Kirjataanko alas?
Kreikan jo käytyä pariinkin kertaan järjestämässä velkojaan tulee nopeasti mieleen EU:n talouskomissaari Olli Rehnin viime kevään sanat: "Me emme voi ratkaista kriisiä pinomalla uutta velkaa vanhan päälle, mikä on jo vahingoittamassa meidän talousnäkymiä." Tarkkaavaiset lukijat havaitsevat, että tuon ensimmäisen lauseen hän toisti osapuilleen sanasta sanaan varsin hiljattain. Kreikan kohdallahan kuitenkin tehtiin niin, että uutta velkaa pinottiin vanhan päälle. Vain velkapyramidin rakennusfirma vaihtui.
Vaan sisäistääkö talouskomissaari nyt itsekään aivan täysin, mitä hän on ajamassa takaa? Nyt kun tukiluukulla norkoaa Kypros, jonka uuden velan vanhan päälle pinotessa pyramidi saavuttaa "kreikkalaiset korkeudet" (n. 145% velkaisuusasteen) ja tätä pitävät kestämättömänä niin kansainvälinen valuuttarahasto IMF kuin monet euromaan valtiovarainministeritkin. Sen sijaan Euroopan komissio ja Kyproksen tuore valtiovarainministeri Michalis Sarris ovat sitä mieltä, että tehdään nyt sitten kerrankin oikein kunnon velkakeko. Kyproksen pankit menivät huonoon kuntoon, kun Kreikan velkasaneerauksia rustattiin; heillä kun oli paljon näitä Kreikan velkapapereita ostettuna. Toisin sanoen Hölmölässä saksitaan jälleen kerran peittoa jalkopäästä.
Miten ollaan mahdettu pohtia sitä mahdollisuutta, että Kyproksenkin kohdalla joudutaan sitten velkajärjestelyihin myöhemmin? Jos nyt venäläisten oligarkkien ei sovi menettää sijoituksiaan kyproslaisissa pankeissa niin onko eurokansalaiset paljon otollisempi kohde? Vai leikitäänkö tässäkin ensin muutaman kymmenen vuoden maturiteettiajoilla, joista ensimmäiset vuodet ovat koroista ja lyhennyksistä vapaita? Valtiokonttorissa laskeskellaan jo, mihin Kreikastakin saatavat korkotulot oikein käytetään. Pari tulevaisuusselvitystä lisää, kiitos.
Toistaiseksi komissio on kuitenkin saanut painella hymyissä suin kriisikokouksissaan, mutta uusia ideoita tämän velkapinoilun saralla on jo kehitteillä. Italian viiden tähden liikkeen Giuseppe Grillo rupesi hahmottelemaan jo vallan maltillisia keinoja. Hänen mukaansa Italia ostaa ulkomailla olevat velkapaperit takaisin (hintaa hän ei kertonut, mutta tokkopa tulee mikään erinomainen tarjous) ja nämä sitten kuoletettaisiin. Italialla on tuota ulkomailla lymyilevää velkaa osapuilleen 700 miljardin euron edestä. Jos siis Grillo porukoineen tarjoaa vaikka ruhtinaalliset 100 miljardia näistä niin Italian velkaisuusaste putoaa kauniisti sinne 1600 miljardin korville. Se tietäisi Italiankin julkisen velan asteen painumista niukalti alle sadan prosentin. Vaihtoehtona on tietty se, ettei velkojat halua edes tuota 100 miljardia. Se on sitten liiran paikka.
Kommunistitaustainen Bersani PD-puolueesta yrittää vielä kovin uhmakkaasti painostaa Grillon porukkaa yhteistyöhön. Bersanin mukaan muussa tapauksessa kaikki lähtevät kotiin. Grillo vastasi puolestaan, että näillä keikailijoilla on vielä puoli vuotta aikaa patsastella parrasvaloissa, mutta sitten se loppuu. Tämä voisi viitata uusintavaaleihin valmistautumiselta. Grillo on kuitenkin ollut arvoituksellisen vähäsanainen, mutta jos hän pysyttäytyy vaaliohjelmassaan ja aikoo todella repiä kappaleiksi "vanhan korruptoituneen hallinnon" ja hän saa siihen italialaisten tuen niin melko mielenkiintoinen kesä taitaa olla tiedossa.
Markkinoilla tätä visiota ei olla kuitenkaan ostettu. Vilkaisin mielenkiinnosta, miten esimerkiksi Unicredit ja Intesa Sanpaolo ovat menestyneet kurssipuntareillaan vaalien jälkeen. -18,5% ja -19,1% samaisessa järjestyksessä. Lainakorot ovat käyttäytyneet kuitenkin maltillisesti ja markkinoiden huomio on Fedin ja BoJ:n elvytyspuheissa, Euroopassa lienee Draghin taika vielä voimissaan.
Draghilta voi toki odottaa uutta väliintuloa, eikä välttämättä enää riitä mitkään kaunopuheet. Nimittäin jos tuo Grillon kuvio etenee edes osittain siihen suuntaan mihin kieltämättä railakkaalla mielikuvituksella päädyin niin sitä ei ole pelkästään puolen biljoonaa euroa luottotappioita tulossa. Siinä käy hyvin äkkiä niin, että Espanjassa joku paikallinen matadori rupeaa pistämään Twitterin ja Facebookin kuumaksi ja euroalue saa lisää näitä maltillisia kavereita lainsäätäjien armoitettuun joukkoon.
