Järjestäytyneisyys ja korruptoimattomuus ovat oleellisia vahvan yhteiskuntaidentiteetin syntymisessä, luovat ihmisten motivaatiota pitkäjänteiseen taloudelliseen toimintaan, ja synnyttävät keskinäisen luottamuspääoman. Sama koskee myös yrityksiä ja yhteisöjä.

Sijoittajan on vaikea seurata sitä, kuinka reilua toiminta on yritysten sisällä, ja miten yritykset tässä suhteessa poikkeavat toisistaan. Salkkuaan kansainvälisesti hajauttavalla on sen sijaan käytössään työkaluja. Transparency International järjestön ylläpitämä Corruption perception index antaa hyvää tietoa siitä, miten korruptoimaton ja järjestynyt kyseinen yhteiskunta on. Suomi sijoittuu vertailussa hyvin. Oleme kärkisijalla.

Maailman 41 vähiten korruptioitunutta maata (Lähde: Transaprency International)

Mitkä ovat ne tekijät jotka ovat vaikuttaneet siihen, että pärjäämme vertailussa näin hyvin? Yksi syy on historia. Pohjoismainen taustamme ja suuriruhtinaskunnan aika, jolloin suomalainen erillinen identiteetti tukeutui paikalliseen lainsäädäntöön ja sen pohjalta rakennettuihin instituutioihin, parlamentteihin, hallitukseen ja virastoihin, olivat tärkeitä tekijöitä. Omia sääntöjä ja niiden pohjalta rakennettua keskinäisen kunnioituksen yhteiskuntaa puolustettiin mustasukkaisesti.

Median toiminta on keskinäisen luottamuksen rakentamista

Mutta historia ei kerro sitä, miten hyvin järjestäytynyt toiminta pysyy ja pidetään. Tärkein tekijä on tällä hetkellä mielestäni julkisuus. Media pitää herkästi esillä korkeimman poliittisen- ja yritys- johdon korruptiotapauksia. Ja hyvä niin. Keskinäinen luottamus on arvona niin tärkeä, että mikään muu asia ei voi pyhittää korruptiota. Yritysten sisäinen ja yhteiskunnan toiminta perustuvat luottamukseen, ja asiaan kannattaa puuttua aina, jos korkein johto rikkoo yhteisiä pelisääntöjä. Muun yhteiskunnan toiminta seuraa sitten perässä, jos korkeimman johdon moraalista huolehditaan.

Säännöt sisäistetään vähitellen tavoiksi ja moraaliksi

Kaoottisen epäoikeudenmukaisuuden tilaan, korruptoituneiden hyvä veli verkostojen varaan vajonnut yritys tai yhteiskunta tarvitsee yksityiskohtaiset säännöt ja tarkan seurannan. Säännöt sisäistyvät vähitellen moraalikäsityksiksi ja tavoiksi.

Keskinäiseen luottamukseen liittyy tekijöitä, joita ei voi lainsäädännöllä rakentaa

Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa on muitakin tekijöitä kuin lainsäädäntö ja säännöt.

Peräänkuulutamme yrityksiltä lainsdäädännön ylittävää yhteiskuntavastuuta. Näin on tehty ennenkin. Yhteiskuntavastuuta vaadittiin 1970- luvulla. Valtio lähti tuolloin mukaan yritystoimintaan näyttämään mitä yhteiskuntavastuu merkitsee ja malliesimerkiksi perustettiin television kuvaputkia valmistava Valco, jonne palkattiin sosiaalisesti syrjäytyneitä. Kokeilut päättyivät laajalti katastrofiin.

Tänä päivänä osakeyhtiölakiin on kirjattu "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.". Eivätkä yritykset yleensä koskaan yhtiöjärjestyksessään kerro, että olisi muuta tarkoitusta kuin voiton tavoittelu. Osakkeenomistajat voivat haastaa hallituksen korvausvastuuseen, jos yhteiskuntavastuu asetetaan osakkeenomistajan arvon edelle. Yhteiskuntavastuuta toteutetaan vain, jos se edistää osakkeenomistajan arvoa.

Ja useimmiten yhteiskuntavastuu ja voiton tavoittelu ovat yhteneviä päämääriä. Työntekijät ja asiakkaat pitävät sellaisista yrityksistä, joissa toteutuu korkea moraali. Mutta lainsäädännössä ei ole, eikä sinne tulekaan laittaa, mainintaa yhteiskuntavastuusta. Korkea moraali on tässä tapauksessa tapakulttuuria ja keskinäistä luottamusta. Sitä ei voi lainsäädännöllä parantaa.