Kuva talouspolitiikan ajokortissa.

Jos kuva olisi Björn Wahlroosin, Lauri Uotilan, Jaakko Kianderin, Leif Fagernäsin, Sauli Niinistön, Sirkka Hämäläisen tai Jouko Skinnarin. Miten talous makaisi? Olisiko vastuu yhdelle liian suuri? Kun ihmisillä on vankka kuva siitä miten asioiden tulisi olla olisiko asiat tasapainossa. Onko parempi, että on monta kokkia eikä kukaan tunnusta keittäneensä soppaa mikäli se ei maistu.

Voidaan syyttää Greenspania alhaisista koroista ja jenkkien asuntoluototuksen kuplimisesta, mutta onko se turhan iso risti yhdelle miehelle. Yksinkö se sen keitti kasaan ja veti vielä välistä?

Kun järjestelmistä ja puolueista puhutaan niin ahneus lienee kattava arvo laidasta laitaan. Eikä siinä taida välistäveto tuntematon käsite olla.

Aiemmin kommentoin toista artikkelia liikenne termein. Ne sopivat talouteen varsin hyvin. Liikenteessä mennään liian lyhyillä turvaväleillä. Taloudessakin. Luotetaan siihen, että se edessä menevä jatkaa samaa vauhtia hamaan tappiin. Tuijotetaan edessä menevää ja unohdetaan ympäristö. Toisaalta talouden päät kansakunnan kaapin päältä ajavat talouden korkeasuhdanteessa lähivaloilla sellaisella nopeudella ettei abs:ssätkään auta, kun reaktionopeus ei ole synkassa vauhdin kanssa.

Mikähän vaihe nyt on menossa? Ehkä pitkät päällä. Kerrankin näkyy eikä mitään edessä. Talla pohjaan. Ainoo vaan ettei tuntemattomalla tiellä tajua, että nyppylän jälkeen voi tulla alamäki ja jyrkkä mutka. Miksi sellaiseen tilanteeseen pitää mennä talla pohjassa? Ehkä siksi, että yritetään ottaa kiinni menetettyä aikaa. Taloudessakin on rajut odotukset ja kiire ottaa menetykset takaisin.

Sääli, että äänestäjille on pakko makeilla ja yrittää venyttää omaa kautta pylvästalossa. Olisi hyvä kuulla joskus miten poliitikot määrittävät sanan palkka. Onko se raha jolla pitäisi tulla toimeen työnsä ympäristössä? Pitääkö sen olla suhteessa hyödykkeisiin vai siihen mitä saa aikaiseksi. Paljonko palkassa on hajurakoa? Pitääkö palkan olla ammattiryhmittäin vai pitäisikö huonolla olla huono palkka postista riippumatta ja päinvastoin? Kuka purkaisi tabut taloudesta? Miksei asioista voida puhua raadollisemmin, kun perusteet taloudellisille vaatimuksillekin ovat usein raadolliset.

Jos kuva olisi Björn Wahlroosin, Lauri Uotilan, Jaakko Kianderin, Leif Fagernäsin, Sauli Niinistön, Sirkka Hämäläisen tai Jouko Skinnarin. Miten talous makaisi? Olisiko vastuu yhdelle liian suuri? Kun ihmisillä on vankka kuva siitä miten asioiden tulisi olla olisiko asiat tasapainossa. Onko parempi, että on monta kokkia eikä kukaan tunnusta keittäneensä soppaa mikäli se ei maistu.

Voidaan syyttää Greenspania alhaisista koroista ja jenkkien asuntoluototuksen kuplimisesta, mutta onko se turhan iso risti yhdelle miehelle. Yksinkö se sen keitti kasaan ja veti vielä välistä?

Kun järjestelmistä ja puolueista puhutaan niin ahneus lienee kattava arvo laidasta laitaan. Eikä siinä taida välistäveto tuntematon käsite olla.

Aiemmin kommentoin toista artikkelia liikenne termein. Ne sopivat talouteen varsin hyvin. Liikenteessä mennään liian lyhyillä turvaväleillä. Taloudessakin. Luotetaan siihen, että se edessä menevä jatkaa samaa vauhtia hamaan tappiin. Tuijotetaan edessä menevää ja unohdetaan ympäristö. Toisaalta talouden päät kansakunnan kaapin päältä ajavat talouden korkeasuhdanteessa lähivaloilla sellaisella nopeudella ettei abs:ssätkään auta, kun reaktionopeus ei ole synkassa vauhdin kanssa.

Mikähän vaihe nyt on menossa? Ehkä pitkät päällä. Kerrankin näkyy eikä mitään edessä. Talla pohjaan. Ainoo vaan ettei tuntemattomalla tiellä tajua, että nyppylän jälkeen voi tulla alamäki ja jyrkkä mutka. Miksi sellaiseen tilanteeseen pitää mennä talla pohjassa? Ehkä siksi, että yritetään ottaa kiinni menetettyä aikaa. Taloudessakin on rajut odotukset ja kiire ottaa menetykset takaisin.

Sääli, että äänestäjille on pakko makeilla ja yrittää venyttää omaa kautta pylvästalossa. Olisi hyvä kuulla joskus miten poliitikot määrittävät sanan palkka. Onko se raha jolla pitäisi tulla toimeen työnsä ympäristössä? Pitääkö sen olla suhteessa hyödykkeisiin vai siihen mitä saa aikaiseksi. Paljonko palkassa on hajurakoa? Pitääkö palkan olla ammattiryhmittäin vai pitäisikö huonolla olla huono palkka postista riippumatta ja päinvastoin? Kuka purkaisi tabut taloudesta? Miksei asioista voida puhua raadollisemmin, kun perusteet taloudellisille vaatimuksillekin ovat usein raadolliset.

Related Posts

"Minä voinkin ottaa nämä rahat"
Yhteiskunta

Mikro- ja makrotason horisontaaliset tulonsiirrot

Terve yhteiskunta pitää huolta kaikista jäsenistään. Siihen tarvitaan myös tulonsiirtoja. Perinteisesti oikeistossa tulonsiirtoja pyritään kutistamaan kun taas vasemmistossa niitä halutaan lisätä. Tulonsiirrot ovat tarpeellisia, mutta

Sijoittaminen

Suomalaisten yritysten tunnusluvut löytyvät piksun työkalut valikosta

Suomalaisten yritysten tunnusluvut on laskettu valmiiksi piksun TYÖKALUT -> ARVOSTUSKERTOIMIA sivulle:

S/P%  =  (S)ales per (P)rice.    Liikevaihto suhteessa markkina-arvoon (milj.) prosentteina. Joidenkin yritysten tekemä lisäarvo

Yhteiskunta

Yrittäjästatuksella (esim toiminimellä) toimimista helpotetaan ja sähköiset alustat voivat tarjota yrittäjästatuksella toimiville urakoita

Euroopan unioni on säätänyt alustatyödirektiivin, jonka mukaan alustatyötä (ja muita urakoita) tulee voida tehdä niin yrittäjänä kuin työsuhteessakin.

Monet maat, kuten Suomi, ovat pyrkineet pakottamaan kansalaisiaan

Sijoittaminen

Euroopan keskuspankin mukaan kulta on hyvä arvon säilyttäjä silloin kun ajat ovat levottomat

Euroopan keskuspankki kertoo raportissaan sijoittajille tärkeää informaatiota kullan soveltuvuudesta sijoitusinstrumentiksi:

Fyysinen kulta on antanut hyvää suojaa osakemarkkinoiden volatiliteettiä, talouspolitiikan äkkikäänteitä ja geopoliittisia riskejä vastaan.
Turvallisimpia