Nettipankeista
Elokuussa talletin muutaman tonnin erääseen ulkomaiseen nettipankkiin tarkoituksena solmia sinne pankkisuhde. Syksy oli lämmin ja katsoin minulla olevan parempaakin tekemistä kuin nettipankkiin perehtyminen, jota minulle puhelimitse tarjottiin.
Siirsin asian jopa vuodenvaihteen yli, kunnes tein ratkaisuni. Pyysin ohjeita rahojen siirtämiseksi takaisin lähtötilille ja asiakassuhteen loppumista siihen paikkaan.
Perusteluita ei olisi tarvittu, mutta totesin kuitenkin erään ”Nokian insinöörin” pitäneen myös ko. pankkia hankalana käyttää. Sain pankista ohjeet, joilla rahansiirto työläästi sujui, mutta myös pettyneen viestin, jossa sanottiin, että olimme muuta ”sopineet”, nettipankkia voi käyttää ilman DI-tutkintoa ja tuttavani arvio oli ollut ”pankin mustamaalaamista”.
Selvennettäköön, että emme olleet mitään juridisesti sopineet ja yksityisessä keskustelussa jokainen saa tietenkin arvioida kokemuksiaan esim. autoista, kaupoista, ravintoloista tai pankeista aivan vapaasti. En ollut DI-tutkinnosta mitään puhunut, mutten viitsinyt kysyä, riittäisikö amis-tutkinto ko. pankkiin.
Aloin kuitenkin miettiä asiaa tarkemmin. Tunnen ainakin kolme alle 55-vuotiasta ihmistä, jotka ovat sanoneet, etteivät ole sellaista kuin internetiä koskaan käyttäneet mihinkään tarkoitukseen.
Itse olen käyttänyt useita nettipankkeja niin kauan kuin niitä on ollut, joten kokemusta on runsaasti. Olen myös lukenut aika monta tuhatta englanninkielistä kirjaa (ja käyttänyt lähteenä ja tenttinyt satoja), joten tuskin kielitaitokaan on ongelma.
Olisiko niin, että pankkien olisi syytä ottaa palaute vastaan ja miettiä nettipankkiensa selkeyttämistä ja jopa standardisoimista?
Olen myös tämän talven aikana törmännyt useamman kerran tilanteeseen, jossa pankit takertuvat muutamaan tonniin kuin hukkuva oljenkorteen. Tällainen takertuminen ei anna kovin hyvää kuvaa pankkien tilanteesta.
Kun tässä on muutenkin puhuttu yli 50-vuotiaitten asioista, niin laitetaan mukaan vielä eräs nuoruuden muisto. Nuoruudessani monet miehet suhtautuivat ainakin pidemmän päälle pidättyvästi ja varauksin kovin tyrkkyihin naisiin. Olisiko tässäkin pankeille oppimista?
Kirjoitat: ”…yksityisessä
Kirjoitat: "…yksityisessä keskustelussa jokainen saa tietenkin arvioida kokemuksiaan esim. autoista, kaupoista, ravintoloista tai pankeista aivan vapaasti…" Jottei kellekään jää tämä nyt epäselväksi, niin tuo on sallittua ihan julkisessakin keskustelussa.
"Rikoslaissa sanotaan, että halventamisena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa."
Tämä on hyvä tietää: firmoja saa arvostella julkisesti. Jopa firman toimitusjohtajia. Tietenkin kannattaa pitäytyä totuudessa. Yksityishenkilöllä on sitten tiukempi suoja, ja ihan hyvästä syystä. Ymmärsin jo, ettet jostain syystä halua pankin nimeä kertoa eli en tivaa sitä sen enempää, ettei tarvitse näitäkään taas poistaa 🙂 Mutta käyttöliittymän arvostelu on paitsi sallittua, myös toivottavaa. Näin kaikki toimijat voisivat hyötyä.
Itse aiheesta: aika usein törmää käyttäjissä (kaikenikäisissä) muutosvastarintaan. Ihmiset eivät pidä siitä, että käyttöliittymät muuttuvat – vaikka ne parantuisivat. Tämän on saanut karvaasti kokea Danske Bank (entinen Sampo Pankki), kun alkoi käyttää Java-kikkaretta, joka aiheutti harmaita hiuksia käyttäjille. Tai Microsoft uusimman Windows 8:n myötä: ihmiset raivostuvat, kun esim. koneen sammuttamiseksi tarvitsee klikata hiiren oikeaa nappulaa Windows-logon kohdalla vasemman sijaan.
Nordea on kaunis poikkeus, ja siellä käytössä yhä edelleen kevyt tekstipohjainen käyttöliittymä. Se ei ole selkein mahdollinen, mutta se toimii ja varmaan muutosvastaiset osaavat arvostaa sitä, että käyttöliittymään ei ole kajottu vuosiin.
IB-välittäjällä taas on todella monipuolinen, mutta aluksi sekava käyttöliittymä. Sen voi räätälöidä haluamakseen, mutta kärsimätön saattaa heittää hanskat tiskiin. Kaiken kaikkiaan: kaikki on vaikea miellyttää ja minkä tahansa pankin on syytä olla varovainen, kun esittelee muutoksia. Pienet muutokset otetaan vastaan helpommin kuin koko roskan uudelleensuunnittelu.
Oikeusistuimien ennakkotapaukset pelottavat toimittajia
Kannatan itse rohkeutta. Olen todella pahoillani siitä, että sananvapautta on oikeusistuimissa viime vuosina rajoitettu tavalla, joka on tehnyt valveutuneista journalisteista varovaisia. Ei uskalleta puhua yrityksistä niiden oikeilla nimillä.
Tässä ajankohtaista tietoa juridisesta vastuusta:
”Kunnianloukkauskin on talousmediassa täysin mahdollista, mutta keskeisin on YRITYKSEN LIIKETOIMINNAN VAHINGOITTAMINEN, lähteenä Päivi Tiilikka: Journalistin sananvapaus, 2008 s. 261-269, 292-305.
Lähtökohtana on vahingonkorvauslain 5 luku 1 §:n määräys, että jotta taloudellinen vahinko tulisi korvattavaksi, VAHINGON KORVAAMISEEN ON ERITTÄIN PAINAVIA SYITÄ (ko. lain mainitsemaa 2 muuta vaihtoehtoa ei sovellu mediaan). Tämä ei ole mitään teoriaa, sillä:
Samaan suuntaan pyrki pörssiyritys E:n pääomistaja P haastamalla oikeuteen monta mediaa, jotka olivat käsitelleet P:n tuomitsemiseen päättynyttä jupakkaa. P hävisi suurimman osan jutuista, mutta arveltiin kanteitten hillinneen kirjoittelua.
Sammon Nettipankin ongelmien alkaessa siellä vedottiin juuri tuohon YRITYKSEN LIIKETOIMINNAN VAHINGOITTAMISEEN.