Melkein ei, jyrkkä ehkä, kattellaan – eurokuurupiiloa perussuomalaisittain

Perussuomalaisten Joensuun puoluekokous ei tehnyt radikaaleja linjauksia, mutta osa kokousväestä kuulemma halusi keskustella eurosta eroamisesta. Keskustelua ei kuitenkaan käyty, vaikka suurin osa Suomessa euroa vastustavista poliittisesti aktiivisista kansalaisista on pesuja. Tuoreen varapuheenjohtajan ja Timo Soinin seuraajaksi ennustetun Jussi Niinistön mukaan puolue ei eroa havittele, koska se ei ole nyt taloudellisesti mielekästä, eikä asia ole mustavalkoinen.

Se voi kuulostaa valtiomiestason viisaudelta: harvat asiat ovat politiikassa kyllä tai ei. Demokratia vaatii joustovaraa, muuten ei yhteistyö toisten puolueiden kanssa onnistu. Toisaalta, jokaisella puolueella pitäisi järjen mukaan olla pyhät arvonsa, jotka eivät ole kaupan – perussuomalaiset ovat itse pilkanneet etenkin vihreitä aatteellisesta selkärangattomuudesta mm ydinvoiman suhteen. Periaatteistaan ylpeän puolueen kannattaisi pitää kiinni omistaan jo imagosyistä – etenkin jos sen puutteesta irvailee toisia.

Perussuomalaiset on saavuttanut vahvan asemansa pitkälti EU- ja eurokriittisyydellään. Kansallinen itsemääräysvalta on puolueen keskeinen arvo. Yhteisvaluuttaan kuuluminen merkitsee itsenäisen rahapolitiikan menettämistä. Viime eduskuntavaaliohjelmassaan Perussuomalaiset määrittelikin eurokantansa näin: ” Perussuomalaiset eivät ole koskaan euro-uskoon höyrähtäneet. Talous- ja rahaliitto EMU sekä Euroopan unioni natisevat liitoksissaan ja ne voivat lähitulevaisuudessa hajota. Siksi ei olekaan Perussuomalaisten mielestä järkevää laskea Suomen tulevaisuutta näiden ylikansallisten järjestelmien varaan, vaan on koko ajan muistettava, että Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta huolehtivat lopulta vain suomalaiset itse.”

Kovasti eurokriittinen ohjelma siis on, aivan kuten puolueen edustajien puheet. Mutta ohjelmakaan ei sano suoraan, onko Suomen erottava eurosta vai ei. Jussi Niinistön kommentti on täsmälleen samaa maata: viimeisen päälle eurokriittisiä ollaan juu, muttei parane linjaa lukkoon lyödä, tässä on nyt kaikkea sählinkiä, kattellaan. Mihin? Seuraaviin vaaleihin, seuraavaan eurokriisin vaiheeseen, seuraavaan puolueen sisäiseen taistoon?

Taktisesti ei-mutta-ehkä -kuurupiilo on epäilemättä viisasta. Vekslaamisestaan huolimatta Perussuomalaiset kerää laariinsa EU:n ja euron vastustajat, koska muut puolueet eivät niistä eroamisella edes flirttaile. Perussuomalaiset on vaikuttanut oppositiosta käsin harvinaisessa mitassa hallituksen päätöksiin EU-kysymyksissä, koska etenkin demarit ovat pelänneet kannattajiensa valumista Soinin riveihin.

Se on poliittista taituruutta. Mutta pitkän päälle vedätys on kiusallista poliittisen kulttuurin ja äänestäjien oikeusturvan kannalta. Valuuttaliittoon kuuluminen tai siitä eroaminen on suurin yksittäinen talouspoliittinen kysymys jokaiselle puolueelle. Muut puolueet kannattavat aika yksiselitteisesti eurossa pysymistä. Valuuttaliiton ehtoja on toki rukattu jatkuvasti, mutta peruskysymyksessä ei ole puolittaisia vaihtoehtoja, koska Suomi ei voi eurojärjestelmän ehtoja sanella mieleisekseen, eikä varsinkaan yksi suomalainen puolue.

Joko siis kuulutaan tai erotaan yhteisvaluutasta. Perussuomalaisten arvomaailman pohjalta ratkaisun ei pitäisi vaatia loputonta leipomista, varsinkin kun yhteisvaluutan ongelmia on saatu maistella viime vuodet urakalla. Miksi se on niin vaikeaa? Veikkaan, että puolue pelkää menettävänsä euroa kannattavat äänestäjänsä, jotka kannattavat heitä muista syistä.

