Muistutus
Prof. Valtaoja julkaisi taannoin kirjoituksen, josta moni suuttui. 2014 yli puoli miljoonaa ihmistä kuoli väkivaltaisesti ja heistä vain ani harva oli ranskalainen. Jopa Nizzan jälkeen tämä on syytä muistaa.
Toisaalta 15.7. ilmestyi tietoja sotilasvallankaappauksesta, joka olisi käynnissä Turkissa. Vuoteen 2009 asti silloinen laajentumiskomissaari ja nykyinen ministeri Olli Rehn ajoi kuin käärmettä pyssyyn Turkin liittymistä EU:hun. Laajentuminen oli Rehnin tehtävä, mutta ehkä hänen olisi pitänyt miettiä myös, ketä otetaan ja minne.
Rehnin vaihdettua tehtävää asiasta on Suomessa puhuttu vähän, mutta itse Turkin hanke näyttää olevan edelleenkin hengissä.
Linkissä on Saksassa asuvien turkkilaisten joukossa tehdyn asennemittauksen tuloksia. Niihin kannattaisi tutustua ennen laajennuksia.
Sitten on kolme muuta kysymystä. Pitäisikö EU:n ensin tulla esim. talouden alalla siksi, mistä on päätetty kymmeniä kertoja eri tahoilla ja pyrkiä vasta sitten laajentumaan? Pitäisikö Brexitin syitä miettiä?
Ja jos Turkista tulisi EU:n jäsen, mistä valtiosta sen jälkeen, Irakistako?
Turkista ei tule jäsen
Turkin jäsenyys on haudattu ajat sitten AKP:n itsevaltaisuuden räjähdettyä lapaseen. Ei sitä taatusti kukaan enää aja tai kaipaa. Olin itse aikanaan Turkin jäsenyyden kannalla, koska maa näytti vielä AKP:n valtakauden alussa etenevän EU-kriiteerien suuntaan hyvää vauhtia, mutta se prosessi kaatui jo joku vuosi sitten, ja viime ajat kaappauksineen ovat olleet vain tuon umpikujan pimentymistä. Siitä ei taatusti enää saa EU:ssa aikaiseksi edes laihaa kinastelua.
Heikki
En lyö vetoa Turkin jäsenyyden puolesta,
vaan pointti on muualla. Tuon linkin mukaan jäsenyysneuvottelut edistyivät viimeksi 30.6.2016 https://en.wikipedia.org/wiki/Accession_of_Turkey_to_the_European_Union#Timeline Jäsenyyttä kannattavat mm. Ranska ja EU:n ulkopuolella USA.Ja kun EU-vaalit muutama vuosi sitten käytiin (Rehnin ollessa laajentuiskomissaari) kirjoitin silloisen ehdokkaan sivuille tuon ajatuksen ”Pitäisikö EU:n ensin tulla esim. talouden alalla siksi, mistä on päätetty kymmeniä kertoja eri tahoilla ja pyrkiä vasta sitten laajentumaan?” Seurauksena oli syvä hiljaisuus, koska jäsenyysneuvottelut olivat silloin suositut, siitäkin huolimatta, että turkkilaisten asenteita mittaavat vanhemmatkin gallupit ovat karua luettavaa, esim. itsemurhaiskuja länttä vastaan kannattaa ehkä yli 10 milj. turkkilaista.
Jäsenyydestä ei todellisuudessa neuvotella
Muihin pointteihin en ota kantaa nyt, mutta tuo sitaatti antaa tilanteesta väärän kuvan. Neuvotteluja kyllä käydään, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että Turkki kiristää viisumivapautta palkkioksi pakolaisten patoamisesta omaan maahansa Välimeren ylityksen sijaan. Tähän EU suostunee vätysmäisesti, mutta jäsenyyttä tuskin kukaan vakavissaan harkitseekaan, vaikka retoriikassa se kuuluu tavoitteisiin. Seuraan aihetta työn puolesta, ja olen asiasta aika satavarma.
Heikki