Saksan kompurointi voi tietää hyvääkin euroalueelle
Viime kuukausina on käynyt selväksi niin makrodatan kuin sukeltaneen Dax-indeksin pohjalta, että pitkään euroalueen ainoana valopilkkuna porskuttanut Saksa on vajonnut vaikeuksiin, ja on luultavasti jo taantumassa. Se on sikäli huono uutinen muille euromaille, että Saksa on EU:n sisäisessä viennissä tärkeä kohde, Suomelle myös. Mutta voi asiassa olla hyvätkin puolensa.
Saksa on rahapoliittisen perinteensä nimissä vastustanut koko ajan EKP:n poikkeustoimia, joiden se katsoo nostavan veronmaksajien riskejä ja kiihdyttävän pitkän aikavälin inflaatiota. Mikä on totuus, sitä emme saa tietää varmaksi koskaan. Aiheesta on väitelty usein Piksussakin, viimeksi Kaitsun Japani-artikkelin yhteydessä. Argumentit lentävät puolesta ja vastaan. Historian eksakti tulkinta on vaikeaa, saati ennustaminen. Minun mielestäni EKP:n olisi lisättävä oleellisesti poikkeustoimia, koska euroalueen heikko kasvu ja olematon inflaatio tuskin muulla keinolla taittuvat.
EKP on luvannut kasvattaa tasettaan merkittävästi jakamalla pankeille halpaa luottoa ja ostamalla arvopaperistettuja lainoja ABS¬-ohjelmansa puitteissa. Siten reaalitalouteen virtaa enemmän rahaa. Tällä hetkellä EKP:n tase kuitenkin supistuu, koska pankit maksavat pois lainojaan, eikä ABS:n ostovolyymi ole riittävä. Kuten Juntunen totesi keskustelussa, ABS-ohjelma tuo markkinoille alle kymmenen miljardia euroa kuukaudessa. Yhdysvaltojen keskuspankki Fed setelirahoitti talouttaan kiivaimmillaan kymmenkertaisella määrällä.
Euroopasta ei asiantuntijoiden mukaan löydy arvopaperistettuja luottoja niin paljon, että EKP:n ostot vaikuttaisivat oleellisesti reaalitalouden rahavirtoihin. Jos deflaatiouhka toteutuu kuten pahalta näyttää, EKP tuskin sitä saa poikki muuten kuin perinteisellä setelirahoituksella eli ostamalla valtionvelkaa.
Setelirahoituksen siunaukset eivät ole varmasti yksiselitteiset, mutta realistisia vaihtoehtoja on vaikea nähdä, jos euroalue vajoaa Japanin tielle. Riski on erittäin todellinen. Yhdysvaltojen ja Brittien taloudet ovat kuitenkin kasvaneet ihan eri tavalla kuin euroalue, ja molemmat ovat setelirahoittaneet reippaasti, etenkin USA.
Onko se ainoa syy, tuskin, mutta kyllä sillä varmasti vaikutuksensa on ollut, niin selkeät ovat erot. Kolmannen kvartaalin kasvu oli USA:ssa yksi parhaista vuosikymmeneen, päälle kolme prosenttia vuositasolla. Työttömyys on alle kuudessa prosentissa.
Poikkeustoimien vastustajat pelottelevat megainflaatiolla, joka tietysti pitäisi periaatteessa seurata voimakasta rahamäärän kasvua. Mutta miksei se toteudu tosielämässä? Japanin keskuspankkikin aloittaa taas uuden rahaelvytyskierroksen, kun edellisen vaikutukset hiipuivat. Eikä inflaatio ole todellakaan Japanissa ongelma.
Jos inflaatiouhka toteutuu pitkällä aikavälillä, niin mikä se aikaikkuna on? Yhdysvallat aloitti rahaelvytyksen heti finanssikriisin puhjettua ja luopuu siitä vasta nyt. Silti sen inflaatio ei ole edes perustavoitteessa vajaassa kahdessa prosentissa. Se voinee yltää sinne jossain vaiheessa, mutta samaan aikaan talous kasvaa vahvasti, joten mitään ongelmaa ei ole. Yhdysvallat palaa lähivuosina normaalimpaan rahapolitiikkaan, mutta tekee sen myös normaaleissa taloudellisissa oloissa. Euroalueella sen edessä on hirveä kuilu.
