Listautumisista
Aloitan kolmella esimerkillä.
-Vuonna 1974 sain pikavoittoa Marimekosta 125%. Eli 5000 markkaa oli tuloutunut summa merkintähinta ml. Summa oli suurehko koulupojan rahoiksi.
-Juuri äsken Otis ilmoitti ostavansa pieniä omistuseriä pois kuleksimasta. Pieni tarkoittaa max. 99 osaketta hinnaltaan nyt jotain yli 80 taalaa. Se on siis pientä.
-Kaikki ne finanssinerot, jotka saivat esim. 10 kpl. Indereksen osaketta, voivat onnitella – nimittäin pankkeja, ne niitä varsinaisia pikavoittoja tekevät.
Osallistuin melko systemaattisesti IPO:ihin 1987. Hyvä homma, kun vain äkkiä muisti myydä. Koko silloin syntynyt OTC-lista on lakkautettu ja varsinaiselta pörssin päälistalta on hävinnyt puolenkymmentä SP-ryhmän firmaa faktisiin konkursseihin. ICT-huuman anteihin osallistuin paljon pidättyvämmin vuosituhannen vaihteessa.
Mennäänpä sitten rautalankaosioon. Esim. Jyrkin ja Homo Economicuksen listoissa on runsaasti osakkeita esim. valuaatiolla PE = 15.
Monesta listautujasta voi tehdä seuraavia havaintoja:
-kaikilla ei ole lv:tä.
-jos on, tulos voi olla nollassa tai sen alapuolella.
-jos tulos on nollan yläpuolella, PE voi pyöriä 20:n huonommalla puolella.
Sitten on tämä tulevaisuus. Sellainen on jopa valmiiksi noteeratuilla firmoilla. Listautujien tulevaisuudesta voi mainita esim. seuraavaa:
-Puuilo. Halpahalli. Hiukka oudoksuin arviota, että juuri Kesko kärsii oletetusta remonttibuumin laskusta. Kesko myy kaikenlaista, Puuilo se rautakauppa on!
-Orthex. Kuinka korkeaa teknologiaa muovikipot edustavat?
-Spinnova. Moniko tietää, että koulukaupungissani Raumalla tehtiin puusta tekstiilikuitua jo 1950-luvun alkupuolella?
-Fifax. Norjassa ala hallitaan paremmin pidemmällä kokemuksella ja suuremmalla volyymilla.
Listautumishuumassa sijoittajat kääntävät taivaat ja maat perustellakseen, miksi juuri tämän firman kalat, puukuidut, muovikipot ja halpahallit ovat jotenkin ihan erityisiä. Entä jos niissä vanhoissa, jo listatuissa firmoissakin olisi jotain mielenkiintoista, osakkeitakin saisi enemmän.
Usein sanotaan, että pienet yritykset ovat hyviä sijoituskohteita. Epäilen vahvasti, että kysymys on pienten yritysten LÖYTÄMISESTÄ jo valmiilta listalta.
Kyllä nämä listautumiset tarkoittavat sitä, että yrityksen parhaiten tuntevat omistajat ovat katsoneet optimaalisen ajan maksimoida hinnan, aivan samoin kuin 1987 kasinotalouden ja 1999 – 2000 ITC-kuplan aikoihin.
Väitän tuntevani pikavoitot kuin omat taskuni, niin no, omassa taskussanihan ne pikavoitot ovatkin. JOS saadut osakemäärät olisivat hiukan järkevämpiä, olisin ehkä myös tänä vuonna osallistunut muihinkin kuin Volvo Carsiin (myyty).
Mutta pikavoitto edellyttää toista vielä suurempaa hullua, joka on valmis maksamaan vielä enemmän. Tämä ilmiö lakkaa aikanaan ihan takuuvarmasti. Ja kun musiikki lakkaa soimasta tuolileikissä, kuvaan astuvat nämä perin tylsät faktat, onko firmalla liikevaihtoa, onko voittoa ja mikä on sen suhde hintaan. Ja sen selvittäminen taas on etenkin listautujilla suuren työn takana, kun markkinahinta kerran puuttuu ja merkintähintakin voi olla tavallisen leveässä haarukassa.
