Perjantaina Piksussa lausuttiin OMXH25:stä, että ”Monet näistä yrityksistämme ovat raaka-aine… painoitteisia.” Saman asian sanoi samana päivänä AP:ssa Hannu Angervuo (matala jalostusaste). Ongelma on yhtä vanha kuin Suomen taloushistoria.

Kun katsoo listaa, niin ainakin minun mielestäni nuo 25, muut ko. tekstissä mainitut ja valtava enemmistö ylipäänsä suomalaisista firmoista tuottaa laadukkaita tuotteita ja palveluja. Piksun teksti jatkui ”tai investointihyödyke painoitteisia”. Näitä hyödykkeitä ostetaan nimenomaan laadun eikä mainonnan perusteella ja varsinainen bulkkitavara metsä- ym. perusteollisuudesta on sekin tasalaatuista ja varmasti ajallaan toimitettua. Se vain on jalostusasteeltaan alhaista ja raaka-ainepainotteista puolijalostetta, josta muut maat tekevät kalliita lopputuotteita.

Kun taas katsoo maailman sataa merkittävintä brändiä Forbesin mukaan, ainakin minulla tulee kovin paljon negatiivista mieleen:

-epäterveellisyys (cola-juomat, McDonald’s, alkoholi- ja tupakkamerkit)

-internetin moninainen krääsä, huijaukset ja spämmi. Microsoftista tulee mieleen sininen taivas, jota katsoessani kone lataa jotain yleensä tarpeetonta.

-ökykulutus (Rolex ja monet vaatemerkit)

-pankeista finanssikriisi jne.

Joka tapauksessa Suomi on jo Ruotsiin verrattuna valovuosia jäljessä tunnetuissa brändeissä.

Yleisinä syinä on luullakseni mainittu Suomen talouselämän insinöörivetoisuus, syrjäinen maantieteellinen sijainti ja hiljainen kansanluonne (selvinpäin…), mutta otan pari konkreettisempaa esimerkkiä. Mukana on myös yrityksiä, jotka OMXH25:een eivät kuulu, mutta toisissa oloissa voisivat sinne kuulua.

-Ranskalaiset eivät myy rypälepontikkaa argumenteilla, että heillä on maailman suurin konjakkihana, josta nestettä ajetaan maailman suurimmalla paineella säiliölaivoihin. Suunnilleen tällä tavalla paperia Suomesta myydään: maailman levein ja nopein paperirata, toisesta päästä tehdasta päivittäin sata rekkaa tuo raaka-ainetta ja toisesta päästä sama määrä vie paperia satamaan.

Pohjoisesta tiheäsyisestä puusta puusepänteollisuus voisi oikealla markkinoinnilla yrittää saada myytyä pidemmälle jalostettuja tuotteita.

Metsäteollisuus toki yrittää kehittää uutta, esim. UPM:lla on sellaisia yksiköitä kuin Biofuels, Biochemicals, Biocomposites sekä Biomedicals, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet vaatimattomia.

-Svenska Cellulosa on myynyt sellua brändeinä eli vaippoina ja terveyssiteinä, siirretty nyttemmin Essityyn. Suomelle tämä ”ei käy, koska ei haluta kilpailla asiakkaiden kanssa”. Mielestäni vielä parempi neuvo on pysyä sängyssä, ei ainakaan mokaa.

-Finnairissa olen ihan ite yritysjohtoa kehottanut tuomaan esiin firman turvallisuuden. Vastaus: ”ei käy, ei muitten onnettomuuksilla saa pyrkiä hyötymään”. Maailma ei vain ole aivan noin jalo paikka. Haulle ”world’s safest airlines” tulee paljonkin osumia, tuo saattaa olla arvostetummasta päästä?

-Huhtamäki ei ole pystynyt kehittämään yhtään mitään Tetrapakin tapaista brändiä. ”Ei käy, ei pakkauksen sovi erottua”. Tetrapakille kuitenkin sellainen kävi.

-Fiskarsin oransseja saksia ei ole laajennettu muihin kodin tarvikkeihin tai ruokailuvälineisiin.

-Rapala ei ole pystynyt tehokkaasti laajentumaan uistimista muitten kalastustarvikkeiden ja retkeilytuotteiden merkittäväksi valmistajaksi. Yritystä toki on ollut.

-Marimekon tunnetuimmat tuotteet suunniteltiin KUUSIKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN. Kuvaavaa on tuon alaluvun viimeinen lause ”Vuonna 2014 Marimekko julkisti uuden Unikko-sarjan alkuperäisen Maija Isolan Unikon 50-vuotisjuhlan kunniaksi.” Ja näistä 50-vuotisjuhlistakin on siis nyt kulunut kymmenen vuotta, tänä vuonna juhlittaneen siis 60 vuotta? Seuraavaksi Wikipedia puhuukin plagioinneista.

Taideteollinen korkeakoulu oli 1970-luvulla Suomen kaikkein punaisimpia kouluja, siellä muotoiltiin vallankumousta eikä tuotteita kapitalisteille.

Lopuksi: Suomessa yritykseen harvoin liittyy mitään henkilöä, joka antaisi tuotteelle kasvot, se olisi brändin luonnissa tärkeää. Forbesin brändilistassa on kovin helppo muistaa useimpien firmojen keskeisiä henkilöitä. Edelleenkään suomalaisia maailmalla tunnettuja jääkiekkoilijoita tai autourheilijoita (joita oikeastaan on aika paljonkin) ei ole riittävän tehokkaasti hyödynnetty mainonnassa. Nykäselle ehkä riitti kaljapalkka, muut varmaan haluaisivat rahaakin. Tehtaan rakentamisiin ja yritysostoihin investoidaan miljardeja, brändin luomiseen ei.

Ja loppukevennys: hauskahkossa elokuvassa ”Paholainen pukeutuu Pradaan” muotialaa tuntematon päähenkilö (es. Anne Hathaway) puhuu vaatteista käyttäen sanaa ”stuff” ja saa hahmonsa vastanäyttelijältä (es. Meryl Streep) esitelmän siitä, miten alan gurut luovat muoti-ilmiöitä, jotka lopulta trendin muuttuessa päätyvät kaupan alelaariin ”Anne Hathawayn” ostettavaksi.

Kaikki on bulkkia siihen asti, kunnes markkinointia taitavat henkilöt tekevät bulkista tavoitellun brändin!

_____________

Kuvassa on omena, englanniksi apple. Se on myös eräs maailman arvostetuimmista brändeistä, jonka luomiseen liittyy keskeisesti korkean profiilin persoonallisuus, Steve Jobs. Kasvollinen henkilö ja nimenomaan omistajayrittäjä liittyy useimpiin maailman johtaviin brändeihin, vaan ei suomalaisiin yrityksiin. Kuvan lähde Pixabay.