Setä Samuli taas vauhdissa

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Amerikan Setä Samulilla taisi olla sama tunne kuin entisellä miehellä tämän lukiessa lehden ”poisnukkuneet” -sivua:  -Tiedot kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia, sanoi mies ja käänsi sivua. Euroopassa ehdittiin taas kerran ennustaa Amerikan talouden äkkikuolemaa niin asuntokuplan puhkeamisen, pankkikonkurssien kuin liittovaltion julmetun suuren velankin takia. Kiinaa ja muita pienempiä kehittyviä talouksia tarjottiin Amerikan tilalle maailman talousveturiksi. Mutta kuinkas kävikään? Setä Samuli ei jäänyt voivottelemaan ja epämääräisesti odottelemaan suomalaiskansalliseen tapaan parempia aikoja, vaan kääri hihansa ja ryhtyi toimeen. Nyt USA:n tärkeimmät pörssit kolisuttelevat ennätyslukuja viikoittain! Setä jaksaa vaan heilua!

Varsinkin eurooppalaiset talousviisaat ovat jo joitakin vuosia katsoneet Kiinan talouskehitystä ”sillä silmällä”. Ja totta onkin, että jotain suurta on tulossa. Kiina vain on sekä perinteiselle valtiotieteelle että taloustieteelle vaikea tapaus; ihmisiä on 1,5 miljardia ja hallintotapa hierarkia. Vuosittainen talouskasvu on Kiinassa ollut 10 prosentin tuntumassa, ja kun muutama päivä sitten raportoitiin Kiinan palvelualojen kasvun hieman hidastuneen, niiasivat maailman pörssit kuuliaisesti. Ja toisinpäin; kun Kone sai suuren hissitoimituksen Kiinan korkeimpaan kaksoistorniin, yhtiön ennestäänkin kallis kurssi jatkoi nousuaan. Volyymit – ihmiset ja raha – ovat niin suuria, etteivät lännessä kehitetyt talousteoriat saa jättiläiseen otetta.

Björn Wahlroos näkee kirjassaan ”Markkinat ja demokratia” paljon vaivaa analysoidessaan maailman poliittista ja taloudellista tilaa. Hän jakaa yhteiskuntien ja yhtiöiden erilaiset organisointimuodot kolmeen pääluokkaan: demokratiaan, markkinoihin ja hierarkiaan. Lännen menestyksen tiedämme; se on rakentunut demokratian ja markkinatalouden varaan. Mutta hierarkiaan perustuva, kommunistipuolueen johtama, Kiina on meille outo menestysresepti. Wahlroosin kirjan sai pokkariversiona Stockmannin ”Hulluilta Päiviltä” 3,50 euron hintaan. Vaikka präntti on pientä ja kirja paksu, kannattaa se ottaa lomaseuraksi. Wahlroos on laajasti lukenut ja sivistynyt mies; hänen rikkaudestahan saamme lukea melkein päivittäin iltapäivälehdistä.  ”Maailman selityksensä” esipuheen kartanonherra on kirjoittanut kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin työpöydän ääressä Kustaa III:n muotokuvaa katsellen Åminnessa 16. tammikuuta 2012.  -Meille halikkolaisille kartano on Joensuun kartano ja kreivi suomalaisittain Kustaa Mauri. Tuttu paikka 1950-luvulla.

Euroopan unionia Wahlroos pitää satunnaisena menestyksenä. Nyt eurokriisiä on jatkunut jo monta vuotta, ja ennustuksissa parempaa on aina nähty ”loppu vuodesta”. -Kello käy, kello käy, mutta Hakulista ei näy, tuskaili urheiluselostaja 50 km hiihdon maaliviivalla. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Aleksander Stubb on joutunut säälittelyn kohteeksi puolustaessaan EU:ta ja euroa Helsingin Sanomissa. ”Ministeri Stubb ei tunne euroalueen tilaa. Vaikeat ajat ovat edessäpäin. Hyvin vaikeat ajat”, kirjoitti talousprofessori Heikki Niskakangas. Toinen professori, Heikki Patomäki, tylytti Stubbia vielä pahemmin: ”Euron myötä on ajauduttu kurimuksen partaalle”.

Ei ole hallituksella helppoa: huonosti toimivaa pitäisi puolustaa ja jotain ”tarttis tehräkin”. Mutta mitä? Hallituksen pyhä kirja, 140 sivua pitkä hallitusohjelma, on laadittu aivan toisenlaista maailmaa varten. Nyt hallituksen pitäisi kaivaa rohkeasti esiin vanha oppi rehellisyydestä. Aikanaan lordin arvonimen saanutta talousgurua moitittiin takinkääntäjäksi. Siihen John Maynard  Keynes vastasi: ”Hyvät herrat, tosiasiat ovat muuttuneet. Mitä te teette?”

Tosiasioiden rehellisen tunnustamisen lisäksi kannattaa kerrata keynesilaisen taloustieteen perusoivallukset muutenkin. Jos niistä olisi vaikka opiksi nykytilanteeseen!

Hyvää kesän jatkoa Wahlroosin ja Keynesin parissa.

Lue Punaisen mukin blogia!

Related Posts

Talous

”Jotain tarttis tehrä”

7.2.2024 Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa lausui: ”Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut. On