Olen tehnyt tänä vuonna aika paljon työtä listautujien arvioinnissa ja osallistunut muutamaan antiin. Saatujen osakkeiden määrä on ollut niin pieni että työstä ei ehkä ole ollut vastaavaa hyötyä. Vaikka ei siitä haittaakaan ole että on hieman perehtynyt listautujiin.
Nyt olen sillä kannalla että osallistun vain sellaisiin anteihin joissa yhtiö on minulle tuttu ja josta minulla on hyvä käsitys. Ja jonka lukuja pystyn saamaan helposti selville ja arvioimaan.
Voi tosiaan olla että pörssistä löytyy jo valmiina paljon parempia vaihtoehtoja joilla on tarjota myös pitkäaikainen hyvä tuloshistoria.
On anneissakin tullut onnistumisia. Esimerkiksi Kotipizza ja DNA. Joita merkitsin reilusti ja ostin lisääkin annin jälkeen. Ja jotka kummatkin on jo myyty hyvillä preemioilla Norjaan. Nordnetin antiin kannatti myös osallistua.
Täydennys: Joku kysynee, miten laajasti omistettu firma syntyy, jos ei IPOlla. Minä kerron.
Suom. kapitalismin huippu oli 1800- ja 1900-lukujen vaiheessa. Silloin maahan syntyi pali paikallisia sähkö-, puhelin-, lehti-, pankki- ja vak.firmoja, joista pankit (paikalliset OP ja SP) eivät koskaan muuttuneet oy:iksi. Firmat syntyivät aitoon markkinarakoon ja sijoittajat olivat kiinnostuneita perusbisneksestä, eivät pikavoitoista. Pitkäjänteisyys oli avainsana.
Väitän myös, että 1987 OTC-firmat olivat terveempiä kuin IT-kuplan aikaiset, tuli vain tavallisen iso lama.
Mutta ”pikavoiton” peruskäsite, tarjota Initial Public Offeringissa osakkeita alennuksella, koska ei ole markkinahintaa ja merkintään liittyy siten suuri riski, on unohtunut. Toki joku on onnistunutkin, onhan Marimekkokin taas pörssissä (siis poistui ja palasi uudella IPOlla, johon myös osallistuin), mutta liika järjestäjän ahneus pilasi hyvin monen maineen, tunnettavuuttahan IPOlla haetaan, mutta mainetta on kahdenlaista, hyvää ja huonoa.
Minua rupesi huolestuttamaan tuo Juhan kirjoitus. Listautumisten määrä taitaa olla erittäin huono enne. Ainakaan sijoituslainalla en taida uskaltaa salkkuani vivuttaa. En haluaisi olla mukana sitten kun rytisee mutta en toisaalta halua seisoa sivussa kun pörssi saavuttaa uusia ennätyksiä.
Mutta noita Juhan mainitsemia LÖYTÖJÄ yritän etsiä. Viime viikolla pongasin ruotsista Profoto nimisen firman. P/E luvulla, 36 mitattuna on kallis, mutta liikevaihto kasvaa mukavasti, operatiivinen liiketoiminta on operatiivisella kassavirralla mitattuna tuottavaa eikä taseessa ole kummemin liikearvoa (= ilmaa). Saapa nähdä minkälainen löytö tämä osoittautuu olevan (joskus sitä löytää jotain ihan muuta kuin olisi toivonut).
Itse kirjoitit samana päivänä ”Ja nyt indeksit ovat korkealla ja riski lähivuosien kurssilaskulle tai stagnaatiolle on ilmeinen.” ja minä huolestuin. 🙂
Vakavasti: 1970-luvun pitkä lama muokkasi minua aika tavalla. Suomeksi aihe on jo unohdettu eikä tuossakaan paljon ole https://en.wikipedia.org/wiki/Nifty_Fifty#U.S._bear_market_of_the_1970s