Minne viet meidät, osakesäästötili?

Osakesäästötilin tulevaisuus: perintösäästötili?

Sijoittaminen Yhteiskunta
Vuoden 2020 alussa (sattumalta mainiosti ajoitetusti) lanseerattu osakesäästötili on nyt ollut suomalaisten käytettävissä täydet kaksi vuotta. Se on ehditty toteamaan menestykseksi mm. Nordean blogitekstissä  ja Hämeen Sanomien uutisjutussa. Avattujen osakesäästötilien lukumäärää ajatellen näin voi hyvällä syyllä sanoakin, sillä Pörssisäätiön jutun perusteella niitä oli syyskuun lopussa avattu jo lähes 230 000:lle ihmiselle. Mutta onko pelkkä käyttäjien lukumäärä hyvä mittari menestykselle?

Minne viet meidät, osakesäästötili?

Minne viet meidät, osakesäästötili?
(Lux Helsinki 4.1.2020)

Kun kyse on poliittisen päätöksenteon pohjalta syntyneestä rakennelmasta, järjestelmän menestystä ei ratkaise ainoastaan sen käyttäjien järjestelmään kohdistama kiinnostus tai käyttäjien saama hyöty. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja oli ilmeisesti perustellut hitas-järjestelmän toimivuutta hitas-asuntojen kysynnällä. Samaan tapaan kuin polkuhintaisten asuntojen suosiolla ei voi perustella kyseisen järjestelmän hyvyyttä, ei myöskään osakesäästötilin hyvyyttä järjestelmänä voi perustella sillä, että monia kiinnostaa järjestely, joka edesauttaa säästämään verotuksessa.

Varsinainen kysymys on se, auttaako osakesäästötili suomalaisia vaurastumaan kansakuntana – ja mielellään vieläpä siten, että lisääntynyt vauraus ei karttuisi vain harvoille. Sitä pohtiessa on syytä miettiä, mitä osakesäästötilille on odotettavissa tulevaisuudessa. Tähän liittyy paitsi se, miten osakesäästötili työkaluna itsessään tulee muuttumaan myös se, miten osakesäästötiliä tullaan pitkällä aikajänteellä käyttämään.

Osakesäästötilistä puhuttaessa on ainakin yksi asia, minkä luulisi lähes väistämättä muuttuvan jossain vaiheessa. Tämä asia on 50 000 euron talletuskatto. Monet sijoittajien asiaa ajavat haluaisivat talletuskaton nousevan jo nyt, mutta tehtiin sellaista muutosta nyt tai ei, jossain vaiheessa inflaation myötä paine talletuskaton nostamiselle tulee nousemaan, jotta raja pysyisi reaalisesti nykyisellä tasollaan.