Case Rehn
Toisinaan minua harmittaa aivan vietävästi suomalaisen talouskomissaarin esilletulot, kaiketi se on jonkinlaista kollektiivista kansallista myötähäpeää. Informoidessa Rehnin seikkailuista tyylistä tulee kieroutuneen huumorin sävyttämää, jos kohta sen pitäisi tehdä ainakin selväksi se, että "irtisanoudun" rajusti hänen opeistaan. Jeremy Wagner kävi hän kirjoittamassa kolumnin, jossa hän niinikään ruotii Rehnin merkitystä tässä euroalueen kriisissä. "Herra Rehniä ei pitäisikään ottaa enää vakavasti, mutta voihan häntä onnitella hyvästä viihdearvosta."
Kypros voisi hyvinkin toimia esimerkkinä
Tuo kyproksen tilanne on minusta mahdollisuus. Jos Kyprokselle annetaan reilut ehdot ja jos sitten Kypros ei noudata noita ehtoja, niin jätetään auttamatta. Kypros voisi muodostaa erinomaisen opettavaisen esimerkin siitä, mitä tarkoittaa ero Eurosta ja miten se toteutetaan ja mitä se tarkoittaa kyseisen maan kansalaisille. Esimerkki sekä hyvässä että pahassa – riippuen siitä miten prosessi etenee ja mitkä ovat seuraukset.
Niinpä
—- Tuo kyproksen tilanne on minusta mahdollisuus. Jos Kyprokselle annetaan reilut ehdot ja jos sitten Kypros ei noudata noita ehtoja, niin jätetään auttamatta. Kypros voisi muodostaa erinomaisen opettavaisen esimerkin siitä, mitä tarkoittaa ero Eurosta ja miten se toteutetaan ja mitä se tarkoittaa kyseisen maan kansalaisille. ——
Aika samaa mieltä. Olisi varmasti kiintoisa ja terveellinen ekskursio kaikille, jos Kypros lähtisi eurosta. Totta kai se olisi kova tälli luottamuspulan iskiessä taas rajusti euroa kohtaan, mutta samalla saisimme nähdä sen seuraukset eroavalle maalle.
Heikki
Kyproksen tila
Tässä kohtaa muistuttaisin, että eri euromaat ovat toki hyvinkin erilaisia. Kyproksenkin ongelmat räjähtivät käsiin europäättäjien (t)armosta. Kaavaillun tukipaketin suurin osa on kuitenkin pankkien pääomitusta varten niiden jouduttua nielemään valtavat tappiot Kreikan lainojen alaskirjauksesta.
On hyvin vaikea tietenkään tehdä kovin varmoja arvailuja, miten erossa kävisi. Todennäköisesti jos Kyprokselle kuitenkin
lainataanlahjoitetaan rahaa niin sitä pienemmäksi käyvät mm. venäläisten oligarkkien tappiot. Ja mitä pienemmiksi ne käyvät niin sitä anteeksiantavaisempia rahoittajat kuitenkin ovat. Kyproksella on kuitenkin oma imunsa verosuunnittelun ja suoranaisen veronkierron rahan suhteen. Mutta jos tämä imu ei riitä niin silloin maa olisi ongelmissa, eroaa se ennen tai jälkeen euromaiden lahjoituksen.Lienee kuitenkin lapsellista odottaa, että vajaassa kuukaudessa porukallakaan saadaan selvyyttä saaren holding-yhtiöistä, trusteista tai muista tämän "alan" toiminnasta. Auditoinnin tuloksen oletan siksi olevan juuri sellainen kuin sen "halutaankin" olevan.
Venäläisten rahat
Kaikki puhuvat venäläisten rahoista mutta onko niitä siellä?
Jos ne ovat rahamuodossa, niin eiköhän vnäläiset ole ne nostaneet pois jo tai sitten ostaneet Saksan valtion velkapapereita. Nehän eivät mene pankkien taseeseen.
Mikäli he ovat omistajina pankeissa, niin joka tapauksessa sijoitus taitaa olla huono.
Jos he ovat ostaneet huviloita niin ei ne mihinkään sieltä lähde olkoon valuutta mikäm tahansa.
Itseäni ihmetyttää tämä keskustelu. Ikäänkuin ne venäläiset eivät olisi jo siirrelleet niitä rahoja johonkin turvaan. He ovat fiksuja, he ovat selvinneet Venäjän myllerryksessä rikkaina ulos.
Anteeksianto ja vaaralliset miehet
Ehkäpä Olli Rehnin logiikka onkin paljon yksinkertaisempaa, eikä kyse olekaan velan pinoamisesta vanhan päälle (esim. Kreikan tapauksessa), vaan siitä, että vanhoja velkoja alaskirjataan sitä mukaa kuin uutta velkaa annetaan: velkamäärä ei siis kasvakaan… Kyproksen tapauksessa liikkeellä tosin voi olla hieman kovaotteisempia sijoittajia ja pesijöitä.
Näinhän ne lapsetkin joskus toimivat "Afrikan tähteä" pelatessaan: Kun rosvo vie rahat, reilu kasööri jakaa lisää, jotta kaikki voivat jatkaa peliä.
Tulipa muuten mieleeni, onkohan liikkellä jo uusia listoja maailman vaarallisimmista miehistä. Viimeksi Barack Obama, jota Hannu Lehtilä tarjosi malliksi EU:lle, oli kuudentena ja Timo Soini seitsemäntenä… Löytyisiköhän Italiasta jo varteen otettava kilpailija? Ellei peräti EU:n ytimestä?