuttuna asia meni vasta 2014. 18 taloyhtiön ja kahden pankin epäillään menettäneen yli 600.000 euroa. Kaksi taloyhtiötä ei jäänyt odottamaan rikosprosessia, vaan hakivat vahingonkorvauksia siviilikanteena jo 2012. Näitten vahingonkorvausten jälkeen isännöintitoimiston konkurssipesä on tyhjä, joten lisää korvauksia ei ole tulossa. Muitten taloyhtiöitten hallitukset seisoivat kai isännöitsijänsä takana viimeiseen puuttuvaan kuittiin asti.

Peräti paljon ihmettelen tämän maan taloyhtiöitten hallituksia ja tilintarkastajia. Millään muulla ei näytä olevan mitään väliä kuin sillä, että yhtiökokouksessa kerran vuodessa hallituksen arvovallan naurettava ja perin näennäinen fasadi säilyy. Myös tilintarkastajia voi ihmetellä.

Kun hallitus ei vuosikausiin ole läsnä yhtiökokouksessa ja osakkaat istuvat talon asioista HO:ssa, toimintakertomuksessa lukee yhtiön toiminnan jatkuneen tavalliseen tapaan. Tarkoittaako tämä, että toimintakertomus antaa oikean ja riittävän tarkan kuvan yhtiön toiminnasta? Olen nähnyt jopa sellaisen paperin, jossa tilintarkastajat erikseen myöntävät hallituksen toimineen väärin, mutta varsinaisessa lausunnossaan esittävät vastuuvapautta.

Turussa eräs isännöitsijä hukkasi osakasrekisterin, mikä on peräti valitettava asia, koska omistusoikeus osoitetaan nimenomaan osakasrekisterin avulla. Osakekirjat eivät tietenkään olleet turvapainettuja. Erään isännöinti- ja tilitoimiston asiakkaiden tositteet palkkakuitteja myöten makasivat rappukäytävässä ja isännöitsijä itse oli ”sairaslomalla” pari kuukauden pätkissä, etten sanoisi putkissa.

Sairaslomat ovat luonnollisia, sillä isännöitsijät saavat jouluisin melkoisen määrän pulloja, jotka tuskin sisältävät muumilimsaa. En tiedä tulevatko kaikki pullot pelkästään kiitollisilta asukkailta, vai olisiko joukossa jopa joku remontintekijä.

Viime kesänä huusholliin kannettiin erään lähiön isannöinti- ja huoltofimasta kirje, jossa luki tämäntapaista:   

”… [talo]yhtiöt pystyvät maksamaan ne [ylim. maksuja isannöinti- ja huoltofimaan] kassoistaan eli asukasosakkailta ei ole tarvetta periä ylimääräisiä maksuja.”

ja

”Parantaakseen henkilöstön työilmapiiriä on hallitus päättänyt aloittaa [isännöinti- ja huoltofiman] koko henkilöstöä koskevan työhyvinvointia parantavan koulutusohjelman.”

Kirjeessä hämmästyttää pari asiaa. Ensinnäkin osakkaat omistavat taloyhtiön, joka saa tuloja lähinnä vain vastikkeista. Jos taloyhtiöltä tarvitaan lisää rahaa, kyllä se välillisesti otetaan osakkailta.

Toinen sitaatin kohta on vielä ikävämpi. Lähiöissä on paljon ongelmia ja yksi niistä on ns. alueisännöinti. Saman lähiön taloyhtiöt ovat perustaneet huoltoyhtiön, sitoneet siihen rahaa ja sitoutuneet siten sitä käyttämään. Tällaisessa alueisännöintifirmassa voidaan elää kuin pellossa.

Alueisännöinti on täysin tarpeeton käsite. Itse asun talossa, jonka huoltomies asuu 30 km:n päässä, mikä lienee pk-seudulla tavallinenkin etäisyys.

Mihinkään isännöintitoimistoon on turha sitoutua. Olen itse ollut irtisanomassa kahtakin isännöitsijää eikä irtisanomiseen totisesti tarvittu mitään ”työhyvinvointia”. Pelkät potkut riittivät vallan mainiosti.