Mutta on sitä toki moni toivonut perustavanlaatuisempiakin muutoksia. Esim. Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja Victor Snellman haluaisi Osakesäästötili versio 2.0:n, josta talletusraja olisi poistettu kokonaan, ja jonne voisi ostaa kaikkia niitä arvopapereita, mitä perinteiselle arvo-osuustilillekin. Vaikka pidänkin kansankapitalismiin kannustamista hyvänä asiana, en ainakaan tällä hetkellä ja muun nykylainsäädännön huomioonottaen ole noin laajasti rajoittamattoman osakesäästötilin kannalla.
Miksikö en kannata rajatonta osakesäästötiliä? Lähdetään ensiksi siitä, mikä tekee mielestäni osakesäästötilistä hyvän asian:
  • Se poistaa osakkeiden myymisen välittömät veroseuraamukset. Tämä on hyvä asia, koska verotuksen tulisi kohdistua mielestäni vaurastumiseen, eikä niinkään olla riippuvainen siitä, milloin varallisuutta ns. realisoidaan eli muutetaan käteiseksi. Näin veroseuraamukset eivät ohjaa sitä, milloin osakkeista luovutaan, minkä ansiosta ihmiset voivat kohdistaa varallisuutensa tehokkaammin niihin kohteisiin, mitkä koetaan parhaiksi.
  • On kai makuasia, pitääkö perinteistä arvo-osuustiliä vai osakesäästötiliä yksinkertaisempana tapana sijoittaa, mutta selvää on, että osakesäästötili kannustaa nimensä mukaisesti säästämiseen, ja se on hyvä asia, jos ihmisiä kannustetaan ottamaan vastuuta omasta taloudestaan.
  • Kun ihmisiä kannustetaan sijoittamaan, ihmisiä kannustetaan samalla myös opettelemaan yritysten toiminnan edellytyksiä. Oli sijoittaja sitten itse yrittäjä tai säännöllistä kuukausipalkkaa saava työntekijä, tällaisen ymmärryksen kasvaminen on yhteiskunnallisesti hyödyllistä.
Hyvien asioiden vastapainona huolena herää kysymys, aiheuttaako osakesäästötili toisenlaisia haitallisia insentiivejä sen poistamien tilalle tai edistääkö se mahdollisen uuden vaurauden kertymistä korostetun epätasaisesti.
Olen huomannut monen osakesäästötilistä kirjoittaneen todenneen, ettei osakesäästötili poista tuottojen verotusta, vaan että se ainoastaan siirtää niitä myöhemmäksi. Tämä ei kuitenkaan päde kuin rajallisesti, sillä perittäväksi päätyessään osakesäästötilin tuottoja ei veroteta sellaisenaan lainkaan. Tämä tosiasia taas herättää kysymyksen, synnyttääkö järjestelmä tilanteen, jossa monien ei tee mieli kajota osakesäästötilin varoihin ollenkaan samalla kun rinnalla olevasta perinteisestä arvo-osuustilistä otetaan rahaa myös omaan käyttöön.
Otetaanpa esimerkki. Oletetaan, että sijoittajalla on ollut rinnakkain nykyisen osakesäästötilirajoituksen mukainen 50 000 euroa tallennettuna sekä arvo-osuustilille että osakesäästötilille ja että sijoitukset ovat tuottaneet n. 8% vuodessa, mistä 3%-yksikköä on tullut osingoista, ja 5%-yksikköä arvonnoususta, josta 1%-yksikkö on realisoitu vuosittain, mutta jätetty käytettäväksi uusiin tililtä tehtäviin sijoituksiin. Tilanne näyttäisi suurinpiirtein seuraavalta:
Sijoitus Lasken-nallinen tuotto Verotettavaksi realisoituneet tuotot 30 vuodessa Verot 30 vuodessa Verojen vuoksi menetetty tuotto Tilanne 30 vuoden jälkeen
Arvo-osuustili 50 000 € 900% 186 000€ 50 000€ 75 000 € 375 000 €
Osakesäästötili 50 000 € 900% 0€ 0€ 0€ 500 000 €
