Kuva talouspolitiikan ajokortissa.

Jos kuva olisi Björn Wahlroosin, Lauri Uotilan, Jaakko Kianderin, Leif Fagernäsin, Sauli Niinistön, Sirkka Hämäläisen tai Jouko Skinnarin. Miten talous makaisi? Olisiko vastuu yhdelle liian suuri? Kun ihmisillä on vankka kuva siitä miten asioiden tulisi olla olisiko asiat tasapainossa. Onko parempi, että on monta kokkia eikä kukaan tunnusta keittäneensä soppaa mikäli se ei maistu.

Voidaan syyttää Greenspania alhaisista koroista ja jenkkien asuntoluototuksen kuplimisesta, mutta onko se turhan iso risti yhdelle miehelle. Yksinkö se sen keitti kasaan ja veti vielä välistä?

Kun järjestelmistä ja puolueista puhutaan niin ahneus lienee kattava arvo laidasta laitaan. Eikä siinä taida välistäveto tuntematon käsite olla.

Aiemmin kommentoin toista artikkelia liikenne termein. Ne sopivat talouteen varsin hyvin. Liikenteessä mennään liian lyhyillä turvaväleillä. Taloudessakin. Luotetaan siihen, että se edessä menevä jatkaa samaa vauhtia hamaan tappiin. Tuijotetaan edessä menevää ja unohdetaan ympäristö. Toisaalta talouden päät kansakunnan kaapin päältä ajavat talouden korkeasuhdanteessa lähivaloilla sellaisella nopeudella ettei abs:ssätkään auta, kun reaktionopeus ei ole synkassa vauhdin kanssa.

Mikähän vaihe nyt on menossa? Ehkä pitkät päällä. Kerrankin näkyy eikä mitään edessä. Talla pohjaan. Ainoo vaan ettei tuntemattomalla tiellä tajua, että nyppylän jälkeen voi tulla alamäki ja jyrkkä mutka. Miksi sellaiseen tilanteeseen pitää mennä talla pohjassa? Ehkä siksi, että yritetään ottaa kiinni menetettyä aikaa. Taloudessakin on rajut odotukset ja kiire ottaa menetykset takaisin.

Sääli, että äänestäjille on pakko makeilla ja yrittää venyttää omaa kautta pylvästalossa. Olisi hyvä kuulla joskus miten poliitikot määrittävät sanan palkka. Onko se raha jolla pitäisi tulla toimeen työnsä ympäristössä? Pitääkö sen olla suhteessa hyödykkeisiin vai siihen mitä saa aikaiseksi. Paljonko palkassa on hajurakoa? Pitääkö palkan olla ammattiryhmittäin vai pitäisikö huonolla olla huono palkka postista riippumatta ja päinvastoin? Kuka purkaisi tabut taloudesta? Miksei asioista voida puhua raadollisemmin, kun perusteet taloudellisille vaatimuksillekin ovat usein raadolliset.

Jos kuva olisi Björn Wahlroosin, Lauri Uotilan, Jaakko Kianderin, Leif Fagernäsin, Sauli Niinistön, Sirkka Hämäläisen tai Jouko Skinnarin. Miten talous makaisi? Olisiko vastuu yhdelle liian suuri? Kun ihmisillä on vankka kuva siitä miten asioiden tulisi olla olisiko asiat tasapainossa. Onko parempi, että on monta kokkia eikä kukaan tunnusta keittäneensä soppaa mikäli se ei maistu.

Voidaan syyttää Greenspania alhaisista koroista ja jenkkien asuntoluototuksen kuplimisesta, mutta onko se turhan iso risti yhdelle miehelle. Yksinkö se sen keitti kasaan ja veti vielä välistä?

Kun järjestelmistä ja puolueista puhutaan niin ahneus lienee kattava arvo laidasta laitaan. Eikä siinä taida välistäveto tuntematon käsite olla.

Aiemmin kommentoin toista artikkelia liikenne termein. Ne sopivat talouteen varsin hyvin. Liikenteessä mennään liian lyhyillä turvaväleillä. Taloudessakin. Luotetaan siihen, että se edessä menevä jatkaa samaa vauhtia hamaan tappiin. Tuijotetaan edessä menevää ja unohdetaan ympäristö. Toisaalta talouden päät kansakunnan kaapin päältä ajavat talouden korkeasuhdanteessa lähivaloilla sellaisella nopeudella ettei abs:ssätkään auta, kun reaktionopeus ei ole synkassa vauhdin kanssa.

Mikähän vaihe nyt on menossa? Ehkä pitkät päällä. Kerrankin näkyy eikä mitään edessä. Talla pohjaan. Ainoo vaan ettei tuntemattomalla tiellä tajua, että nyppylän jälkeen voi tulla alamäki ja jyrkkä mutka. Miksi sellaiseen tilanteeseen pitää mennä talla pohjassa? Ehkä siksi, että yritetään ottaa kiinni menetettyä aikaa. Taloudessakin on rajut odotukset ja kiire ottaa menetykset takaisin.

Sääli, että äänestäjille on pakko makeilla ja yrittää venyttää omaa kautta pylvästalossa. Olisi hyvä kuulla joskus miten poliitikot määrittävät sanan palkka. Onko se raha jolla pitäisi tulla toimeen työnsä ympäristössä? Pitääkö sen olla suhteessa hyödykkeisiin vai siihen mitä saa aikaiseksi. Paljonko palkassa on hajurakoa? Pitääkö palkan olla ammattiryhmittäin vai pitäisikö huonolla olla huono palkka postista riippumatta ja päinvastoin? Kuka purkaisi tabut taloudesta? Miksei asioista voida puhua raadollisemmin, kun perusteet taloudellisille vaatimuksillekin ovat usein raadolliset.

Related Posts

Yhteiskunta

Yksityinen sektori on hylkäämässä työntekijöiden ja työnantajien kollektiivisen vastakkainasettelun

Yksityisen sektorin työntekijät eivät koe järjestäytymistä järkevänä ja Suomessa työmarkkinajärjestöihin kuuluminen vähenee kaiken aikaa selviää Anders Kjellbergin artikkelista ”Changes in union density in the Nordic

Sijoittaminen

Koneoppimiseen perustuvaa osakevalintaa testattiin Q1 2025 aikana

Piksu toimituksen koneoppimiseen perustuva kokeilusalkku (kuva) voitti alkuvunna vertailuindeksinsä (OMX Nordic 40) noin seitsemällä prosentilla, mutta jäi silti melkein kolme prosenttia tappiolle.

Salkkuun valitaan kvartaaleittain koneoppimisen

Yhteiskunta

Noin 40% kotitalouksista omistaa keskimäärin 6000€ varallisuutta/kotitalous

Tilastokeskuksen mukaan mediaanikotitaloudella oli 96 000 euroa nettovarallisuutta. Nettovarallisuuden reaaliarvo laski 21 prosenttia edellisestä, kolmen vuoden takaisesta tilastopäivityksestä ja kansa on nyt köyhimmillään 20 vuoteen.