Muutamia havaintoja viikon Kiinanmatkalta.

Talous on tulossa vaikeaan tilanteeseen. Yritysten kannalta tilanne on hyvin kahtiajakoinen. Valtion jollakin tavoin tukemilla aloilla rahaa on ylen määrin. Vientiteollisuus on sensijaan suurissa vaikeuksissa. Hintataso on noussut eikä tehokkuus ole pysynyt perässä. Monet indikaattorit kuten sähkönkulutus ja lentorahtien määrät (40% alle viimevuotisen ensimmäisessä kvartaalissa) indikoivat samaa. Suuret tunnetut yritykset , monasti länsiyhteyksillä, pyörivät vielä jotenkuten, mutta pienyrityksillä on suuria vaikeuksia. jotkut omistajat jotka ovat jo ehtineet rikastua panevat yksinkertaisesti lapun luukulle – miksi tapella kun rahaa on jo vaikka hevoset söisivät? Keskuspankin viimeviikkoiset päätökset alentaa keskeisiä korkoja on osoitus siitä että tilanne on hyvin tiedostettu myös poliittisella tasolla. Korko onkin hyvä työkalu, ja alentamisvaraa on vielä paljon. Mutta auttaako se, kun kustannustaso on esim. Malesiaa korkeampia (ja siellä sentään osataan englantia).

Valtion ohjaamilla markkinoilla on rahaa, mutta paljon tehottomutta. Sopimukset ohjataan valtion suosikkiyhtiöiden kautta tiedonsiirron nimissä, mutta tulos taitaa usein jäädä ohueksi.

Myös jokapäiväisessä elämässä näkee ratkaisuja jotka olisivat länsimaissa mahdottomia. Junalipun tarkastamiseen tarvitaan kolme henkilöä: Ensimäinen katsoo onko kyseessä oikea lippu (ja ulkomaalaisen tapauksessa tarkastaa passin ja että lippu on ostettu samalle passinumerolle), toinen lyö leiman lippuun, kolmas stanssaa reiän. Tällä toimituksella päästään odotushalliin jossa toiset virkailijat säätelevät koska pääsee perongille. Väkimäärän takia näitä eri jonoja on tietenkin lukuisia. Varmuuden vuoksi liput tarkastetaan vielä junassa ja junasta noustaessa jos joku olisi kuitenkin päässyt livahtamaan maksamatta junaan.

Kiinan muurin oppaalla on yliopistotutkinto matematiikassa ja fysiikassa, mutta työskentelee matkaoppaana koska koulutusta vastaavaa työtä ei Pekingissä löydy. Jos haluaa alan töitä "pitää olla kaksi tohtorintutkintoa".

Entä autokanta: Länsimaista! VW, Audi, BMW, muutamia japseja ja joitakin harvoja kotimaisia. Pitänee miettiä tuotta Great wall motor – osaketta uudestaan. Eivätkä nämä ole mitään pikkukotteroita vaan esim. BMW750L (pidennetty malli) on hyvin tavallinen.

Tarvitaan siis kivuliaita sopeutumistoimia lähivuosina. Asuntojen hinnat ovat karannet taivaisiin (kuulostaako tutulta). Keskipalkkaiselta perheeltä tarvitaan kymmenen vuoden ansiot asunnon ostamiseksi tällä seudulla. Keskipalkka lienee n. 4000 RMB paikkeilla (n. 500€) kuukaudessa. Veikkaan että soputuminen ei suju ongelmitta. Toinen asia on sitten koska ongelmien syvyys tulee ilmi – tänä vuonna vai vasta parin vuoden kuluttua?

Lisää vaikeusastetta tulee ikärankeen takia. Kiinan asukkaiden keski-ikä nousee nopeasti.

Potentiaaliakin toki on, kunhan tuottavuudessa päästään hieman paremmalle tasolle. En siis ukso Kiinan toimivan kovin hyvänä kasvumoottorina lähivuosina.