Taulukosta näkee, miten osakesäästötilillä rahat pääsevät kasvamaan tehokkaammin korkoa korolle, kun verottaja ei vie tuotoista välillä omiaan: paitsi, että verottaja on vienyt arvo-osuustililtä matkan varrella 50 000 euroa veroina, samalla verotuksen seurauksena on jäänyt 75 000 euron tuotot saamatta, kun taas osakesäästötilin varat ovat päässeet kasvamaan vapaasti, minkä seurauksena pääoma on nimellisesti 10-kertaistunut. Taulukon ”verojen vuoksi menetetty”-sarake on siten havainnollistava osoitus siitä, miten osakesäästötili voi parhaimmillaan olla hyödyksi. Kuinka paljon edullisempi osakesäästötili loppujen lopuksi on, riipuu kuitenkin siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tässä yhteydessä kiinnostavinta onkin se, mistä viimeisen ”Tilanne 30 vuoden jälkeen”-sarakkeen summat koostuvat. Jos arvo-osuustililtä haluaisi ottaa rahoja ulos käytettäväksi esim. eläkkeelle jäämisen yhteydessä, osa tuotoista voi tulla luonnostaan arvo-osuustililtä löytyy luultavasti sijoituksia, joista voi luopua varsin kevyin veroseuraamuksin. Tähän on kolme syytä:
  1. Osakkeenomistaja voi itse valita myytäväksi sellaisia osakkeita, joiden tuotto ei ole ollut tolkuttoman suurta.
  2. Usein löytyy myös jotain tappiollisia sijoituksia, joiden realisoinnista voi saada voitoista vähennettäviä tappioita.
  3. Viime kädessä yksittäisen luovutuksen verotuksellista seurausta rajoittaa hankintameno-olettama, jonka ansiosta korkeintaan 80% tai yli 10 vuoden omistuksista korkeintaan 60% on verotettavaa.
Jos siis myy arvo-osuustililtä vaikka 20% tuottaneita osakkeita, luovutuksesta menee vain 5% veroihin, vaikkei myisikään samalla tappiollisia sijoituksia. Osakesäästötilin kohdalla rahoja nostaessa ei sen sijaan voi valita, mistä kohtaa tiliä rahoja nostaa, vaan vero maksetaan suhteessa koko tilin tuottoon. Jos tuotto on esimerkin kaltainen +900%, tässä kohtaa veroja menee jo 27% luovutuksesta, sillä hankintameno-olettama ei koske osakesäästötiliä.
Ylläoleva esimerkki pohjautuu summien osalta osakesäästötilin 50 000 euron rajaan. Jos summat vaikuttavat korkeilta, esimerkin voi korvata myös vaikka 10 000 euron lähtösummilla tai tehdä laskentaesimerkki, jossa tileille talletetaan matkan varrella pikkuhiljaa lisää. Lopputulos on kuitenkin pohjimmiltaan sama: osakesäästötililtä rahojen nostaminen on pitkän sijoitusajan jälkeen huomattavasti kalliimpaa kuin arvo-osuustililtä. Tämä johtaa siihen, että ihminen ottaa tuotot ennemmin ulos arvo-osuustililtä, ja saattaa täysin välttää tuottojen ottamista osakesäästötililtä kokonaan.  Parhaan hyödynhän osakesäästötilistä saa, kun se realisoidaan vasta sen siirtyessä seuraavalle sukupolvelle, koska tällöin tuotosta ei makseta mitään veroja. Tällä tavoin osakesäästötilistä voi muodostua käytännössä silkka perintösäästötili.
Tässä kohtaa herää kysymys, onko tämä mielekästä? Voi kysyä, onko perusteltua kannustaa ihmisiä säästämään rahoja ihan vain perittäväksi, sillä sen voi nähdä tukevan epätasa-arvoistavaa kehitystä. Lisäksi siinä missä osakesäästötili poistaa arvo-osuustilin kohdalla pätevän insentiivin voitollisten osakkeiden myymisen välttämiseen, samalla osakesäästötilille syntyykin toinen, erilaisella tavalla haitallinen ja potentiaalisesti vieläkin vahvempi insentiivi olla nostamatta varoja koko osakesäästötililtä pois. Verotus ohjaa ihmisten käyttäytymistä, ja osakesäästötilissä tuo verorasite vain siirtyy toiseen paikkaan:
Osakkeiden realisointi Varojen nostaminen
Arvo-osuustili Veronalainen Ei veroseuraamuksia
Osakesäästötili Ei veroseuraamuksia Veronalainen

