Missä ei piiputtaisi?

"Muista defensiivinen sijoittaminen, jos on aivan pakko änkeä mukaan", lukee muistilapussani tietokoneeni vieressä. Tämä on tarpeen, sillä oma sijoitusprofiilini ei ole liian gung-ho -tyylistä. Bernanke puhuu QE3:n "kaventamisesta" ja joka puolella hermoillaan. Eurokriisin myötä Eurooppa tuntuu hieman epävarmalta, Japanissa on omat pienet murheensa, ja viimeaikainen pääomavirtojen hidastuminen Kiinaankin on pistänyt rahan tukkumarkkinat hämilleen. Aasian kehittyvilläkin markkinoilla on turbulenssia. Niin, ja mainitsinko Euroopan jo? Uusien autojen myynti on jossain 20 vuoden takaisissa lukemissa. Ja minulle on suurta tuskaa pitää potentiaa likvidinä. Minähän tuhlaisin sen johonkin joutavaan. Mitä tehdä?

Yksi vaihtoehto olisi hankkia niin paljon muuta – mutta huokeaa, ellei peräti ilmaista – tekemistä, ettei yksinkertaisesti ehdi ihmettelemään sydänalasta ottavia uutisia, joita tuntuu tulevan joka tuutista. Pitäisikö ruveta seuraamaan vain Hollanden, Merkelin ja Kataisen hengennostatuspuheita, ja jättää todellinen maailma kokonaan pois? Edes pariksi kuukaudeksi? Toisaalta, tämä seuraaminen on minulle jo pienimuotoinen osa omaa elinkeinoani. Niin suuria määriä ei ole kasassa, että voisin ottaa lomaa.

Mieleen hiipii vanhat viisaudet. Pörssithän ennakoivat tulevaa, että niiden hintoihin on jo leivottu sisään tuskainen taival, eikö totta? Draghi tekee kuitenkin kaikkensa, mitä voi. Ei ne anna euron hajota vielä. Kyllä tässä hetken aikaa nilkutetaan eteenpäin, ja se aika tulisi käyttää kasvattamalla suojamuureja. Kurssit siis nousevat? Pitäisikö koko potti pistää likoon?

Ehkei. Nimittäin näihin hintoihin on nimenomaan tungettu odotukset keskuspankkien toiminnasta. Jos firmat eivät tee tulosta niin ne kaatuvat – aikanaan. Tällaisessa tilanteessa katson, ettei hintoihin ole todellakaan leivottu sisään koittavaksi tulevaa pahanenteistä todellisuutta. Silloinhan pitäisi shortata? Mutta se ei ole kuitenkaan mun juttu.

Siispä tässä on tullut poimittua energia- ja elintarviketeollisuutta, kun kerran on ollut "pakko mennä mukaan". Tuotto-odotukset eivät päätä huimaa, mutta mielenrauha säilyy ainakin siksi, etten ole koko pottiani tuhlannut joutavuuksiin. Onneksi tällaisiakin kohteita löytyy sopuhintaan ja olen voinut vielä täyttää itse kirjoittamani muistilapun ohjeistuksen. Mielenrauha säilyy ja sitä pidän muutaman prosenttiyksikön tuotto-odotuksista tinkimisen arvoisena.

Related Posts