Monimutkaiset järjestelmät tuottavat usein epälineaarisia panos/tuotos- tai syy/seuraus-suhteita. Niiden suuruusluokkia on vaikea ymmärtää etukäteen. Lisäksi epälineaarisuus voi näkyä pitkällä viiveellä. Seuraavassa luettelossa on muutamia vähemmän ymmärrettyjä epälineaarisuuksia sekalaisessa järjestyksessä:

• Harvemmat isommat shokit ja niiden vaihtelu (tiettyyn pisteeseen saakka) tekevät monimutkaisista järjestelmistä kestävämpiä kuin tasainen pieni kuormitus. Tämä selittää mm. sen miksi lyhyet suuret kuormat kuten suuret painot tai nopeat spurtit tekevät ruumiille keskimäärin enemmän hyvää kuin tasainen jatkuva rasitus. Sama pätee stressiin ja aivoihin. (jatkuva stressi on tuhoisa, mutta lyhytaikaiset kovat (ei liian) stressit ovat hyvästä.
• Ensimmäiset prosentit ovat helpompia säästää kuin niitä seuraavat. Tämä pätee niin yksityishenkilöihin kuin isompiin organisaatioihin. Toimenpiteiden vaikeusasteet kasvavat epälineaarisesti.
• Mitä suurempi menojen kasvu verrattuna tuloihin sitä vaikeammaksi niiden vähentäminen on tulevaisuudessa.
• Keskuspankkien ohjauskorkojen muutokset aiheuttavat epälineaarisia haittoja suhteessa oikeaan korkotasoon. Mitä pidemmälle siitä poiketaan sitä suurempia vahinkoja jokainen saman kokoinen muutos tuottaa.
• Mitä enemmän keskuspankki painaa rahaa sitä vähemmän jokaisesta miljardista on hyötyä tietyn pisteen jälkeen. Samalla haitat kasvavat epälineaarisesti.
• Luottotappioiden likvidointi tuottaa epälineaarisesti suurempia tappioita positioiden koon mukaan. Esim. yksi 50:n miljardin positio tuottaa paljon suuremmat tappiot kuin 10 viiden miljardin positiota. Pankkien koot vaikuttavat epälineaarisesti niiden mahdollisiin tappioihin.
• Pankkien suurtappiot kumoavat usein lyhyessä ajassa koko niiden historian tuottamat voitot. (nämä tappiot kuittaavat veronmaksajat, koska pankeilla ei ole niihin varaa.)
• Veroasteen nosto tietyn pisteen jälkeen vain vähentää epälineaarisesti talouden toimeliaisuutta.
• Toimitusketjujen vajaa kapasiteetti tai ylitarjonta aiheuttaa epälineaarisia muutoksia hintoihin. Mitä suurempi ero tarjonnan ja kysynnän välillä sitä suurempi epälineaarisuus.
• Kapasiteettivajaukset lisäävät ylimääräisiä odotusaikoja terveydenhoitoon epälineaarisesti.
• Korrelaation muutos 0.1 → 0.2 on epälineaarisesti relevantti verrattuna erityisesti esimerkiksi muutokseen 0.5 → 0.6:n välillä, jne. Tämä ei tarkoita, että kausaliteetti olisi aina mukana, mutta todennäköisyys kasvaa merkittävästi.
• Jokaisen ylimääräisen tekijän lisääminen monimutkaisten järjestelmien päätöksentekoon vähentää tietyn pisteen jälkeen todennäköisyyttä tehdä hyviä päätöksiä. Sama pätee myös tekijöiden vähentämiseen vastakkaisessa tapauksessa.
• Teknologian selviäminen tietyn ajan kertoo, että keskimäärin sen jäljellä oleva elinaika on yli tuplat nykyisestä. Sama pätee hyviin ideoihin.
• Rakennusprojektien myöhästymismahdollisuudet ja budjettiylitykset kasvavat epälineaarisesti niiden koon mukaan.

Edellämainituista epälineaarisuuksista enemmistö on kuvattu negatiivisten vaikutusten kautta. Positiivisia vaikutuksia on yhtä paljon, jos ei jopa enemmänkin. Niiden vähempi huomio johtuu siitä, että tuhojen välttely on useasti järkevämpää ja helpompaa kuin menestymisen tavoitteleminen. Jos katsoo esimerkiksi huippusijoittajia niin heidän käyttämät periaatteet korostavat enemmän tappioiden välttelyä kuin huipputuottojen saavuttamista. Yksi pienentää ja välttää epälineaarisia negatiivisia vaikutuksia on vähentää monimutkaisten järjestelmien tehokkuutta. Ihmisruumis on hyvä esimerkki siitä kuinka tämä tapahtuu. Onhan meillä esimerkiksi kaksi munuaista, vaikka yksi toimiva riittää elämiseen.

Osa listatuista epälineaarisuuksista on mahdotonta huomata etukäteen. Maailma näyttää jopa monimutkaisten järjestelmien suhteen suurimman osan ajasta lineaariselta, mutta lyhyempien aikojen epälineaarisuudet määrittävät suurelta osin lopputulokset. Sijoittajat voivat näyttää neroilta kymmenen vuotta, mutta he voivat ajautua konkurssiin kymmenessä päivässä, koska eivät ymmärrä epälineaarista maailmaa. Epälineaarisuuksiin suuruusluokkien kasvua on mahdotonta määritellä numeroilla. Voidaan vain todeta, että liian pitkälle mentäessä epälineaarinen kasvu kiihtyy sitä mukaa mitä pidemmälle väärään suuntaan mennään. Epälineaarisuudesta johtuen on parempi tehdä useampia pieniä muutoksia monimutkaisiin järjestelmiin kerralla kuin vähempiä suuria muutoksia harvemmin. Jälkimmäisiin on järkevä ryhtyä vain pakon edessä.

Eipä muuta,

Tommi T