Niinistö perustelee välttelevää kantaa sillä, että eurosta eroaminen ei olisi nyt taloudellisesti mielekästä. Se pitää sikäli paikkansa, että Suomen lähtö herättäisi pelot muidenkin vakavaraisempien maiden erosta. Sijoittajat vetäisivät rahansa heikommista euromaista devalvaation ja luottotappioiden pelossa. Rahamarkkinoiden hyytyminen johtaisi globaaliin lamaan, joka upottaisi vientivetoisen Suomen nykyistä paljon syvemmälle. Siitä saimme esimakua viime kesänä, kun euron hajoaminen oli todellinen uhka ennen kuin EKP ryntäsi hätään kriisiohjelmansa kanssa.

Mutta tilanne tuskin oleellisesti muuttuu missään vaiheessa. Jos euro uhkaa hajota, paniikki iskee. Ainoa vaaraton ajankohta eroamiselle olisi luultavasti tilanne, jossa euromaiden velkataakka on kutistunut ratkaisevasti, ja talous kasvaisi koko euroalueella humisten. Siinä tilanteessa Suomen lähtö ei taloudellista ilmapiiriä luultavasti hetkauttaisi. Mutta tuollaiseen olosuhteeseen on vielä pitkä matka – velkataakan osalta kriisimaissa puhutaan väistämättä monista vuosista.

Sitä ennen yhteisvaluuttaan kuulumisen kustannukset voivat yhä kasvaa – kuten Perussuomalaiset itse innokkaimmin pelottelevat. Kriisimaat voivat tarvita lisää tukiluottoja joko suoraan tai Euroopan keskuspankin kautta. Jos Suomen kannattaa hypätä eurosta jossain kohtaa pois, miksi viivytellä, kun lasku uhkaa vain kasvaa? Koska on oikea aika erota?

Tällä en tarkoita, että kannattaisin Suomen eroa eurosta. Mutta selkeästi eurovastainen puolue selkeyttäisi poliittisia asetelmia. Se avaisi aidon kansallisen keskustelun yhteisvaluutan hyvistä ja huonoista puolista, joita molempia löytyy. Nyt niistä väittelevät lähinnä talousoppineet ja kansalaisaktiivit kaukana poliittisen vallan ja julkisuuden polttopisteestä. Näin tärkeää asiaa täytyisi perata laveammilla foorumeilla.

Piksussa tätä keskustelua käydään jatkuvasti. Henri (jonka poliittista kantaa en tiedä mutta perussuomalaisia eurolinjauksia hänen teesinsä kovasti muistuttavat) on selkeästi eurosta lähdön kannalla. Hän on perustellut sen seikkaperäisesti ja todennut ajankohdan olevan sitä pahempi, mitä kauemmin lähtöä viivytetään. Lasku uhkaa kasvaa, kun kasvua ei kuulu.

Itse olen edelleen euron kannalla, vaikka olen monilta osin pettynyt tapaan, jolla euron rakenteellisia ongelmia on paikattu. Ymmärrän sen johtuvan osaltaan poliittisista vaikeuksista, joita suuressa yhteisössä on väistämättä, mutta jos poliittiset vaikeudet estävät tekemästä tarpeellisia ratkaisuja, systeemiä ei kannata pitää pystyssä. Ihan niin huonossa jamassa en silti eurojärjestelmää vielä näe, mutta jos pankkiunioni epäonnistuu ja sosiaalisten kustannusten tasaamiseen ei luoda mitään välineitä (euroalueen yhteinen työttömyyskorvaus, EU:n maksamat kielikurssit työvoiman liikkumisen helpottamiseksi yms.), ei euro selviä kriisistään, ja se joutaa hajota.

Oleellista on, että erilaiset toimijat tuovat kiertelemättä esiin kantansa ja perustelevat sen. Piksun sivuilla keskustelu on ollut reipasta ja palkitsevaa, ainakin omasta mielestäni. Meidän, jotka emme ole poliitikkoja, on toki keskustelua helppo käydä, koska emme riskeeraa mitään. Poliitikkojen täytyy keskustella, koska päättäminen on heidän työnsä, johon he saavat kansalaisilta mandaatin. Vain syvällisen ja laajamittaisen argumentaation kautta kansalaiset voivat hahmottaa, mitä hyvää ja huonoa yhteisvaluutassa on, ja kannattaako siinä pysyä. Perussuomalaisten tapa räksyttää kovaa mutta pitää lopullinen kantansa piilossa ei tällaista kulttuuria edistä. 

Pahoittelen jutun venähtänyttä mittaa, mutta halusin ottaa kantaa perusteellisesti – kuten soisin politiikkojenkin tekevän.