Poikkeustoimien lisääminen EKP:ssa on korkean poliittisen kynnyksen takana etenkin Saksan vastustuksen vuoksi. Viime päivinä on kerrottu talousmediassa, että Mario Draghin ja Saksan johdon välit ovat huonontuneet. En epäile. Draghin on murehdittava koko euroaluetta, mutta saksalaisia kiinnostaa lähinnä oma persus. Se on tyypillistä kaikille kansallisille päättäjille toki. Mutta saksalaisten sana painaa euroalueella eniten.
Sen vuoksi Saksan sakkaaminen onkin kenties hyvä uutinen. Saksa on pöyhistellyt vientimahtinsa voimin, mutta Venäjän kriisi on iskenyt siihen lujaa. Nyt saksalaisetkin saavat maistaa hiipuvan viennin ja heikon kasvun riemua. Ehkä se avittaa heidätkin ymmärtämään muun euroalueen vaikeuksia. Ja Draghia, joka yrittää katkaista disinflaatio-stagnaatio-kierteen kuten hyvän keskuspankkiirin pitääkin.
Poikkeustoimilla olisi ainakin se aivan varma vaikutus, että euron kurssi jatkaisi pudotusta. Saksallehan euron kurssi ei ole ollut tähän asti ongelma, ja lähinnä Saksan ansiosta euroalueen kauppatase on ollut positiivinen.
Sisäiset erot ovat kuitenkin olleet suuret. Suomessakin vienti on törmännyt seinään, vaikka vasta vähän aika sitten patsastalimme omalla erinomaisuudellamme euroalueen sisällä. Koimme olevamme Pikku-Saksa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Suomen takkuavalle viennille euron devalvoituminen olisi jokseenkin välttämätöntä. Muita nopeita ratkaisuja ei ole – paitsi kiihtyvät irtisanomiset. Mutta sitäkään kautta ei sisäinen devalvaatio toteudu nopeasti, ja euroalueella on tulipalokiire oikaista kierteensä.
Vain EKP:lla on siihen nopeita lääkkeitä. Ehkäpä saksalaisiakin ne alkavat kiinnostaa, kun heidän vientikoneensa yskii ja inflaatio liukuu nollan tuntumaan.
Eikä olisi pahitteeksi, jos Suomenkin johto tekisi selväksi, että meidän mielestä tars tehä jottain. Työttömyys on jo karannut sille tasolle, että pitkäaikaisia vaikutuksia seuraa varmasti kuten 90-luvun lamasta. Kortistossa odottavan aika on harvinaisen pitkä. Se muuttuu elinkautiseksi, jos työttömyys kestää niin kauan, että ihmisen status työmarkkinoilla rapautuu lopullisesti hänen voimatta vaikuttaa asiaan mitenkään.
Julkisen sektorin toimilla olisi helppo parantaa kilpailukykyä
Olet joskus viitannut siihen suuntaan, että Euroalueen maiden välinen palkkatasokilpailu on mahdollisesti nollasummapeliä. Kun Espanja ja Kreikka nostavat kilpailukykyään palkanalennuksin, niin jonkun muun Euroalueen maan kustannuskilpailukyky vuorostaan heikkenee. Tästä seuraa helposti kierre, jossa kaikki koittavat olla kustannuskilpailykyisiä ja alentavat palkkojaan. Inflaatio hidastuu, kun palkat eivät nouse. Pelkään että Euroalueen inflaation hidastuminen johtuu ainakin osittain tästä ilmiöstä.
Pitäisi löytää muita kilpailukyvyn tekijöitä kuin hintakilpailu palkoilla.
Julkisen sektorin toimet ovat minusta avainasemassa.
Kilpailukykyä lisäävät toimet olisivat suhteellisen kivuttomia ja helppoja toteuttaa:
Tässä muutamia rohtoja minun lääkekaapistani.