Aiemmin jutussa linkkaamani ”Osakesäästötili 2.0”-ehdotuksen osalta kannatan itsekin sitä, että osakesäästötilille saisi ostaa kaikkia niitä arvopapereita, mitä arvo-osuustilillekin (on esimerkiksi tuntunut erikoiselta, että merkintäoikeuksia ei voi osakesäästötilille ostaa, vaikka myydä voikin, sillä niitä voi sinne tietysti kuitenkin vanhojen osakkeiden omistusten nojalla muuten päätyä). Talletusrajan kasvattamisen sijaan näkisin kuitenkin ennemmin, että järjestelmää kehitettäisiin sellaiseen suuntaan, missä sekä osakkeiden realisointiin että varojen nostamiseen liittyvät veroseuraamukset minimoitaisiin tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi osaketuotoista saatavan verokertymän jokseenkin ennallaan. Verrattuna nykymalliin tähän on nähtävissä ainakin kolme keinoa:

  1. Yksinkertaisin keino tähän suuntaan olisi hankintameno-olettaman sisällyttäminen osakesäästötilin sääntöihin: se madaltaisi verokertymää joissain tilanteissa, mutta toisaalta se voisi saada aikaan myös sitä, että osa muuten verottamatta jäävistä tuotoista tulisikin verotettavaksi, mikä puolestaan nostaisi verokertymää. Lisäksi raha saattaisi päättyä enemmän käyttöön, mikä voisi nostaa verokertymää myös välillisesti. Hankintameno-olettaman puuttuminen ei sinänsä tee osakesäästötilistä huonoa, mutta hankintameno-olettama pienentäisi siihen liittyviä haitallisia insentiivejä.
  2. Osakesäästötilin tuotot voisivat tulla jollain tapaa esimerkiksi osittain veronalaiseksi myös perintötilanteessa.
  3. Perustavanlaatuisempi tapa hillitä verotuksen ohjaavaa vaikutusta olisi jonkinlainen maltillinen arvonnousuvero, jossa tuottoja verotettaisiin lievemmällä veroprosentilla jo tuottojen syntyessä, ei vasta niitä nostaessa. Verottajalle tulee jo nykyjärjestelmässä tieto osakesäästötilin arvon kehityksestä, joten tarvittava tieto on verottajalla jo saatavissa. Teknisiä esteitä tällaiselle ei siis juuri ole.

Kohdista ensimmäinen olisi parannus osakesäästötilin käyttöehtoihin, kaksi jälkimmäistä taas heikennyksiä. Ensimmäistä kannatan käyttöönotettavaksi, mutta jälkimmäiset kaksi keinoa ovat ongelmallisempia. Syy sille on ennen kaikkea se, että jos arvo-osuustili toimii rinnalla yhä vanhoilla säännöillä, on myös syytä pitää huoli siitä, ettei osakesäästötiliä vesitetä tekemällä siitä perinteistä arvo-osuustiliä heikompaa sijoitusinstrumenttia. Jos osakesäästötilin ominaisuuksiin kajottaisiin enemmän, silloin voisi siis olla tarpeen kajota myös arvo-osuustilin verotusperiaatteisiin. Kaipa sekin on mahdollista, että joskus tulevaisuudessa on taas vain yksi tilimalli, jonka verotuskäytäntö ei vastaa täysin kumpaakaan nykymallin tilityypeistä.

osakesäästötili perintö verotus

4 thoughts on “Osakesäästötilin tulevaisuus: perintösäästötili?

  1. Mielenkiintoista pohdintaa muuten, mutta yksi kohta erityisesti vei huomion ja josta olen jyrkästi eri mieltä; mielestäsi verotuksen tulisi kohdistua vaurastumiseen eikä osakkeiden myymisen välittömään verotukseen.
    Itsellä tämä luultavasti tarkoittaisi tuplaverotusta kun olen jo maksanut vuosien saatossa maksimiverot myynneistä ja osingoista ja nyt pitäisi mielestäsi jatkossa niistä kertyneistä varoista vielä maksaa veroa… ei hyvä.
    Ainakin jonkinlainen siirtymäaika verotusmuutoksissa pitäisi olla kuten oli metsäverotuksessa siirryttäessä pinta-alaverotuksesta pääomatuloverotukseen.
    Lisäksi verotuksesta pitäisi olla jonkinnäköinen varmuus että jatkuu suunnilleen samanlaisena, jatkuvat muutokset ja niillä spekulointi aiheuttaa kyllä jonkinlaista ahdistusta vaurastuneissa ja johtaa varallisuussuunnittelussa ratkaisuihin jotka eivät ole hyviä verottajan eivätkä henkilön itsensä kannalta.

