Hallituksen eilen esittelemään kokonaisuuteen kuului sunnuntaityöstä maksettavan ylimääräisen korvauksen kutistaminen 100 prosentista 75 prosenttiin. Käytännössä tämä laskee sunnuntaista maksettavaa palkkaa siis 12,5%:lla, mikä lyhyellä tähtäimellä laskee jonkin verran sunnuntaityötä tekevien kokonaisansiotasoa, mikä puolestaan ymmärrettävästi harmittaa paljon sunnuntaityötä tekeviä. Yleisemmällä tasolla tämä koko viikon työtä ajatellen keskimäärin noin 3%:n luokkaa oleva palkan alentuminen tulee pitkällä tähtäimellä kuitenkin kompensoitumaan peruspalkassa, jolloin keskimääräistä vähemmän sunnuntaityötä tekevät ajan myötä käytännössä vain hyötynevät muutoksesta – vaikka siis toimisivatkin sunnuntaityötä vaativilla aloilla. Näin ollen muutoksen varsinainen merkitys vähänkin pidemmällä tähtäimellä on mielestäni aivan muualla kuin kuin kokonaistyökustannusten muutoksessa.
Olen monesti ihmetellyt, miksi sunnuntaityöstä maksetaan niin suurta lisäkorvausta, kun taas toisesta tavalliseen viisipäiväiseen kuuluvasta vapaapäivästä eli lauantaista ei kuulu lakisääteisesti lainkaan lisäkorvausta. Tämä saa aikaan sen, että joillakin työpaikoilla lauantaivuoroja vältellään, kun taas sunnuntaivuoroja oikein janotaan. En näe tälle käytännölle juuri muuta syytä kuin kuusipäiväisen työviikon henkisen perinnön, joka vaivaa typerän konkreettisella ja sekavalla tavalla edelleen mm. lomalainsäädäntöämme (kts. Lauantai lomapäivänä). On huomioitava, että lauantaille voidaan edelleen määrittää alakohtaiset lisät, ja tulevaisuudessa taloustilanteen sen paremmin salliessa ehkä lauantaille voidaan saada pieni lakisääteinenkin lisänsä. Joka tapauksessa se, että sunnuntai lähenee palkkakustannusmielessä lauantaita tarkoittaa käytännössä sitä, että työ voidaan järjestellä astetta vapaammin: sunnuntaivuoroista ei ole enää syytä kilpailla samaan tapaan, eikä työnantajan tarvitse niin paljon vältellä sunnuntaityön teettämistä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sunnuntain työvuoroon saadaankin yksi työntekijä enemmän. Tämä on sekä työnantajan että työntekijän etu.
Sunnuntaista tulee shoppailupäivä
Sunnuntaitöiden pienempi lisäkorvaus johtaa siihen että kaupat on auki ja sunnuntaista tulee shoppailupäivä, kakkoslauantai.
Sunnuntaille enemmän palveluita
Ja turistitkin kohtaavat nykyistä harvemmin ei-oota. Ei ehkä ihan huono asia?
Pieleen menee
1) Pakottava lainsäädäntö uhmaa sopimusvapautta Ks. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:yksityisautonomia/laajempi_kuvaus Oman järkeni mukaan myös tämä: "18§ Oikeus työhön ja elinkeinovapaus Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla" vapauttaa ihmisen pakkotyöstä?
Vrt myös http://yle.fi/uutiset/tyooikeuden_professorit_hallitus_heikentaa_dramaattisesti_tyontekijan_asemaa/8291273
2) Jos nyt leikitään, että hallitus saisi pakottavaa lainsäädäntöä käyttäen tahtonsa teoriassa läpi, su-työtä tekevät hankkisivat itselleen kuukausipalkan korotuksen.
Ja tarkoitus oli vähentää sääntelyä, vai????
Niinkö?
Ehkä tuntuu uhmaavan, mutta ainakin tuon lainaamasi sivun määritelmässä sanotaan kai lähinnä, ettei sovittua voi taannehtivasti heikentää. Mutta ei kai siitä olekaan nyt kysymys: muutoksethan astuisivat käytännössä voimaan vasta nykyisten työehtosopimusten rauetessa.
Millä tavalla tässä ollaan muuttamassa vapautta valita työtään tai pakkotyötä synnyttämässä?
Ehkä, ehkä ei. Mutta enpä siihen niin ottanutkaan kantaa, totesinhan tuossa, että peruspalkan muutoksilla tuo käytännössä tulee ainakin pitkällä tähtäimellä kompensoitumaan. Muuten pointtina oli vain se, että on hyvä, että sunnuntai menettää edes osan siitä suhteettoman suuresta houkuttelevuudestaan työntekijöille sekä suhteettoman suuresta rasitteestaan työnantajille, mikä sillä on tähän asti ollut.
Sopimusvapaudesta
Ekassa linkissä "Jo vanhastaan sopimusvapaus kuitenkin on johdettu perustuslain omaisuudensuojasäännöksestä."
Yleisssitovuus sotii sopimusvapautta vastaan tietysti, mutta pakottavalla lainsäädännölläkö asia paranee? Siis määräyksiä tässä lisätään, kun juuri on puhuttu tarpeesta niitä vähentää. En tiedä ymmärrättekö, että kaiken liberalismin keskellä tässä hommataan palkkasääntelyä. Kai hintasääntely tulee perässä?
Viittaukseni pakkotyöhön liittyy tietenkin siihen, että esim. sairaanhoitajat tuskin suostuvat muutoksiin, vaan menevät lakkoon. Tässä on kyse ihan jostain muusta kuin shoppailusta,
"sunnuntai menettää edes osan siitä suhteettoman suuresta houkuttelevuudestaan" Su-työ ja sen korvaus on osa hoitoalan työtä ja palkkaa.
Palkan tuplaus suhteellisesti liian suuri korvaus
Edelleenkin: peruspalkan muutoksilla tuo käytännössä tulee ainakin pitkällä tähtäimellä kompensoitumaan, ja hoitoalan tapauksessa toivottavasti edes osittain jo samalla kun korvausten heikennykset astuvat voimaan. Pointtihan on tietysti se, että SUHTEELLISESTI noin suuri sunnuntaikorvaus on huono tapa järjestää työtä.
Ammattiyhdistyksen edustajia
Ammattiyhdistyksen edustajia nuo professorit eivätkä riippumattomia asiantuntijoita (ainakaan tässä asiassa). Kuka tahansa lakimies tunnistaa jo yleissitovuuden sopimusvapauden sekä sopimusoikeuden periaatteiden rikkomiseksi.
Tietäjäntiellä asuu
tieto.
Sopimattajättäminen
Vaikka pakottava lainsäädäntö uhmaa sopimusvapautta, niin taas yleissitova sopiminen uhmaa sopimatta jättämistä. Vaikka et kuuluisi mihinkään liittoon, et työnantaja- etkä työntekijälittoihin, niin kuitenkin sinun pitää sopeutua kolmansien osapuolten sopimuksiin. Harvoin näin missään sopimuksissa näin on. Jos minä sovin Vaheen kanssa, että saan lainata hänen moottoripyöräänsä, niin ei tämä sopimus anna mustalaisille samaa oikeutta. Sama toisinpäin, että jos Vahe tekee sopimuksen vakuutuksesta Tapiolan kanssa, ei tämä sopimus tarkoita, että minunkin pitää tehdä ko. sopimus.