9 thoughts on “Melkein ei, jyrkkä ehkä, kattellaan – eurokuurupiiloa perussuomalaisittain

  1. Jaaha

    Että näin? smiley

    Todettakoon, etten minä nyt ole kovinkaan sitoutumaton. En ole vain halunnut tällä sijoituspalstalla ruveta asioita politisoimaan. Asiat asioina, joskus rankalla huumorilla, sitten taas enempi otsa rypyssä.

    Tässä nyt jotain pientä vihiä siitä, missä puolueessa mahdan olla kirjoilla: yksi, kaksi ja kolme. Enempää en vihjeitä jakele. cool

    Noista pätkistä saattaa myös löytyä joitain syitä siihen, miksei lähtö noin vain kannata. Kaverit voi Euroopassa olla vähissä. Koska rahaliiton luonti oli poliittinen päätös, tulee se purkaminenkin sitä olemaan (toivottavasti, onhan mahdollista, että se vedetään viidakon lakien mukaan markkinoiden vetäessä ja jäsenmaiden ulistessa.)

    1. Sitoutumattomuus

      Asiasta kolmanteen…

      Kaikki me johonkin kuulumme. Mutta vaikka kuuluisi johonkin puolueeseen ei se tarkoita että sen tekemisiä tarvitsisi puolustella. Ei tarvitse vaikka olisi itse tehnyt haukkumansa päätöksen. Arvostelu tarkoittaa vain ja ainoastaan, että tässä asiassa on eri mieltä tai on vaihtanut mielipidettään ajatuksiensa muututtua.

      Ihmettelen kun Törnqvist on alkanut muuttumaan positiivisemmaksi, niin miksei hän voi sanoa olleensa liian negatiivinen ja väärässä ennustuksiensa kanssa. Minä olin ainakin finanssikriisin ennakoinnissa väärässä. En uskonut, että USAn asunto-ongelmat voisivat levitä tänne ja en uskonut, että yksi keskikokoinen lehmveljekset vaikuttaisi juuri mitään. Olin silloinkin väärässä ja vaihtelen mielipidettäni tarpeen mukaan. Mutta tunnustan olevani useasti väärässä, ainakin joskus.

      1. Väärässäolemisen ihanuus

        Sehän se opettaa kaikista parhaiten. Mitä S. Törnqvistiin tulee, niin "Euro vai ei" kirjanjulkistustilaisuudessa hän kyllä myönsi olleensa väärässä ennusteidensa kanssa. Hän kertoi, ettei pystynyt näkemään sitä poliittista masinointia, mikä ajettiin yhteisvaluutan taakse. Siksi ennusteetkin menivät pieleen.

        Minäkin olen ollut väärässä Ranskan suhteen: kesällä 2010 pidin jokseenkin selviönä, että Ranska tulee uppoamaan kriisimaiden joukkoon. Tavallaanhan tuo pitää paikaansa, mutta ei minun asettamien kriteereiden mukaan. Italialle on puhuttu alemmat lainakorot. Italian ajautuminen "likimain selvitystilaan" oli näkemykseni mukaan eräs oleellinen komponentti siihen, että Ranska on kanttu vei.

        No, kriisi on edelleen päällä. Katsotaan se päättyneeksi, kun kaikki euromaat ovat vapailla pääomamarkkinoilla, kenelläkään ei ole pääomakontrolleja, eikä kukaan ei ole eronnut yhteisvaluutasta. Tukiohjelmien lainat jos vielä maksettaisiin takaisin niin, ettei OSI:t tule esiin niin ollaan jo suorastaan kiitettävässä tilassa.

      2. Puuttuminen

        Tottakai poliittinen puuttuminen asioihin on realiteetti. Aina on niin tehty keskuspankkien ja muidenkin kautta. Jos Saksa joutuisi hakemaan vapailta markkinoilta rahoituksen se ei sitä saisi. Ei sitä saisi USAkaan. Ei tuollaisia määriä rahaa löydy muusta kuin painokoneista. Valtio on valtio ja raha on valtion. Raha on keskuspankin eli valtion velkakirja joita ostetaan samoilla velkakirjoilla. Raha on kehäpäätelmä.

        Jos selittelee ennusteidensa mönkäänmenemisen valtioiden puuttumisella on sama kuin jos olisin ennustanut vuonna 2000 Nokian kurssin 10 kertaistumisen vuoteen 2010 mennessä. Ennusteeni oli oikein, mutta Nokia ei vain myynyt puhelimia tuplakatteella kaikille maailman ihmisille. Eli olin oikeassa, Törnqvistin mukaan ennustessani -:)

      3. Njoo

        Mun pointti tuohon ekaan vastaukseeni oli se, etten katso oikein tätä portaalia hyväksi suunnaksi, jos täällä on joka toinen kirjoitus: "Me Perussuomalaiset olemme olleet sitä mieltä, että pälä-pälä…", tai "Kokoomuksen linjanvetoon olen tyytyväinen rivijäsenenä, koska bla-bla-bla", tai "meillä RKP:ssa on osattu ottaa huomioon tämäkin asia ja diipa-daapa…" smiley

        Kyllä sitä sanomaa tulee ihan riittävästi muistakin tuuteista ulos.