    1. Kiitos kommentista!

      Et kuitenkaan nyt tulkinnut tekstiäni ihan oikein. En missään nimessä tarkoita, että pitäisi olla mitään uutta tuplaverotusta (osinkojen verotuksessahan sellainen oikeastaan jo on), vaan että osa verotuksesta siirtyisi tapahtuvaksi jo tuoton syntyessä, ei vasta kun tuotto muutetaan euroiksi. Niistä tuotoista, joista olet jo maksanut kertaallen verot, ei tietenkään tulisi maksaa uudelleen mitään veroja.

      Suosittelen lukemaan aiemman blogijuttuni, jossa hahmottelen tuota arvonnousuveroa:
      http://valmismaa.blogspot.com/2012/03/arvonnousuverosta-korvaaja.html

      Olettaen, että veroprosentit säilyisivät samoina, tuollainen toki kasvattaisi verorasitetta, mutta kun veropohjaa tuolla tavalla laajennettaisiin, samalla mahdollistuisi myös se, että veroprosentteja voisi madaltaa. Ja toistan vielä, että tosiaan minkäänlaisesta tuplaverotuksesta ei olisi kyse (poislukien yhteisöveron vaikutus, joka tekee osingoista jo nykyään tavallaan tuplaverotettuja).

  2. Huomasinpa, että jutun linkit samoin kuin joidenkin viimeisimpien muiden juttujenikin linkit ovat tulleet tekstiin rikkinäisinä. Tämän jutun linkit pitäisi olla nyt korjattu, mutta jos joku huomaa jonkin linkin olevan yhä rikkinäinen, niin mielellään kuulen siitä, jotta voin linkin korjata.

  3. Arvonnousuveron ongelmaan kuviteltu esimerkki:

    Osakesäästötilin 50 000 euroa sijoitetaan Qt:n osakkeeseen, joka noin 10-kertaistuu 1 vuodessa. Osakesalkun ”arvonnousutuotto” siis 450 000 e joulukuun viimeisen päivän pörssitiedon mukaisesti ja tästä arvonnousuverona vaikka 15%? Veronmaksajalle postitetaan siis 67 500 euron maksulappu verottajalta. Verovelvollisen veronmaksukyky palkkatuloista on mitätön eli osakeomistus on osittain pakkorealisoitava. Jos/kun arvonnousu tulevina vuosina jatkuu, osakesalkkua on siten joka vuosi pakko myydä. Pitkäjänteinen buy and hold -omistaminen on lakiteknisesti muutettu mahdottomaksi.

    Entä mitä tapahtuu jos Qt:n osakekurssi tammikuussa romahtaa taas -90% ennen kun olet ehtinyt myydä osakkeitasi veronmaksua varten? Verot peritään 31. joulukuuta tietojen mukaan. Joudut maksamaan verot, joiden maksamiseen rahasi eivät riitä vaikka myisit koko osakesalkkusi tyhjäksi. Mahdollinen veronpalautus tulisi vasta vuoden päästä kun seuraavan vuoden verotus valmistuu. Pitäisi ottaa siis vuodeksi 20% korolla pikavippi, jotta pystyisi tuon verovelan maksamaan kunnes veronpalautus tulisi. Jättimäisen ongelman maksukyvyttömälle veronmaksajalle aiheutti se, että osakekurssi vain sattui heilumaan ylös ja alas joulukuun ja tammikuun välillä.

Vastaa käyttäjälle Johannes Hidén Peruuta vastaus

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com