Setelirahoitusta voisi kanavoida noihin tarpeisiin
Olisi mahdollista laatia setelirahoitus niin, että EKP ehdollistaisi – kenties komission ja europarlamentin kanssa – pääoma-avaimella jaetut velkakirjojen ostot siten, että rahat on kohdistettava kasvua edistäviin hankkeisiin: verojen alentamiseen, infrainvestointeihin tai yleensä investointeihin (vaikka valtion tukemiin yksityisiin, tai mihin vai tulevaa kasvua luovaan). Ostettuja valtionvelkoja ei koskaan maksettaisi pois, vaan raha jäisi kiertoon pysyvästi ja haudattaisiin keskuspankin taseeseen ikuisuuseräksi. Toki jo inflaatio yltyisi joskus pahaksi niin sitten likviditeettiä imettäisiin pois normaaliin keskuspankkitapaan.
Tämä olisi organisoitua helikopterirahaa, käsitteen loi muistaakseni Milton Friedman ja sen teki tunnetuksi Ben Bernanke. Tarkoituksena on pysäyttää deflaatio ja kiihdyttää kasvua. Euroalue alkaa olla kipeästi helikopterista euroja lappavan joulupukin tarpeessa. Noin se jakautuisi kasvua tukevasti ja aika reilusti kansalaisten kannalta.
Heikki
Rahan jakaminen yhteiskuntaan on taitolaji
Jotenkin tuo deflaatiota ehkäisevä setelirahoitus on saatava jaetuksi yhteiskunnalle. Yksityiset ja yritykset eivät huoli rahaa pankista, vaikka pankkien marginaalit ovat supistuneet, eivätkä valtiotkaan tunnu tuota rahaa haluavan. Raha ei tätä nykyä kelpaa oikein kenellekkään.
On hyvä että tällaisessa tilanteessa on tuoreita ideoita (helikopteriraha, keskuspankin velkakirjaostot,…. ) joilla kenties päästään siedettävään inflaatiotasoon. Nuo ehdottamani valtionhallintoa tervehdyttävät toimenpiteet pitäisi varmaan toteuttaa riippumatta siitä, miten keskuspankkirahan jakaminen yhteiskuntaan toteutetaan.
Rahan "jakaminen" olisi varmaan optimaalista toteuttaa niin, että sitä saavat eniten ahkerat, toimeliaat, yhteiskuntaa rakentavat, rehelliset ja muita työllistävät. Laiskoille ja itsekkäille kuuluu perustoimeentulo – ei enempää. Tämä periaate on tietenkin helppo lausua, mutta vaikea toteuttaa. Joskus voi olla tarkoituksenmukaista työntää rahaa epätavannomaisin, vähemmän kohdennetuin keinoin yhteiskuntaan.
Pohdimme tässä asioita, jotka kuuluvat sosialistisen yhteiskunnan problematiikkaan. Rahan jakaminen tarkoituksen- ja oikeudenmukaisesti kuuluvat sosialistisen yhteiskunnan perusasioihin.
Pankit ja valtiot
Onhan se sairasta jos pankit rahoittavat valtioita. Valtiothan ovat vakavaraisempia kuin pankit, joten pankkien pitäisi olla mahdotonta rahoittaa valtioita. Pankit rahoittavat valtioita ja valtiot takaavat pankit. Eikö ole varsinainen kehäpäätelmä? USAssa keskuspankki on ollut paljon aktiivisempi rahoitusoperaatioissaan. Ensiksi se kriisin alussa pakotti pankkien ottamaan apuaan, halusi ne tai ei. Tämä vakautti USAn pankkijärjestelmän. Euroalueella rakennellaan edelleen stressitestejä ja muita testejä. Pankit selviävät kun talous kasvaa, se on parasta pankkitukea.
Vuodesta 2013 EKP on vetänyt rahaa pois markkinoilta eli se on kiristänyt rahapolitiikkaansa. Vuoden 2012 puolessa välissä EKP:n tase oli kansantuotteesta yli 30% ja nyt se on 20,9%. USAssa keskuspankin taseen suuruus oli vuoden 2012 puolesavälissä noin 17% kansantuotteesta ja nyt se on 25,6%. Jotta keskuspankki laittaisi yhtä paljon rahaa kansantalouteen Euroalueella kuin nyt on USAssa se voisi lisätä sitä 5% kansantuotteesta. Tuo tarkoittaisi Suomeen noin 10 miljardin elvytyspiikkiä. USAssa muuten inflaatio on nyt 1,7% ja Euroalueella 0,4%. Keskuspankin johto pitäisi erottaa koska he eivät ole onnistuneet inflaatiotavoitteessaan ja muutenkin kiristävät talouttamme aivan älyttömään aikaan.