        Oletin, että ainakin suurimmalle osalle viiteryhmäni oli kuitenkin tiedossa, enkä katsonut aiheelliseksi sitä ruveta hieromaan kenenkään naamaan. Asiat saavat tapella.

      4. Vastustan

        Kaikille tiedoksi, että mielestäni Perussuomalaiset ovat tuoneet Suomen poliittiseen kenttään paljon enemmän hyvää kuin Kokoomus viimeisen kymmenen vuoden aikana. Persut ovat selkeästi pyrkineet puhdistamaan verovarojen varastamista mitä ennenkaikkea tapahtuu kunnissa. Myös heille kiitokset siitä, että he ovat tuoneet julkiseen keskusteluun euron ongelmia ja myös EU:n ongelmia. Näistä on aina keskusteltu akateemisessa maailmassa, mutta heidän kielenkäyttönsä on liian vierasta 'tavallisille tallaajille'. Persut ovat myös tuoneet keskusteluun maahanmuuton huonot puolet siitäkin heille kiitos. Hyvien ja positiivisten esille tuominen on vaikeampaa koska edistyminen on pieniä askelia ja romahdus on nopea.

        Mielestäni tässä porttaalilla on varsin vähän varsinaista puoluepolitiikkaa. Keräsin 10 viimeisintä kirjoitusta ja tota ensimmäistä lukuunottamatta noissa muissa ei oteta suoraan puoluepolitiikkaan kantaa. Joissakin ollaan Euron puolella joissakin taas vastaan. Se ei kuitenkaan vielä ole puoluepolitiikkaa jos joku puolue on samaa mieltä jostain asiasta. Tätä Euron eikä EU:n romahdusta ole ainakaan vielä tullut vaikka Hurri ja muut tohtori tuhot ovat sitä ennustaneet aina puolen vuoden päähän. Voi se tuhoutua ja paljon on siinä ongelmia, mutta nuorisotyöttömyys on kääntynyt jopa parempaan päin. Parantuminen voi kuitenkin olla vain satunnaista kohinaa. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php?title=File:Youth_unemployment_rates,_EU-27_and_EA-17,_seasonally_adjusted,_January_2000_-_May_2013.png&filetimestamp=20130702092027. Positiivisia kirjoituksia on liian vähän siksi ei investoida tulevaisuuteen vaan aivan liikaa menneisyyteen. Maailma on kuitenkin menossa hyvään suuntaan ja Arabikevätkin saattaa nostaa Pohjois-Afrikan potentiaalinsa tasolle. Sillä alueella on paljon mahdollisuuksia ja toivottavasti he onnistuvat käyttämään ne.

         

      5. Eihän tuota politiikkaa paljoa ole…

        …mutta itse ajattelin pitää nollalinjan sen kanssa täällä. Katsoin silti aiheelliseksi vastata, koska Ikosen teksti oli ilahduttavan neutraali ja selkeästi analysoiva.

        Laskettakoon se heitto "joka toinen kirjoitus" sellaiseksi ennalta ehkäiseväksi mielihaluksi. Ainakin minulla loppuu mielenkiinto osallistua siinä kohtaa, jos täällä(kin) ruvetaan veivaamaan kotimaan politiikkaa.

      6. Ikosen teksti oli ilahduttavan neutraali ja selkeästi analysoiva

        Pikku jurrissa vierasillan päätteeksi kiitos tuosta. Sellaiseksi se oli tarkoitettu. Arvostan avointa linjaasi ja suoraa argumentaatiota, ja puoluekantakin kävi selväksi (jos oli edes epäselvää). Jatketaan keskustelua tältä pohjalta, kun sitä edes jossain käydään. Nyt tosin pidän lyhyen kesäloman.  Heikki

      7. ps politiikasta

        Ei ole minunkaan tarkoitukseni agitoida tai siirtää sisäpoliittista kädenvääntöä Piksun sivuille. Mutta kun keskustelemme – niin sinä minä kuin muut – eurosta ja sen tulevaisuudesta, emme voi tehdä sitä puuttumatta asian poliittisiin puoliin. Valuutoilla on suuret yhteiskunnalliset ulottuvuudet, joita ei voi ohittaa, kun valuuttojen merkitystä erittelee.   Heikki 

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com