Pisteet Jouko Karviselle
Stora Enson väistyvä CEO Jouko Karvinen on harjoittanut huomattavaa itsekritiikkiä etenkin paperisessa TE:ssä, vrt.
Tavan soisi yleistyvän. Hyvä on muistaa, että SKOP:n Wegelius ja KOP:n Lassila koppavasti kieltäytyivät koskaan tunnustamasta mitään virheitä tapahtuneenkaan. Pankkien hävittyä pörssilistalta epäonnistumisia ei edelleenkään analysoitu, vaan ko. miehet turvautuivat katkeraan saivarteluun. On valitettu, ettei media ole pystynyt jotain asiaa täsmälleen oikein kertomaan ja unohdettu, että median epätarkkuuden takana on ollut kyseisten herrojen oma puutteellinen ja sekava tiedottaminen.
Virheitten tunnustaminen on ensimmäinen askel sillä tiellä, jossa epäonnistumisia analysoitaisiin, niistä otettaisiin opiksi ja osattaisiin niitä jatkossa välttää, mikä koituisi koko talouselämän eduksi periaatteella ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”
Jos johtajat itse eivät virheitään tunnusta, ei niitä juuri kukaan muukaan käsittele. Historiankirjoitus liikkuu usein liian yleisellä ja epämääräisellä tasolla. Esim. Markku Kuisman KOP:n historiassa lausutaan, ettei ongelmia ollut KOP:lla vaan sen luottoasiakkailla. Lause tuskin on niin syvällinen, että sille voisi ennustaa Nobel-palkintoa taloustieteen tai edes kaunokirjallisuuden alalta.
Kaikkihan me teemme virheitä, ja runsaasti päätöksiä tekevä erehtyy pakostakin vakavammin seurauksin kuin esim. historiantutkija. Ylimmälle johtajalle epäonnistumisista harvoin kukaan on varoittamassa ajoissa.
Karvisen ratkaisua lienee helpottanut hänen edeltäjänsä Härmälän virheet ja se, että Karvinen on kuitenkin onnistunut luotsaamaan kohtalaisen hyvin yritystä vaikealla alalla ja vaikeaan aikaan.
Jumalten aika on ohi
Onko kukaan teistä lukenut Jorma Ollilaan omaeläimenkertomusta? Noteerasin kirjamainoksen tänään vanhoja lehtiä roskikseen seuloessani. Jorma-sedän suuruuden aikana häntä arvostellet luokiteltiin ali-ihmisiksi ja roskaporukaksi. Nokian ylintä johtoa kumarrettiin kuin Pohjos-Korean nykypomoa.
Suomalaiset rakastavat suurmiehiään (siitä puhe, mistä puute). Puolueittemme johtoon pitää ehdottomasti hakea ukkojumalia syrjä-Suomen pimeimmistä metsistä. Bulevardeilla tallustelevat herrasmiehet ja jakkupukileidit eivät pysty johtamaan katajaista kansaa.
En koskaa arvostanut Ollillaa, koska hän oli pukumies.
Ollilan elämäkerta
Usein epäillään, ettei kirjan arvostelija lue kirjaa
http://www.piksu.net/artikkeli/jorma-ollilan-kepe%C3%A4t-muistot
Joululahjakirja
Äsken huomasin, että sain kirjan joululahjaksi, mutta en ole vielä lukenut sitä. Jotkut kirjat paranevat kuin viini kellarissa, joten syksyllä viimeistään lukasen, jollei tule pitkää junamatkaa.
Helge
Virheet
Liikemiesten olisi hyvä kertoa virheistään, mutta niin olisi hyvä tehdä myös poliitikkojen, sijoittajien ja analyytikoiden. Itsekkin harrastan mielellään hyvien onnistumisten muistelua enkä epäonnistumisten kaivelua. Onnistumiseni, kuten nyt tämän Venäjän tilanteen edestakaisin rahastamisen, muistelu on paljon kivempaa kuin esimerkiksi finannassikriisistä muistuttaminen johon ajoin vivutetulla salkulla.
Pätkä Dan Gardnerilta
Dan Gardner puhuu kirjassaan Future Babble (s. 27) ihmisistä joiden kyky ennakoida tulevaisuutta on hyvä. "Nämä asiantuntijat ajattelevat ilman ennakkomallia. He vetävät yhteen tietoa ja ideoita eri lähteistä ja yhdistävät tietoa. He ovat itsekriittisiä, ja aina kyseenlaistavat onko se totta minkä he luulevat olevan totta. Kun he huomaavat olevansa väärässä, he eivät yrittäneet peitellä, piilotella tai vältellä tätä. He yksinkertaisesti kertoivat olleensa väärässä ja muutaneensa ajatuksiaan uuden tiedon mukaiseksi. Ennenkaikkea, nämä asiantuntijat olivat sinut näkiessään maailman monimutkaisena ja ennakoimattomana – olivat itse asiassa niin sinut asian kanssa, että epäilivät voiko kukaan ennakoida tulevaa. Tämä luo tietynlaisen paradoksin. Asiantuntijat jotka olivat enemmän oikeassa kuin muut, eivät yleensä olleet itse varmoja omasta oikeassa olostaan."
Karvisen housuissa
jv
monenkohan elämän, itsensä lisäksi, Jokke on tuhonnut ammattina vuoksi – rauhan aikana! ja vapaaehtoisesti? Luulisi yksilön, kenen tahansa, aika hankala moisen myllyn ja myllytyksen jälkeen maallista matkaansa jatkeskella.
Ammatinvalintakysymys, I know but but…
nimim.
'Humanisti'
joka on parhaillaan tutkimassa EU:n Ihmisoikeusasiakirjaa syvällisemmin
Nimim. Hikkaj:lle
(tekstin nyt tunnistaa muutenkin) voisi tarjota seuraavaa vastausta: ehkä se koetti pelastaa loput?
Kuinka paljon sitten seison sanojeni takana? Jaa, tätini, yli 90 v. ja terävä kuin mikä, kysyi euron tulevaisuudesta. Mr. Käteisen propagandaosastokin olisi ollut ylpeä vastauksestani: kyllä se tästä.
Mitä itse ajattelin? Ainakin, että se vitun Käteinen saisi itse vastata kysymyksiin ihmisille, jotka ovat elämässään kokeneet jotain isompaakin kuin jonkun vitun EU:n "huippukokouksen".
Yt. Juha