Piksu julkaisi viime viikolla jutun, jossa korostettiin Suomen pankkisektorin ongelmia. Liitin tekstiin kommentin, jonka linkitin Handelsbankeniin, jonka mukaan Ruotsin ongelmat ovat paljon vähäisempiä. Oma ajatukseni oli, etten taatusti osta vain Suomessa toimivien pankkien osakkeita.

Jotenkin meni 13.9. kuppi nurin lukiessani S-pankin tuoretta tiedotetta: ”S-Pankin verkkopankkitunnuksilla tunnistautumisessa esiintyi 20.4.-5.8.2022 järjestelmähäiriö”. Tiedotteessa on selvä virhe, siinä nimittäin puhutaan kesästä. 20.4. ei ole edes lähelläkään kesää, kun vasta vappua 1.5. pidetään KEVÄÄN tulon juhlana. S-pankin tiedotteen vähättely menee valehtelun puolelle.

Lisää vatsahappoja on erittynyt tuosta mainoksesta ”Pankki, jolla on aate”.

Juu-u. Ikään kuin sattumalta mainoksen rouva tulee Rettigin palatsin suunnalta. Rettigin palatsi (nyk. Aboa vetus –  ars nova –museo) oli lyhyen aikaa Turun työväen säästöpankin hallussa. Olin ko. pankin tytäryhtiön Masterrahoituksen asiakas, talletuskorko oli sellaiset 15 %. Jotkut pankin kanssa asioineet tuomittiin vuosien vankeusrangaistuksiin, ei minua, vaikka kieltämättä kyllä tuo em. korko kiskonnan tuntomerkit täytti, itse sitä tosin tarjosivat.

Säästöpankkisopassa on paljon asioita, joista minulla on ns. parempaa tietoa. Eniten on kauhistuttanut viranomaisten välinpitämättömyys. Esim. tuosta Masterrahoituksesta ja monesta muusta minä nimittäin yritin turhaan kertoa valvoville viranomaisille. Myöhemmin KRP tuntui olevan paljon paremmin asioista perillä ja kuunteli kiinnostuneena kertomaani. – Se oli taholtani ihan vapaaehtoinen yhteydenotto.

Kun asioista tulee liian isoja, toimittajat putoavat kärryiltä ja historiantutkijoiden työstä harvoin tulee valmista. Siltä pohjalta kysyn – siis kysyn, kuinkahan suuri osa työväenpankkien tiettynä aikana myöntämistä yritysluotoista meni 1980-luvun lopulla luottotappioiksi. Väitän – siis väitän, että luku saattaa olla esim. yli 50 %. Luotonantoon liittyy sellainen ikävä piirre, että kun sitä aggressiivisesti kasvattaa, luottotappiot kasvavat luottokantaakin nopeammin.

Vielä pari täsmennystä. 1980-luvun lopulla siihen asti sosialismin nimeen vannoneet ay- ym. vasemmistopoliitikot hullaantuivat velkavetoiseen sijoittamiseen, jonka tappiot siirrettiin lopulta veronmaksajien kontolle, menihän siinä tosin punapääoma ja lähes SAK:n veroinen TVK. Eli työväenpankkien aate oli rahoittaa mm. talousrikollisia ja siirtää lasku veronmaksajille.

Kuvan herrasmies siirtyi alta luhistuvan pankin johdosta SDP:n johtoon. Jos olisin demari, miettisin tuotakin asiaa hiukan enemmän kuin Sanna Marinin aamiaismuroja.

Täsmennys klo 15.14. Siis S-pankki, STS-pankki ja Turun työväen säästöpankki ovat kolme eri asiaa. Niillä vain on kaksi ikävää yhteistä piirrettä: epämääräinen omistus-, valta- ja vastuurakenne sekä laajentuminen aggressiivisesti uusille alueille. S-pankki on lähtökohdaltaan osuuskauppojen asiakaskassa ja työväenpankeille yritysrahoitus oli uutta ja outoa. Aggressiivisesti toimien luottotappiot kasvavat luottokantaa nopeammin.

Kuvan lähde