Osakkeenomistajien sokea piste
Muistutan, etten siis edelleenkään pahemmin omista Fortumia, joten en sitä seuraa, muttei ole myöskään subjektiivisuutta.
Marraskuun lopussa oli kova parku siitä, että valtio oli määritellyt rahoituksensa ehdot Fortumille siten, että saattoi merkitä osakkeita. Parkuun yhtyi jopa Ilmarinen, joka väitti olevansa valmis vastaavaan rahoitukseen. Olisi vain kovin hyvä muistaa, että kun kriisi oli päällä syyskuussa, Ilmarinen oli silloin vielä – viisaasti – ihan hiljaa. Suomen ja Ruotsin valtiot ovat siis yhdessä sitoutuneet tarvittaessa rahoittamaan Fortumia yli 30 miljardilla eurolla, Ilmarisellako on tällaiset rahat valmiina lompsassa? Ja toki Venäjän investointien ”realisointi” (vrt.) on jatkossakin sellainen, että valtiota ehkä taasen tarvitaan, joka tapauksessa tarvittiin kipeästi Uniper-ratkaisun kanssa.
Kun menee pienosakkaaksi firmaan, jolla on enemmistöomistaja, jotain siitä seuraa, esimerkkejä on maailma täynnä. En ymmärrä, miksi valtiota pitää noin kauheasti vihata, kyllä sijoittajatkin ovat ainakin peruskoulua käyneet julkisen rahoituksen piikkiin.
Merkintäni ydin on tämä. Fortumin virheistä on syytetty poliitikkoja, mutta yritysjohtajista Lilius, Kuula ja Lundmark on oltu ihan hiljaa. Hekö eivät johtamansa yrityksen toimista vastaa edes sen vertaa, että heidät sopisi mainita? Kuulaa ei kuulemma voi kritisoida, koska hän on kuollut, kyllä siinä historiankirjoituskin menee vaikeaksi.
”Percy Henrik Mikael Lilius … on ollut useana vuonna Suomen parhaimmin palkattuja yritysjohtajia. Vuonna 2005 hänellä oli eniten verotettavia ansiotuloja Suomessa, 4,4 miljoonaa euroa. Fortumin menestyksen ja optio-ohjelman johdosta hänen ansiotulonsa vuonna 2006 olivat 11,3 miljoonaa euroa.” (Wikipedia Liliuksesta).
Palkkiosta puhumista pidetään populismina, joku 20 miljoonaa on pieni summa Fortumin miljardeissa (siis tappioissa). Ongelma on vain siinä, että saadakseen kasvuun perustuvia kannustepalkkioita, johdon kannattaa riskeerata, eihän siinä johdon omat rahat olleet pelissä.
Siis johtajien palkat ovat moninkertaiset poliitikkoihin ja johtaviin, valvoviin virkamiehiin verrattuna. Fortumin möhläykset tehtiin johdon halusta ja ylityöllistettyjen poliitikkojen hyväksynnällä. Julkisuudessa on väännetty totuutta sellaiseksi, että Juha Sipilä olisi halunnut investointeja.
Sipilän ajatus kait oli tulouttaa Fortumin kassasta rahaa valtiolle OSINKOINA, joista kaikki osakkaat olisivat hyötyneet, se kait on osakkaan oikeus?
Ja tulevaisuudesta: Nokian osakkaana olen huolissani, millainen voimakaksikko Nokialla tällä hetkellä on, siis Balfauf – Lundmark.
Kuvan lähde (muokkaus JV)
Itse kaipaan noihin valtionyhtiöihin Brasilian isojen pankkien mallia, jossa johtajat vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan päätöksistään aiheutuvista luottotappioista. Tämän pitäisi päteä vielä vuosia virasta lähtemisen jälkeen. Nykyinen suomalainen malli, jossa kaikki johtajien ottamat riskit ulkoistetaan veronmaksajille tuottaa vääriä kannustimia. Sama tietysti pätee myös muihin yrityksiin missä johtajilla ei ole merkittävää henkilökohtaista omistusosuutta, mutta ne yritykset joista valtio omistaa yli puolet tuottavat pahimpia mahdollisia kannustimia.
Kyllähän se on outoa, että tutkimusaloilla ihmiset raatavat, vaikka tietävät, ettei edes harvojen saavuttama professuuri tuo mitään ainutlaatuista palkkaa. Siis vaikea uskoa, että palkan nosto esim. 15.000 eurosta (ministereillä) toisi parempia hakijoita tai kovempaa työntekoa. Tuossa kirjassa https://www.tammi.fi/kirja/risto-siilasmaa/paranoidi-optimisti/9789520403348 sanotaan, että yrittäjä tekee kaikenlaista duunia, jota Nokiassa ikänsä painanut tekee vasta tj:nä (eikä silloinkaan ole esim. siivonnut).
Ja JOS kannustimia tarvitaan, niitten pitäisi kartuttaa vasta eläkettä.