Kiinalainen kiinteistöyhtiö Evergrande, joka laajalle levinneen odotuksen mukaan aiheuttaa uuden globaalin finanssikriisin Lehman Brothersin tapaan, on valunut uutisissa taka-alalle. Yhtiön kriisi ei tietenkään ole kadonnut viikossa parissa.

Mutta markkinat ja media kohisevat jo muista aiheista. Sikäli aiheesta, että Evergrande ei sitten tuonutkaan maailmanloppua.

Evergrande jätti maksamatta velkojensa korot ulkomaisille sijoittajille, muttei siitä Lehman-paniikin toistoa syntynyt. Kuten ei alunperinkään ollut perusteltua odottaa.

Tuoreimmat uutiset kertovat Evergranden omaisuutta jo haviteltavan – hongkongilainen kiinteistökonserni Hopson Development haluaa ostaa sen kiinteistöpalvelusegmentin viidellä miljardilla dollarilla.

Se tarjoaa osaltaan kriisiin ratkaisua. Muille yhtiön elinkelpoisille osille on käymässä samoin. Kuten yleensä konkurssissa tai sen kynnyksellä.

Omaisuudelle löytyy ottajia

Evergrandella on paljon omaisuutta, osa siitä enemmän tai vähemmän tervettä. Evergrande omistaa muun muassa Kiinan menestyneimpiin kuuluvan jalkapalloseuran Guangzhoun.

Seuran keskeneräisen, maailman suurimman jalkapallostadionin kauppa toteutunee lähiaikoina. Sitä havittelevat ainakin Kiinan valtion omistamat yhtiöt.

Onpa futis hyvä bisnes tai ei, kiinnostuneista tuskin pula iskee. Kuten muullekaan tolkun omaisuudelle, kun hinta asettuu kohdalleen.

Pakkoraossa niin tietysti käy. Etenkin valtionyhtiöillä riittää pelimerkkejä, jos maan hallitus katsoo ostokset järkeväksi.

Terveet toiminnat jatkuvat

Yksityisiäkin ostajia Evergranden palasille varmasti löytyy, muitakin kuin Hopson. Ilmeisen konkurssin jälkeenkään toimivat osat eivät pysähdy, vaan jatkavat eloaan uusien omistajien hoivissa.

Valtio voi osallistua uusjakoon rahoittamalla yhtiöitään pankkiensa kautta. Ja pankkejaan keskuspankin kautta tarpeen tullen.

Kiinan hallitus saattaa oikeinkin mielellään ostaa asevelihintaan yksityisten suuryhtiöiden parempia paloja ilman kummempia pakkokeinoja. Ja samalla saavuttaa tavoitteensa, spekulatiivisen talouden rajoittamisen.

Konkurssit hoituvat Kiinassa tehokkaasti valtiovallan niin halutessa. Kuten varmasti laita on Evergranden ja muiden isojen yhtiöiden tapauksessa.

Rahoitus ei katkea

Hyödyttömät projektit, kuten asumattomina pysyvät talot, jäävät rahoittajien murheeksi joko konkurssin tai rajujen velkajärjestelyjen jälkeen. Saattaahan niillekin joskus käyttöä löytyä.

Velkojia odottavat isot tappiot, koska omaisuuden tulipalomyynnit toteutuvat käytännössä aina pilkkahintaan. Yhtiön taseeseen merkittyä arvoa niillä ei pakkoraossa ole.

Luottotappiot pysyvätkin kriisin suurimpana uhkana. Valtion pankeille se ei tuo dramaattista murhetta, niille riittää rahoitusta.

Kiinalla on oma valuutta, keskuspankki ja vakavarainen valtio. Kiina ei ole ulkomaailman rahoituksesta riippuvainen.

Rahoitus ei Kiinasta lopu, siitä pitää huolen valtiollinen pankkijärjestelmä. Johon keskuspankki on jo pumpannut rahaa, ja voi tehdä sitä tasan niin paljon kuin tarpeen.

Yksityiset velkojat liemessä

Muut luotottajat ovat toinen asia. Vaikka pankkijärjestelmä on Kiinassa pääosin valtion kontrollissa, siellä toimii myös yksityisiä pankkeja, osa niistä varjopankeiksi kutsuttuja epävirallisia rahoituslähteitä.

Niiden tappiot voivat luoda jonkin asteen kriisin. Valtio ei pelastusrengasta heitä.

Yksityisen rahoituksen roolista Kiinassa vallitsee kirjavia näkemyksiä, mutta sen mittavuutta ei kukaan kiistä. Evergrandea kuten muitakin kiinteistöyhtiöitä ne ovat rahoittaneet isosti.

Mutta Kiinan yksityisenkin pankkisektorin pitäisi olla kohtalaisen suljettu. Joten sen kriisi ei juuri heijastu muualle maailmaan.

Markkinat rauhalliset, paitsi osakkeissa

Yksityisen luototuksen taantuminen voi leikata Kiinan taloutta. Mutta merkit eivät viittaa minkäänmoiseen kriisiin – itse Kiinassa.

Maa suuret pörssit Shanghai ja Shenzhen tanssahtelevat rauhallisesti. Samoin tekee Kiinan valuutta yuan.

Länsimaiden pankkien välisen rahoituksen hintaa mittaava libor-korkokin haukottelee, kuukaudeksi saa lainaa alle 0,01% korolla. Finanssikriisin alkutahdeissa libor jysähti korkeuksiin hetkessä.

Keskeisten valtionlainojen korot – Yhdysvaltojen, Saksan ja Japanin – kymppivuotiset kipittävät yläviistoon. Oikeassa finanssipaniikissa kuten 2008 ne romahtaisivat sijoittajien hakiessa niistä turvaa.

Samoin tapahtui koronamyrskyssä puolitoista vuotta sitten. Jos korkomarkkinat eivät panikoi, ei siihen ole syytä osakesijoittajallakaan.

Osakekuplat tyhjentyvät

Kiinan oletettu talouden hidastuminen tietysti rassaa erinäisiä sektoreita. Vaikkapa hissiyhtiö Konetta, jonka osakekurssi ottaakin lukua.

Toki sen kohdalla taustana on myös osakkeen kalleus, kuten jo vuosi sitten varoitin. Vaikka Koneen sisäpiiri Herlinin pääomistajasukua myöten osaketta tankkasi.

Sama koskee monia sakkaavia osakkeita. Syy ei ole reaalitalouden odottava romahdus vaan kuplan tyhjentyminen.

Mistään laajamittaisesta paniikkitunnelmasta ole merkkiäkään. Tavanomaista osakkeiden syysmylläkkää olen povannut keväästä asti.

Paniikit iskevät kerran pari vuodessa. Siihen voi varautua jokseenkin varmasti.

Korjausliike hiipuu, enimmäkseen

Evergrande hiipuu taustalle, Kiina ei tälläkään kertaa uppoa suohon. Ja pörssien reipas ja täysin odotettu korjausliike hiipuu piakkoin.

Osakekohtaiset erot tosin pysyvät aika varmasti suurina eli ostopaikat vaihtelevat. Holtittomasti hinnoiteltujen osakkeiden tyhjennys jatkuu – kuten aina ennen pitkää.

Sopuhintaisille taas ostopaikat alkavat olla makoisia. Syksyn perinteen tapaan.

Tyhmät tyhjentävät nyt salkkujaan, viisaat täyttävät. Viitaten isolla kintaalla markkina- ja mediakohinalle.

Artikkeli perustuu sijoittajasivusto Pörssihaukan materiaaliin, sillä on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.