Suurten pankkien suvereniteetti on EU valtioiden tasoista
Tähän asti on ollut niin, että pankit ovat yleensä vähemmän vakavaraisia kuin valtiot ja noudattavat valtionhallinnon määräyksiä. Ja on ollut ihmeellistä, että pankit osallistuvat valtioiden rahoittamiseen. Mutta tilanne on nopeasti muuttumassa ainakin Euroalueella.
Pankit ovat jatkossa ylikansallisia
Tämän maanosan pankit toimivat nykyisin yhä useamman maan alueella eikä voida sanoa mikä on minkäkin pankin kotimaa (pääkonttorin täytyy muodollisesti tosin sijaita jossakin).
Pankit ovat suurempia kuin valtiot
Sen lisäksi että pankeista on tullut ylikansallisia niistä on tullut myös suuria. Saksa on ainoa maa Euroalueella jonka bruttokansantuote ylittää Euroalueen suurimpien pankkien taseen loppusumman. Valtioiden budjetit ovat monessa maassa paljon pienempiä kuin se summa, jolla suuriet pankit rahoittavat asiakkaitaan.
Pankit ovat joskus vakavaraisempia kuin valtiot
Pankeilta vaaditaan 10% vakavaraisuus ja joskus on niin että pankit ovat maksukykyisempiä kuin valtiot. Näin kävi esimerkiksi Kreikassa
Suurten pankkien suvereniteetti on jatkossa Euroalueen valtioiden tasoista
Euroopan valtiot ovat pieniä ja kansallisvaltioiden suvereniteetti suhteessa maansa pankkeihin ja yrityksiin on romuttunut. Valtiolla ei enää käytännössä ole edes periaatteellista oikeutta mielivaltaiseen pankkien verottamiseen. Suuret pankit ovat tästä vuodesta alkaen EU- tason hallinnan ja valvonnan piirissä ja valtiot saavat tätä nykyä vikistä. Suuret pankit ovat Euroalueen valtioiden tekemän kontrollin ulottumattomissa.
Pankit ovat Euroalueella valtioiden rinnalla eikä enää niiden alaisuudessa. Pankeista on tulossa mahtavia hansaliiton tapaisia ylikansallisia kaupallisia mahteja.
tuore tutkimus
Englannin keskuspankin tuoreen tutkimuksen mukaan jokainen setelirahoitukseen käytetty miljardi on kasvattanut bruttokansantuotetta kolme sataa miljoonaa. Inflaatio on kiihtynyt samassa suhteessa eli prosentin elvytys bkts:ta on nostanut inflaatiota 0,3 prosenttia. Fed on onnistunut EKP huonommin.
Heikki
Elvytys
En tiedä mihin tutkimukseen viittaat, mutta meidän on ajateltava ettei tämä aika ole normaali. Meillä on korot nollassa, raha maksaa realisesti negatiivisesti ja tästä huolimatta ei keksitä investointikohteita. Olemme jossain turvallisuuspeloissa ei uskalleta katsella tulevaisuuteen. Itseasiassa jos olemme tällaisessa pelkolukkotilanteessa siihen ei verojen lasku auta. Tällöin pelkäämme edelleen ja investoinnit eivät käynnisty. Laitamme säästyneet rahat taas nollakorolle ja mitään ei tapahdu. Tästä on Suomessa merkkejä esim. säästämisaste on kasvussa. http://www.findikaattori.fi/fi/115
Tästä kuvasta näemme, että kun on oikein huonot ajat, kuten 1990-luvulla säästämisaste kasvaa. Veroelvytys ei tällöin auta ja sitä olemme tehneet. Tämmä on tällaisessa tilanteessa väärää elvytystä vaan elvytys pitää keskittää joko tuotannollisiin investointeihin tai tulevaisuuden kasvuun (=koulutukseen). Todellisuudesa emme ole elvyttäneet vaan säästäneet lisää. Ja jos säästämisessä näyttäisimme myös eläkesäästämisen myös julkinen sektori on säästänyt.